Kokemukset hengellisestä yhteydestä ja hengellisyyden muutoksesta koronapandemian aikana Suomen ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa

Artikkeli tarkastelee Suomen ortodoksisen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan osallistuneiden (N=555) kokemuksia hengellisestä yhteydestä ja muutoksista omassa hengellisyydessä koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana. Hengellisen yhteyden käsite pitää sisällään seurakunta-, ehtoollis- ja rukousyhteyden. Tutkimusaineistomme koostuu kahdesta kyselylomakeaineistosta: ortodoksisen kirkon striimattuihin jumalanpalveluksiin osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=330) ja evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan pandemian aikaan osallistuneiden tuottamasta aineistosta (N=225). Uskonnollisten yhteisöjen merkitys yhteiskunnallisissa kriiseissä vahvistuu, ja ihmiset hakeutuvat kirkon toimintojen piiriin. Kyselyyn vastanneiden kokemus hengellisestä yhteydestä etäyhteyksien aikana oli varsin jakaantunutta: osa koki hengellisen yhteyden vahvistuvan esimerkiksi uudenlaisten yhteyksien syntymisen myötä ja oman autonomian lisääntyessä suhteessa kirkon tilaisuuksiin osallistumiseen. Osa koki lähinnä verkkoyhteyksien kautta tapahtuvan toiminnan vieraannuttavan heitä ja seurakuntayhteyden jopa katkeavan. Hengellisyyden muuttuminen näkyy etenkin koronapandemian heijastumisena rukousaiheisiin sekä rukouselämän ja uskon syventymiseen. Ortodoksiaineistossa korostui tämän lisäksi pyhien läsnäolon voimakkaampi kokeminen.