Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta.

Tuomas J Mattila, Veera Manka, Jukka Aaro Rajala, Heikki Ajosenpää, Jari Luokkakallio, Marja Tuononen

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraportti

Kuvaus

Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakykyä. Sitä voidaan mitata eri tavoin ja siinä voi olla erilaisia häiriöitä. Tässä raportissa perehdytään maan kasvukunnon seurantaan ja kehittämistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyväkasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehittämisen prosessilla. Raportissa esitellään lohkoilla eri toimenpiteillä saadut muutokset vuosien 2015-2017 välillä sekä arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia.

Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisiä ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli erittäin alhainen vedenläpäisykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelmällä. Vedenläpäisykykyä pyrittiin parantamaan kipsikäsittelyllä ja syväkuohkeutuksella. Vedenläpäisykyky ja rakenne paranivat käsittelyllä, mutta kortteen määrään ei saatu selvää vaikutusta.

Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenläpäisykykyä ja rakennetta lähdettiin kehittämään viherlannoituksen, syväkuohkeutuksen ja kipsikäsittelyn yhdistelmänä. Käsittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenläpäisyä kehitettyä siinä määrin, että lohkolla onnistui syysviljojen viljely.

Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lisäksi lohkolla oli melko vähän fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syväkuohkeutuksen ja viherlannoituksen lisäksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenläpäisykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyvärakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemmälle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin myös fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua.

Kä-koelohko oli hapan, ravinneköyhä ja rakenteeltaan kypsymätön uudismaa, jossa eloperäisen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivistä hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteillä lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitettyä ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi.

Lu-koelohko oli pitkään intensiivisessä kasvinviljelyssä ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyvä ja pohjamaa oli erittäin tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lisäämistä eloperäisellä lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lisäämään sen kationinvaihtokapasiteettiä biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lisättyä kationinvaihtokapasiteettia ja vähennettyä pellon happamoitumista.

Ha-koelohko oli heikosti vettä läpäisevä multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti lievästikin tiivistyneenä, lisäksi maasta löytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lisäksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterillä, biotiittikäsittelyä, sekä alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevitystä. Vedenläpäisykyky parani, muttei ollut vieläkään hyvällä tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua käytetyillä lannoitemäärillä.

Pa-koelohko oli syvältä tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lisäksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli erittäin vähän. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloperäisellä lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden täydennystä. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitettyä, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua.

Sa-koelohko oli märkä ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lisäksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikistä, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syväkuohkeutuksella ja rukiin viljelyllä. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestymään lohkolla.

Tulosten perusteella voitiin tehdä yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syväkuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkkä uudelleentiivistymiselle. Kipsilisäyksellä saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymistä. Biohiilellä saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantakäsittelyistä etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lisäys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selvästi, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyviä käytäntöjä olisi syytä kehittää jatkossa.

Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteillä. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syväkuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin käyttöön. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden käytöstä kaivattaisiin lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaMikkeli
KustantajaRuralia-instituutti
Sivumäärä56
ISBN (elektroninen)978-951-51-3769-2
TilaJulkaistu - 2018
OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Julkaisusarja

NimiRaportteja
KustantajaHelsingin yliopisto Ruralia-instituutti
Numero189
ISSN (elektroninen)1796-0630

Tieteenalat

  • 4111 Maataloustiede
  • maan kasvukunto
  • tilakokeet
  • määritysmenetemät
  • tiivistyminen

