Jumala vai minä?

Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa

Hanna Nurminen

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Kuvaus

Tutkimuksen hypoteesina on, että vanhoillislestadiolaisuudessa on 1970-luvulla erotettavissa kaksi toisistaan niin paljon poikkeavaa vanhurskauttamiskäsitystä, että käsitysten on sanottava olevan erilaiset. Tutkimus on tämän hypoteesin testaamista. Tutkimustehtävänä on siis osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä, ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Käsityksiä ei istuteta olemassa oleviin vanhurskauttamisopin malleihin vaan struktuurit nousevat lähteistä. Tutkimuksessa hypoteesin mukaisia käsityksiä nimitetään armolinjaksi ja pyhityslinjaksi. Linjat ovat tähän tutkimukseen luotuja käsitteitä, jotka kuvaavat lähteissä näkyviä ajattelurakenteita, eivät olemassa olleita rintamia. Lähteinä ovat SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) 1970-luvun julkaisut. Päälähteenä ovat saarna- ja hartauskirjat mutta myös muut painotuotteet, kuten viikkolehti Päivämies. Tutkimus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Teologian erot syntyvät jo vanhurskauttamisopin edellytyksissä, erityisesti käsityksessä synnistä, Kristuksen työstä ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne näkyvät koko teologian läpi. Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yhtäältä yhdistymistä Kristuksen kanssa niin, että ihminen pysyy kokonaan syntisenä mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. Tämä vanhurskaaksitekeminen ei ole kehittyvä prosessi. Kristuksen vanhurskaus säilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota hän ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Toisaalta kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi myös Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa elämistä. Pyhityslinjalla näkyy Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva käsitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen välineet mutta ihmiselle jää pääpaino sekä pelastuksen valitsemisessa että sen säilyttämisessä. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen kääntyy kristityn omassa varassa olevaksi "armon" käyttämiseksi eli itsensä pitämiseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla.
Alkuperäiskielisuomi
Myöntävä instituutio
  • Helsingin yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Saarinen, Risto, Valvoja
  • Raunio, Antti, Valvoja
  • Tomi, Karttunen, Valvoja, Ulkoinen henkilö
Myöntöpäivämäärä17 syyskuuta 2016
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-2393-0
Sähköinen ISBN978-951-51-2394-7
TilaJulkaistu - 17 syyskuuta 2016
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 614 Teologia

Lainaa tätä

Nurminen, Hanna. / Jumala vai minä? Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2016. 302 Sivumäärä
@phdthesis{4075e98b4ba742f5b0a73d8eb5a269ab,
title = "Jumala vai min{\"a}?: Kaksi k{\"a}sityst{\"a} vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa",
abstract = "Tutkimuksen hypoteesina on, ett{\"a} vanhoillislestadiolaisuudessa on 1970-luvulla erotettavissa kaksi toisistaan niin paljon poikkeavaa vanhurskauttamisk{\"a}sityst{\"a}, ett{\"a} k{\"a}sitysten on sanottava olevan erilaiset. Tutkimus on t{\"a}m{\"a}n hypoteesin testaamista. Tutkimusteht{\"a}v{\"a}n{\"a} on siis osoittaa, ett{\"a} vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamisk{\"a}sityst{\"a}, ja ett{\"a} ne poikkeavat toisistaan niin paljon, ett{\"a} niiden ei voi katsoa esitt{\"a}v{\"a}n samaa vanhurskauttamisk{\"a}sityst{\"a}. Menetelm{\"a}n{\"a} on systemaattinen analyysi. K{\"a}sityksi{\"a} ei istuteta olemassa oleviin vanhurskauttamisopin malleihin vaan struktuurit nousevat l{\"a}hteist{\"a}. Tutkimuksessa hypoteesin mukaisia k{\"a}sityksi{\"a} nimitet{\"a}{\"a}n armolinjaksi ja pyhityslinjaksi. Linjat ovat t{\"a}h{\"a}n tutkimukseen luotuja k{\"a}sitteit{\"a}, jotka kuvaavat l{\"a}hteiss{\"a} n{\"a}kyvi{\"a} ajattelurakenteita, eiv{\"a}t olemassa olleita rintamia. L{\"a}htein{\"a} ovat SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) 1970-luvun julkaisut. P{\"a}{\"a}l{\"a}hteen{\"a} ovat saarna- ja hartauskirjat mutta my{\"o}s muut painotuotteet, kuten viikkolehti P{\"a}iv{\"a}mies. Tutkimus osoittaa, ett{\"a} vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamisk{\"a}sityst{\"a} ja ett{\"a} ne poikkeavat toisistaan niin paljon, ett{\"a} niiden ei voi katsoa esitt{\"a}v{\"a}n samaa vanhurskauttamisk{\"a}sityst{\"a}. Teologian erot syntyv{\"a}t jo vanhurskauttamisopin edellytyksiss{\"a}, erityisesti k{\"a}sityksess{\"a} synnist{\"a}, Kristuksen ty{\"o}st{\"a} ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne n{\"a}kyv{\"a}t koko teologian l{\"a}pi. Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yht{\"a}{\"a}lt{\"a} yhdistymist{\"a} Kristuksen kanssa niin, ett{\"a} ihminen pysyy kokonaan syntisen{\"a} mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. T{\"a}m{\"a} vanhurskaaksitekeminen ei ole kehittyv{\"a} prosessi. Kristuksen vanhurskaus s{\"a}ilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota h{\"a}n ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Toisaalta kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi my{\"o}s Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa el{\"a}mist{\"a}. Pyhityslinjalla n{\"a}kyy Jumalan ja ihmisen yhteisty{\"o}h{\"o}n perustuva k{\"a}sitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen v{\"a}lineet mutta ihmiselle j{\"a}{\"a} p{\"a}{\"a}paino sek{\"a} pelastuksen valitsemisessa ett{\"a} sen s{\"a}ilytt{\"a}misess{\"a}. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen k{\"a}{\"a}ntyy kristityn omassa varassa olevaksi {"}armon{"} k{\"a}ytt{\"a}miseksi eli itsens{\"a} pit{\"a}miseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla.",
keywords = "614 Teologia",
author = "Hanna Nurminen",
year = "2016",
month = "9",
day = "17",
language = "suomi",
isbn = "978-951-51-2393-0",
publisher = "Helsingin yliopisto",
address = "Suomi",
school = "Helsingin yliopisto",

}

Jumala vai minä? Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa. / Nurminen, Hanna.

