KEHU - Opetus-oppimisvuorovaikutukseen liittyvää sanastoa

Viimeisten vuosikymmenten aikana sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys oppimiselle on alkanut kiinnostaa tutkijoita yhä enemmän. Tutkijat ovat ymmärtäneet, että ympäröivät ihmiset ovat tärkeä osa oppimisprosessia heidän vaikuttaessaan oppimiseen havainnoinnin, yhdessä toimimisen ja vuorovaikutuksen kautta. (Kumpulainen & Wray 2002, 3; Mercer 2000, 134.) Vuorovaikutusta tutkittaessa on myös huomattu, että suuri osa ihmisten välisestä viestinnästä on sanatonta eli nonverbaalista, joten puhe onkin vain yksi käyttämistämme viestintävälineistä (Guerrero, Hecht & DeVito 2008, 4–5; Kääntä & Haddington 2011, 12; Stivers & Sidnell 2005). Sanallisen viestinnän (kieli) lisäksi käytämme vuorovaikutustilanteissa hyväksemme myös sanatonta viestintää (esim. eleet, ilmeet, katse, kehon asennot) ja ympäröivää maailmaa (esim. tila, esineet ja laitteet) tullaksemme ymmärretyiksi ja ymmärtääksemme muita (Kääntä & Haddington 2011, 11–12). Opetus-oppimistapahtuman aikaista vuorovaikutusta voidaan tutkimuksissa lähestyä usean eri tieteenalan kautta ja myös monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi kasvatuspsykologiassa tutkitaan usein sellaisia psykologisia ja älyllisiä prosesseja, jotka mahdollistavat oppimisen. Viestinnän tutkijat taas keskittyvät tutkimaan niitä opettajan ja oppilaiden sanallisesti ja sanattomasti tuottamia viestejä, jotka edesauttavat oppimista. Opetusviestinnän tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen vaikutusta erilaisiin oppimisen muotoihin ja pedagogiikan näkökulmasta tarkasteltuna tutkija on kiinnostunut yleensä siitä opetusviestinnän osa-alueesta, joka liittyy erityisesti opetusmenetelmiin sekä opettajan luokanhallinnan strategioihin ja siihen, miten ne vaikuttavat oppimismotivaatioon. (LeBlanc Farris, Houser, & Hosek 2018, 4–5.)