Lainaa tätä

Mattila, T. J., Manka, V., Rajala, J. A., Ajosenpää, H., Luokkakallio, J., & Tuononen, M. (2018). Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. . (Raportteja; Nro 189). Mikkeli: Ruralia-instituutti.
Mattila, Tuomas J ; Manka, Veera ; Rajala, Jukka Aaro ; Ajosenpää, Heikki ; Luokkakallio, Jari ; Tuononen, Marja . / Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. . Mikkeli : Ruralia-instituutti, 2018. 56 Sivumäärä (Raportteja; 189).
@book{8ef40add27ce426b98d1195322af5443,
title = "Kuinka maan kasvukuntoa kehitet{\"a}{\"a}n?: Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etel{\"a}-Pohjanmaalta.",
abstract = "Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakyky{\"a}. Sit{\"a} voidaan mitata eri tavoin ja siin{\"a} voi olla erilaisia h{\"a}iri{\"o}it{\"a}. T{\"a}ss{\"a} raportissa perehdyt{\"a}{\"a}n maan kasvukunnon seurantaan ja kehitt{\"a}mistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyv{\"a}kasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehitt{\"a}misen prosessilla. Raportissa esitell{\"a}{\"a}n lohkoilla eri toimenpiteill{\"a} saadut muutokset vuosien 2015-2017 v{\"a}lill{\"a} sek{\"a} arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisi{\"a} ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli eritt{\"a}in alhainen vedenl{\"a}p{\"a}isykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelm{\"a}ll{\"a}. Vedenl{\"a}p{\"a}isykyky{\"a} pyrittiin parantamaan kipsik{\"a}sittelyll{\"a} ja syv{\"a}kuohkeutuksella. Vedenl{\"a}p{\"a}isykyky ja rakenne paranivat k{\"a}sittelyll{\"a}, mutta kortteen m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a}n ei saatu selv{\"a}{\"a} vaikutusta. Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenl{\"a}p{\"a}isykyky{\"a} ja rakennetta l{\"a}hdettiin kehitt{\"a}m{\"a}{\"a}n viherlannoituksen, syv{\"a}kuohkeutuksen ja kipsik{\"a}sittelyn yhdistelm{\"a}n{\"a}. K{\"a}sittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenl{\"a}p{\"a}isy{\"a} kehitetty{\"a} siin{\"a} m{\"a}{\"a}rin, ett{\"a} lohkolla onnistui syysviljojen viljely. Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lis{\"a}ksi lohkolla oli melko v{\"a}h{\"a}n fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syv{\"a}kuohkeutuksen ja viherlannoituksen lis{\"a}ksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenl{\"a}p{\"a}isykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyv{\"a}rakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemm{\"a}lle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin my{\"o}s fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua. K{\"a}-koelohko oli hapan, ravinnek{\"o}yh{\"a} ja rakenteeltaan kypsym{\"a}t{\"o}n uudismaa, jossa eloper{\"a}isen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivist{\"a} hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteill{\"a} lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitetty{\"a} ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi. Lu-koelohko oli pitk{\"a}{\"a}n intensiivisess{\"a} kasvinviljelyss{\"a} ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyv{\"a} ja pohjamaa oli eritt{\"a}in tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lis{\"a}{\"a}mist{\"a} eloper{\"a}isell{\"a} lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lis{\"a}{\"a}m{\"a}{\"a}n sen kationinvaihtokapasiteetti{\"a} biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lis{\"a}tty{\"a} kationinvaihtokapasiteettia ja v{\"a}hennetty{\"a} pellon happamoitumista.Ha-koelohko oli heikosti vett{\"a} l{\"a}p{\"a}isev{\"a} multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti liev{\"a}stikin tiivistyneen{\"a}, lis{\"a}ksi maasta l{\"o}ytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lis{\"a}ksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterill{\"a}, biotiittik{\"a}sittely{\"a}, sek{\"a} alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevityst{\"a}. Vedenl{\"a}p{\"a}isykyky parani, muttei ollut viel{\"a}k{\"a}{\"a}n hyv{\"a}ll{\"a} tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua k{\"a}ytetyill{\"a} lannoitem{\"a}{\"a}rill{\"a}. Pa-koelohko oli syv{\"a}lt{\"a} tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lis{\"a}ksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli eritt{\"a}in v{\"a}h{\"a}n. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloper{\"a}isell{\"a} lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden t{\"a}ydennyst{\"a}. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitetty{\"a}, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua. Sa-koelohko oli m{\"a}rk{\"a} ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lis{\"a}ksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikist{\"a}, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syv{\"a}kuohkeutuksella ja rukiin viljelyll{\"a}. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestym{\"a}{\"a}n lohkolla. Tulosten perusteella voitiin tehd{\"a} yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syv{\"a}kuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkk{\"a} uudelleentiivistymiselle. Kipsilis{\"a}yksell{\"a} saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymist{\"a}. Biohiilell{\"a} saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantak{\"a}sittelyist{\"a} etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lis{\"a}ys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selv{\"a}sti, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyvi{\"a} k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}j{\"a} olisi syyt{\"a} kehitt{\"a}{\"a} jatkossa. Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteill{\"a}. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syv{\"a}kuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin k{\"a}ytt{\"o}{\"o}n. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden k{\"a}yt{\"o}st{\"a} kaivattaisiin lis{\"a}{\"a} yksityiskohtaisempaa tutkimusta.",
keywords = "4111 Maataloustiede, maan kasvukunto, tilakokeet, m{\"a}{\"a}ritysmenetem{\"a}t, tiivistyminen",
author = "Mattila, {Tuomas J} and Veera Manka and Rajala, {Jukka Aaro} and Heikki Ajosenp{\"a}{\"a} and Jari Luokkakallio and Marja Tuononen",
year = "2018",
language = "suomi",
series = "Raportteja",
publisher = "Ruralia-instituutti",
number = "189",
address = "Suomi",