Helsinki : Helsingin yliopisto, 2016. 302 s.

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

TY - THES

T1 - Jumala vai minä?

T2 - Kaksi käsitystä vanhurskauttamisesta 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuudessa

AU - Nurminen, Hanna

PY - 2016/9/17

Y1 - 2016/9/17

N2 - Tutkimuksen hypoteesina on, että vanhoillislestadiolaisuudessa on 1970-luvulla erotettavissa kaksi toisistaan niin paljon poikkeavaa vanhurskauttamiskäsitystä, että käsitysten on sanottava olevan erilaiset. Tutkimus on tämän hypoteesin testaamista. Tutkimustehtävänä on siis osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä, ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Käsityksiä ei istuteta olemassa oleviin vanhurskauttamisopin malleihin vaan struktuurit nousevat lähteistä. Tutkimuksessa hypoteesin mukaisia käsityksiä nimitetään armolinjaksi ja pyhityslinjaksi. Linjat ovat tähän tutkimukseen luotuja käsitteitä, jotka kuvaavat lähteissä näkyviä ajattelurakenteita, eivät olemassa olleita rintamia. Lähteinä ovat SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) 1970-luvun julkaisut. Päälähteenä ovat saarna- ja hartauskirjat mutta myös muut painotuotteet, kuten viikkolehti Päivämies. Tutkimus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Teologian erot syntyvät jo vanhurskauttamisopin edellytyksissä, erityisesti käsityksessä synnistä, Kristuksen työstä ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne näkyvät koko teologian läpi. Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yhtäältä yhdistymistä Kristuksen kanssa niin, että ihminen pysyy kokonaan syntisenä mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. Tämä vanhurskaaksitekeminen ei ole kehittyvä prosessi. Kristuksen vanhurskaus säilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota hän ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Toisaalta kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi myös Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa elämistä. Pyhityslinjalla näkyy Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva käsitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen välineet mutta ihmiselle jää pääpaino sekä pelastuksen valitsemisessa että sen säilyttämisessä. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen kääntyy kristityn omassa varassa olevaksi "armon" käyttämiseksi eli itsensä pitämiseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla.

AB - Tutkimuksen hypoteesina on, että vanhoillislestadiolaisuudessa on 1970-luvulla erotettavissa kaksi toisistaan niin paljon poikkeavaa vanhurskauttamiskäsitystä, että käsitysten on sanottava olevan erilaiset. Tutkimus on tämän hypoteesin testaamista. Tutkimustehtävänä on siis osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä, ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Käsityksiä ei istuteta olemassa oleviin vanhurskauttamisopin malleihin vaan struktuurit nousevat lähteistä. Tutkimuksessa hypoteesin mukaisia käsityksiä nimitetään armolinjaksi ja pyhityslinjaksi. Linjat ovat tähän tutkimukseen luotuja käsitteitä, jotka kuvaavat lähteissä näkyviä ajattelurakenteita, eivät olemassa olleita rintamia. Lähteinä ovat SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) 1970-luvun julkaisut. Päälähteenä ovat saarna- ja hartauskirjat mutta myös muut painotuotteet, kuten viikkolehti Päivämies. Tutkimus osoittaa, että vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyi 1970-luvulla kaksi vanhurskauttamiskäsitystä ja että ne poikkeavat toisistaan niin paljon, että niiden ei voi katsoa esittävän samaa vanhurskauttamiskäsitystä. Teologian erot syntyvät jo vanhurskauttamisopin edellytyksissä, erityisesti käsityksessä synnistä, Kristuksen työstä ja ihmisen ratkaisuvallasta, ja ne näkyvät koko teologian läpi. Armolinjalla kristityn vanhurskaus on yhtäältä yhdistymistä Kristuksen kanssa niin, että ihminen pysyy kokonaan syntisenä mutta on Kristuksessa kokonaan vanhurskas. Tämä vanhurskaaksitekeminen ei ole kehittyvä prosessi. Kristuksen vanhurskaus säilyy koko ajan vieraana vanhurskautena, joka ei muuta kristityn substanssia ja jota hän ei saa hallintaansa, mutta joka toisaalta uskossa on kokonaan kristityn. Toisaalta kristityn vanhurskaus on Kristus-yhteyden vuoksi myös Jumalan kokoaikaisessa anteeksiantamuksessa ja suosiossa elämistä. Pyhityslinjalla näkyy Jumalan ja ihmisen yhteistyöhön perustuva käsitys, jossa Jumala lahjoittaa pelastuksen välineet mutta ihmiselle jää pääpaino sekä pelastuksen valitsemisessa että sen säilyttämisessä. Siten pyhityslinjalla vanhurskauttaminen kääntyy kristityn omassa varassa olevaksi "armon" käyttämiseksi eli itsensä pitämiseksi vanhurskaana anteeksiantamuksen avulla.

KW - 614 Teologia

M3 - Väitöskirja

SN - 978-951-51-2393-0

PB - Helsingin yliopisto

CY - Helsinki

ER -