Korjuuajankohdan, typpilannoituksen ja katekalvon käytön vaikutus maissisäilörehun satoon ja laatuun Etelä-Suomessa

Maissi (Zea mays L.) on yksi maailman tärkeimmistä viljelykasveista, jota käytetään laajalti nautakarjan karkearehuna. Suomessa maissi on viljelyalueensa pohjoisreunalla, ja sen viljelyä rajoittavat lyhyt kasvukausi, alhainen lämpösumma ja halla. Rajoitteista huolimatta suomalaisten viljelijöiden kiinnostus rehumaissin viljelyä kohtaan on lisääntynyt etenkin uusien, entistä aikaisempien lajikkeiden vuoksi. Kiinnostus näkyy rehumaissin viljelyalassa, joka on kasvanut 82 hehtaarista 928 hehtaariin Suomessa vuosina 2000–2021. Viljelyalan on arvioitu kasvavan tulevaisuudessa entisestään, sillä maissi hyötyy kasvukauden pidentymisestä ja kasvukauden keskilämpötilan noususta.
Maissin viljelyä tutkittiin Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta tämän jälkeen tutkimus hiipui. Tulevaisuuden kestävät karkearehuvalinnat (TuKeVa) -hankkeen tavoite on selvittää, miten tuottaa mahdollisimman runsas ja laadukas maissisäilörehusato. Kenttäkokeet tehtiin vuosina 2019–2020 Viikin tutkimustilalla. Kokeissa käytettiin neljää eri maissilajiketta, ja niissä tutkittiin kolmea eri typpilannoitustasoa (100, 150 ja 200 N kg/ha), kolmea korjuuajankohtaa ja katekalvon käyttöä. Ensimmäinen korjuu tehtiin elokuun lopussa tai syyskuun alussa, ja tämän jälkeen toinen ja kolmas korjuu noin 2 viikon välein. Kasvustosta määritettiin kuiva-aine (KA) ja KA-sato, ja kasvustonäytteistä tärkkelys-, neutraalidetergenttikuitu- (NDF), raakavalkuais-, sokeri- ja tuhkapitoisuus sekä in vitro -sulavuus.
Maissin KA-sato oli viimeisellä korjuukerralla 17–18 tn KA/ha, jolloin KA-sato noin 3 tn KA/ha runsaampi verrattuna ensimmäiseen korjuuseen. Tulosten perusteella maissikasvusto kannattaa korjata mahdollisimman myöhään syksyllä ja mieluiten jauhotuleentumisvaiheessa, mutta viimeistään pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kokeissa käytettyjen lajikkeiden väleillä ei havaittu juuri lainkaan eroja. Lannoituskokeessa ei havaittu sato- tai laatueroja eri lannoitustasojen väleillä. Tämän vuoksi maissin suositeltava typpilannoitusmäärä Suomessa on todennäköisemmin 100 N kg/ha kuin 150 N kg/ha. Katekalvon käyttö lisäsi satoa noin 3 tn KA/ha, sillä kalvon alle kylvetty kasvusto kehittyi nopeammin verrattuna ilman kalvoa kylvettyyn kasvustoon. Sadon laatuun katekalvo vaikutti vain vähäisesti. Tulosten perusteella katekalvon käyttö on kannattavaa sadon määrän kannalta.