}

Mattila, TJ, Manka, V, Rajala, JA, Ajosenpää, H, Luokkakallio, J & Tuononen, M 2018, Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. . Raportteja, Nro 189, Ruralia-instituutti, Mikkeli.

Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. . / Mattila, Tuomas J; Manka, Veera; Rajala, Jukka Aaro; Ajosenpää, Heikki; Luokkakallio, Jari; Tuononen, Marja .

Mikkeli : Ruralia-instituutti, 2018. 56 s. (Raportteja; Nro 189).

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraportti

TY - BOOK

T1 - Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään?

T2 - Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta.

AU - Mattila, Tuomas J

AU - Manka, Veera

AU - Rajala, Jukka Aaro

AU - Ajosenpää, Heikki

AU - Luokkakallio, Jari

AU - Tuononen, Marja

PY - 2018

Y1 - 2018

N2 - Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakykyä. Sitä voidaan mitata eri tavoin ja siinä voi olla erilaisia häiriöitä. Tässä raportissa perehdytään maan kasvukunnon seurantaan ja kehittämistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyväkasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehittämisen prosessilla. Raportissa esitellään lohkoilla eri toimenpiteillä saadut muutokset vuosien 2015-2017 välillä sekä arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisiä ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli erittäin alhainen vedenläpäisykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelmällä. Vedenläpäisykykyä pyrittiin parantamaan kipsikäsittelyllä ja syväkuohkeutuksella. Vedenläpäisykyky ja rakenne paranivat käsittelyllä, mutta kortteen määrään ei saatu selvää vaikutusta. Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenläpäisykykyä ja rakennetta lähdettiin kehittämään viherlannoituksen, syväkuohkeutuksen ja kipsikäsittelyn yhdistelmänä. Käsittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenläpäisyä kehitettyä siinä määrin, että lohkolla onnistui syysviljojen viljely. Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lisäksi lohkolla oli melko vähän fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syväkuohkeutuksen ja viherlannoituksen lisäksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenläpäisykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyvärakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemmälle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin myös fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua. Kä-koelohko oli hapan, ravinneköyhä ja rakenteeltaan kypsymätön uudismaa, jossa eloperäisen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivistä hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteillä lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitettyä ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi. Lu-koelohko oli pitkään intensiivisessä kasvinviljelyssä ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyvä ja pohjamaa oli erittäin tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lisäämistä eloperäisellä lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lisäämään sen kationinvaihtokapasiteettiä biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lisättyä kationinvaihtokapasiteettia ja vähennettyä pellon happamoitumista.Ha-koelohko oli heikosti vettä läpäisevä multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti lievästikin tiivistyneenä, lisäksi maasta löytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lisäksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterillä, biotiittikäsittelyä, sekä alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevitystä. Vedenläpäisykyky parani, muttei ollut vieläkään hyvällä tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua käytetyillä lannoitemäärillä. Pa-koelohko oli syvältä tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lisäksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli erittäin vähän. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloperäisellä lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden täydennystä. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitettyä, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua. Sa-koelohko oli märkä ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lisäksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikistä, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syväkuohkeutuksella ja rukiin viljelyllä. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestymään lohkolla. Tulosten perusteella voitiin tehdä yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syväkuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkkä uudelleentiivistymiselle. Kipsilisäyksellä saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymistä. Biohiilellä saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantakäsittelyistä etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lisäys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selvästi, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyviä käytäntöjä olisi syytä kehittää jatkossa. Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteillä. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syväkuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin käyttöön. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden käytöstä kaivattaisiin lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

