Kansallisen ilmastolain säätämismahdollisuuksista : Selvitys ympäristöministeriölle 29.5.2012  

Ari Ekroos, Matias Oskari Warsta

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraporttiAmmatillinen

Abstrakti

Ylikansallisella eli kansainvälisellä ja EU:n ilmastosääntelyllä on tärkeä merkitys pohdittaessa kansallisen ilmastolain sisältöä ja rakennettakin. Kansallisessa il-mastolaissa olisi pyrittävä ottamaan nämä velvollisuudet huomioon siten, että kansallisesta suunnittelujärjestelmästä ja seurantajärjestelmästä muodostuisi mahdollisimman yhteensopiva ja kustannustehokas palvellen sekä kansallisia että ylikansallisia tarpeita. Kansallinen ilmastopolitiikka, joka on perustunut politiikka-asiakirjoihin (ilmasto- ja energiastrategioihin sekä tulevaisuusselonte-koon ilmasto- ja energiapolitiikasta), EU:n toimenpiteiden kansalliseen täytän-töönpanoon, sekä kansalliseen lainsäädäntöön, on toiminut suhteellisen hyvin. Nykyjärjestely ei ole kuitenkaan helposti avautuva, eikä ole kovinkaan helppoa arvioida sen suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja vaikuttavuutta.
Muiden maiden kansalliset ”ilmastolakiratkaisut” ovat hyvin erilaisia. UK:n ja Skotlannin ilmastolaissa keskeisessä asemassa ovat toisaalta ”kasvihuonekaasu-budjetit” ja toisaalta politiikkatoimia koskevat suunnitelmat. Ranskan lainsäädäntö on sekä aineellista lainsäädäntöä integroivaa että tavoitteellista. Saksassa taas ei ole erityistä kansallista ilmastolakia.
Yleisesti kansallinen ilmastolaki näyttäisi olevan lainsäädäntöinstrumentti, jolla on mahdollista luoda hyvin yleistä, pitkän aikavälin ennustettavuutta ilmastopo-liittisten toimien suhteen. Yhtenä keinona tässä on eräiden muiden maiden il-mastolaeissa ollut erittäin pitkän aikavälin numeerinen tavoite, joka on asetettu suoraan laissa. Tavoitteeseen pääsemiseksi ilmastolain ideana voisi olla muiden maiden esimerkkejä seuraten käyttää kahta ajallisesti yhteen kytkettyä ”suunnit-teluinstrumenttia”: ilmastopolitiikkatoimia koskevaa strategista ja ohjelmallista suunnittelua (politiikkatoimien suunnittelu, seuranta ja vaikuttavuuden arvioin-ti) sekä kasvihuonekaasujen päästöarvioita (tiettyä ajanjaksoa koskevat ”päästö-budjetit” ja niiden seuranta). Kuitenkaan ilmastolain pääfunktio ei välttämättä olisi tiukkojen päästötavoitteiden asettaminen yleisesti taikka toimi-alakohtaisesti, eikä välttämättä edes täsmällisesti tiettyjen ohjauskeinojen valin-taan liittyvä. Ilmeisesti merkittävämpää olisi keinojen vaikuttavuuden arvioimi-nen ja niihin mahdollisesti liittyvien ongelmien havaitseminen ja korjaaminen.
Ilmastolailla olisi mahdollista säätää ilmastopolitiikan toteutumisen seurannasta nykyistä selvemmin ja läpinäkyvämmin siten, että sekä päätöksentekijöillä että kansalaisilla olisi ajantasaista tietoa erilaisten politiikkatoimien toteutumisesta ja vaikuttavuudesta sekä toteutuneesta päästökehityksestä. Tällä on entistä suurempi merkitys legitimiteetinkin kannalta, kun ylikansallinen sääntely ilmeisesti tiukkenee ja laajenee kattamaan uusia alueita myös päästökauppaan kuulumat-tomien alojen osalta.
Selvityksessä on hahmoteltu erittäin karkeasti ilmastolaille sellaista perusrunkoa, jolla olisi mahdollista saavuttaa nykytilaan verrattuna eräitä keskeisimpiä ilmastolailla saavutettavissa olevia hyötyjä. Luonnostelmassa on kyse eräänlai-sesta ilmastolain ytimestä. Hahmotelmat eivät ole lähellekään valmiita, kun ne luonnosteltu lähinnä asian konkretisoimiseksi ja muodostavat ainoastaan erään-laisen esitysteknisen rungon eräälle mahdolliselle säätämistavalle.
Alkuperäiskielisuomi
Sivumäärä140
TilaJulkaistu - 2012
OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Tieteenalat

  • 513 Oikeustiede
  • Ilmasto-oikeus
  • ilmastolaki
  • ympäristönsuojelulainsäädäntö

Siteeraa tätä