Kansallisen ilmastolain kytkemismahdollisuuksista ja soveltamissuhteista muuhun lainsäädäntöön

Ari Ekroos, Matias Oskari Warsta, Iikka Väänänen, Matias Wallgren

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraporttiAmmatillinen

Abstrakti

Selvityksen tarkoituksena oli täydentää erityisesti Ekroosin ja Warstan (2012) selvityksen esille tuomia näkökulmia mahdolliseen ilmastolakiin ja sen sijoittu-miseen nykyiseen lainsääntöön. Tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida, miten ehdotetun kaltainen ilmastolaki voisi toimia suhteessa muuhun lainsäädäntöön.
Selvityksen keskeinen osa on systemaattinen lainsäädäntökatsaus, jossa käydään läpi lainsäädäntö, jolla voi olla olennaisia vaikutuksia mahdollisen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseen. Katsaus sisältää liikennesektoria, alueidenkäyttöä, rakentamista, maataloutta, metsätaloutta, jätteitä, teollisuusprosessien päästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, vesien käyttöä, energiantuotantoa- ja jakelua koskevan lainsäädännön laaja-alaisesti. Lisäksi tarkastellaan eräiltä osin kiinteistölainsäädäntöä, yleistä verolainsäädäntöä ja hankintalainsäädäntöä. Katsauksiin on sisällytetty myös arvioita lainsäädännön kehittämismahdollisuuksista.
Ilmastolaki on mahdollista kytkeä muuhun ilmastonmuutoksen hillitsemistä tai siihen sopeutumista koskevaan lainsäädäntöön ainakin teoriassa hyvin monella tavalla. Ilmastolain kytkemisen kannalta keskeisiä ovat säännökset, jotka koske-vat ilmastolain soveltamisalaa eli itse soveltamisalasäännös ja säännös, jossa säädetään ilmastolain suhteesta muuhun lainsäädäntöön. Näihin liittyen tärkeätä on myös selvittää mahdolliset tarpeet muuttaa muiden lakien soveltamisalasäännöksiä. Näiden säännösten ohella tarkastelu olisi ilmeisesti tarpeen ulottaa koskemaan myös muun lainsäädännön mukaisia tavoitesäännöksiä sekä säännöksiä, joiden osalta voisi katsoa tarpeelliseksi viitata ilmastolain säännöksiin. Osa viittaussäännöksistä on tarkoituksenmukaista tehdä ilmastolain säätämisen yhteydessä (esim. viittaukset päästökauppaa koskevaan lainsäädäntöön).
Soveltamisalojen suhde voidaan järjestää hyvin monella tavalla. Eräänlaisina päävaihtoehtoina voisi ilmastolain osalta ajatella seuraavia mahdollisuuksia ja/tai niiden yhdistelmiä: hyvin yleiset soveltamisalasäännökset; soveltamisala-säännökset ja joitakin erityisiä viittauksia; soveltamisalasäännökset ja laajasti erityisiä viittaussäännöksiä.
Suunnittelua koskeviin säännöksiin (esim. alueiden käytön suunnitelmat) ilmas-tolain kytkentä voisi olla selkein ja ”tiukin”. Niukimmillaan tämä voisi tarkoittaa sitä, että suunnittelusääntelyn tavoitesäännökset sisältäisivät ilmastotavoitteita ja tiukemmin sitä, että kyse olisi suunnitelmien sisältövaatimuksista. Suoran normiohjauksen lainsäädännön (esim. tekniset normit, jotka annetaan lain nojal-la annetulla asetuksella) osalta kytkeminen voisi olla mahdollista toteuttaa tavoi-tesäännöksiä kehittämällä ja/tai asetuksenantovaltuussäännösten välityksellä. Ilmastolain mukainen suunnittelu voisi tulla näin huomioon otetuksi lainsää-dännön kehittämisessä. Lupa-asioita koskevia säännöksiä ei pääsääntöisesti lie-ne tarpeen kytkeä ilmastolain mukaiseen suunnitteluun. Lupa-asiat ovat siinä määrin konkreettisia ja yksittäistä tapausta koskevia, että yleisillä suunnitelmilla ei voitane lupa-asioiden ratkaisutoimintaa ohjata. Lupa-asioita koskevaan lain-säädäntöön kytkentä tulisi siis ilmeisesti järjestää tavoitesäännöksiä kehittämäl-lä. Välillisesti myös joissakin lupa-asioissa ilmastolain mukainen suunnittelu voi-si vaikuttaa erityissuunnittelun kautta.
Tukilainsäädännössä kytkentä voisi olla mahdollista järjestää siten, että tavoite-säännöksiä kehitettäisiin ilmastonäkökulmasta. Tämän lisäksi olisi mahdollista sisällyttää joihinkin säännöksiin ilmastonäkökulmaa joko yleisesti tai konkreet-tisestikin tuen myöntämisedellytyksiin liittyen. Kytkentä on tavallaan selvä sil-loin, kun tukea myönnetään ilmastotavoitteita edistävään toimintaan. Kyse voisi olla myös siitä, että joillekin toimenpiteille ei myönnettäisi tukea sen vuoksi, että niillä olisi negatiivisia ilmastovaikutuksia. Yleinen verolainsäädäntö ei perintei-sesti sisällä erityisiä tavoitesäännöksiä tai viittauksia muun lainsäädännön mu-kaiseen aineellisia tavoitteita koskeviin säännöksiin. Yleisen verolainsäädännön osalta kytkentä voisi jäädä poliittiseksi sitovuudeksi eli tehtäväksi ilman nimen-omaisia säännöksiä. Erityisen verolainsäädännön osalta kytkentä olisi mahdollista toteuttaa tavoitesäännösten kautta sekä veron määräytymisen perusteiden avulla.
Tämän selvityksen perusteella Suomen sektorilainsäädännössä ja lainvalmiste-luaineistossa on huomioitu vaihtelevasti, mutta pääosin puutteellisesti, säänte-lyn vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutu-miseen. Suomessakin tulisi sektorilainsäädäntöä säädettäessä huomioida, mikä muuttuvan sääntelyn merkitys olisi ilmastolain mukaisen suunnittelun asettami-en tavoitteiden saavuttamiselle.
Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaHelsinki
Sivumäärä180
TilaJulkaistu - 2013
OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Tieteenalat

  • 513 Oikeustiede
  • ilmasto-oikeus, ympäristöoikeus, ilmastonmuutos

Siteeraa tätä