AB - Maan kasvukunto kuvaa pellon toimintakykyä. Sitä voidaan mitata eri tavoin ja siinä voi olla erilaisia häiriöitä. Tässä raportissa perehdytään maan kasvukunnon seurantaan ja kehittämistapoihin. Tutkimuksen taustalla on kahdeksalla tilalla tehdyt lohkotutkimukset. Kokeet tehtiin niin sanotuilla ongelmalohkoilla ja niiden hyväkasvuisilla verrokeilla. Tavoitteena oli tunnistaa ja korjata lohkojen ongelmia jatkuvan kehittämisen prosessilla. Raportissa esitellään lohkoilla eri toimenpiteillä saadut muutokset vuosien 2015-2017 välillä sekä arvioidaan eri toimenpiteiden vaikutuksia. Koelohkoilla tunnistettiin erityyppisiä ongelmia. He -koelohko oli peltokortteen valtaama tiivis savimaa, jossa oli erittäin alhainen vedenläpäisykyky. Kortetta torjuttiin pikakesannon ja viherlannoituksen yhdistelmällä. Vedenläpäisykykyä pyrittiin parantamaan kipsikäsittelyllä ja syväkuohkeutuksella. Vedenläpäisykyky ja rakenne paranivat käsittelyllä, mutta kortteen määrään ei saatu selvää vaikutusta. Hy-koelohko oli samoin tiivistynyt ja veden vaivaama savimaa, jonka vedenläpäisykykyä ja rakennetta lähdettiin kehittämään viherlannoituksen, syväkuohkeutuksen ja kipsikäsittelyn yhdistelmänä. Käsittelyjen avulla saatiin rakennetta ja ruokamultakerroksen vedenläpäisyä kehitettyä siinä määrin, että lohkolla onnistui syysviljojen viljely. Ju-koelohko jatkoi tiiviiden savimaiden sarjaa, mutta lisäksi lohkolla oli melko vähän fosforia. Tilannetta korjattiin kipsin, syväkuohkeutuksen ja viherlannoituksen lisäksi kananlannalla ja salaojien huollolla. Kuivaan aikaan suoritetussa mittauksessa lohkolla vedenläpäisykyky oli erinomainen veden kadotessa halkeamiin. Toimenpiteiden avulla hyvärakenteista kerrosta saatiin ulottumaan syvemmälle ruokamultakerrokseen. Kananlannalla saatiin myös fosforipitoisuuksia ja maan mikrobiaktiivisuutta nostettua. Kä-koelohko oli hapan, ravinneköyhä ja rakenteeltaan kypsymätön uudismaa, jossa eloperäisen kerroksen ja puunkappaleiden alla oli karkeaa, tiivistä hietaa. Kasvukuntoa kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, kalkituksella, naudan kuivikelannalla ja viherlannoitusseoksilla. Toimenpiteillä lohkon kemiallista viljavuutta saatiin kehitettyä ja rakenne muuttui tasajakoisemmaksi. Lu-koelohko oli pitkään intensiivisessä kasvinviljelyssä ollut hietalohko, jonka multavuus oli alhainen. Rakenne oli helposti uudelleen tiivistyvä ja pohjamaa oli erittäin tiivis. Korkea fosforipitoisuus rajoitti multavuuden lisäämistä eloperäisellä lannoituksella tai komposteilla. Lohkolla pyrittiin lisäämään sen kationinvaihtokapasiteettiä biohiilen avulla. Toimenpiteiden avulla saatiin lisättyä kationinvaihtokapasiteettia ja vähennettyä pellon happamoitumista.Ha-koelohko oli heikosti vettä läpäisevä multamaa, jonka orgaaninen aines vaikutti olevan heikosti hajonnutta turvetta. Veden imeytyminen pintamaahan oli hidasta –erityisesti lievästikin tiivistyneenä, lisäksi maasta löytyi tiivis hajoamattoman turpeen kerros, joka esti veden vajoamisen ruokamultakerroksen alapuolelle. Lisäksi lohkolla oli alhainen kaliumin ja boorin pitoisuus. Lohkolla