Itsehavainnoinnin kehittyminen edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle

Sami Kivikkokangas, Mikael Leiman, Henrik Enckell

Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliTieteellinenvertaisarvioitu

Abstrakti

Vaikka eri psykoterapiasuuntaukset pyrkivät kaikki yhteisenä tavoitteenaan potilaan itsehavainnoinnin muutokseen, on itseanalyysiä pidetty yhtenä psykoanalyysille erityisenä tavoitteena. Itseanalyyttisen työn avulla psykoanalyyttinen prosessi voi jatkua terapian päättymisen jälkeen. Huolimatta tästä keskeisyydestä läpi eri psykoanalyyttisten koulukuntien, itseanalyyttistä funktiota ei tematisoida tutkimuksissa suoraan ja empiirinen näyttö siitä on niukkaa. Tässä tutkimuksessa yritämme näyttää empiirisesti, miten itsehavainnointi edellytyksenä itseanalyyttiselle funktiolle voi kehittyä. Teemme tämän käyttäen Dialogista sekvenssianalyysiä paljon tutkitun Amalia X:n tuntien 152-156 sekvenssin avulla, minkä kautta pyrimme näyttämään, miten Amalia asemoituu uudella tapaa ongelmalliseen häpeäkokemukseen, paljastumisen tunteeseen ja haavoittuvuuteen. Tarkastelun fokuksessa ovat Amalian unikokemukset ja Amalian suhde psykoanalyytikkoonsa.
Alkuperäiskielisuomi
LehtiPsykoterapia : Therapeia-säätiön jäsenlehti.
Vuosikerta39
Numero3
Sivut196-216
Sivumäärä21
ISSN0359-601X
TilaJulkaistu - 2020
OKM-julkaisutyyppiA1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu

Tieteenalat

  • 515 Psykologia

Siteeraa tätä