testattiin pinnan muotoilua, tiiviiden kerrosten rikkomista auraan asennettavilla jankkuriterillä, biotiittikäsittelyä, sekä alennettuja rengaspaineita ja vetoletkulevitystä. Vedenläpäisykyky parani, muttei ollut vieläkään hyvällä tasolla. Kaliumpitoisuuksia ei saatu nostettua käytetyillä lannoitemäärillä. Pa-koelohko oli syvältä tiivistynyt ja tasainen perunapelto, jossa oli vesitalousongelmia. Lisäksi pellon kationinvaihtokapasiteetti oli alhainen ja kaliumia oli erittäin vähän. Samoin booria ja mangaania. Korkea fosforitaso rajoitti multavuuden nostoa maanparannusaineilla tai eloperäisellä lannoituksella. Lohkolla testattiin vesitalouden parantamista, pinnanmuotoilua ja puuttuvien ravinteiden täydennystä. Tulosten perusteella pellon vesitaloutta ja rakennetta saatiin kehitettyä, mutta kaliumin pitoisuuksia ei saatu nostettua. Sa-koelohko oli märkä ja heikkorakenteinen hietainen hiesu, jonka ruokamultakerros oli tiivistynyt. Lisäksi pH oli korkea, fosforia oli runsaasti ja rikistä, boorista ja mangaanista oli puutetta. Maan rakennetta kehitettiin sekoittavalla muokkauksella, nurmivuodella, syväkuohkeutuksella ja rukiin viljelyllä. Vesitaloutta parannettiin pinnanmuotoilulla ja ojien huollolla. Korjaustoimenpiteiden seurauksena lohkon rakenne parani ja syysviljat saatiin menestymään lohkolla. Tulosten perusteella voitiin tehdä yhteenvetoja menetelmien toimivuudesta. Biologis-mekaaninen syväkuohkeutus on tehokas keino maan rakenteen korjaamiseen, mutta pelto on edelleen herkkä uudelleentiivistymiselle. Kipsilisäyksellä saadaan tasapainotettua maan Ca:Mg suhteita ja edesautettua maan rakenteen kehittymistä. Biohiilellä saatiin nostettua hietamaan kationinvaihtokapasiteettia. Lantakäsittelyistä etenkin kananlanta nostaa maan fosforipitoisuutta ja biologista aktiivisuutta nopeasti. Boorin ja rikin lisäys lannoitteena nosti viljavuuslukuja selvästi, mutta kaliumin osalta lannoituksella ei saatu nostettua kaliumpitoisuuksia. Salaojien toimivuus vaikutti olevan ongelmana useissa lohkoissa, joten niiden huoltoon ja kunnostukseen liittyviä käytäntöjä olisi syytä kehittää jatkossa. Tutkimuksessa saatiin tunnistettua erityyppisien lohkojen kasvukunto-ongelmia ja testattua niiden korjaamista eri toimenpiteillä. Useat toimenpiteet vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi nurmikasvuston syväkuohkeutus ja boorilannoitus voitaisiin ottaa yleisemmin käyttöön. Toisaalta esimerkiksi biohiilen, kipsin ja kaliumlannoitteiden käytöstä kaivattaisiin lisää yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

KW - 4111 Maataloustiede

KW - maan kasvukunto

KW - tilakokeet

KW - määritysmenetemät

KW - tiivistyminen

M3 - Tutkimusraportti

T3 - Raportteja

BT - Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään?

PB - Ruralia-instituutti

CY - Mikkeli

ER -

Mattila TJ, Manka V, Rajala JA, Ajosenpää H, Luokkakallio J, Tuononen M. Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään? Havaintoja kahdeksalta tilalta Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta. . Mikkeli: Ruralia-instituutti, 2018. 56 s. (Raportteja; 189).