Lajikkeen, korjuuajan ja katekalvon vaikutus säilörehumaissin satoon Pohjois-Savossa

Maissinviljelyn raja siirtyy vähitellen kohti pohjoista. Yli 10 000 kuiva-ainekilon satotasoja voidaan odottaa Pohjois-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla. Rajoittavana tekijänä viljelyssä on kasvuvaatimuksiin nähden matala lämpösumma, jonka vuoksi kasvustoon ei ehdi muodostua riittävästi rehuarvoa nostavaa tärkkelystä.
Maissin lämpösummavaatimusta on saatu pienennettyä jalostuksen avulla. Aikaisten maissilajikkeiden soveltuvuutta Pohjois-Savon olosuhteisiin tutkittiin Luke Kuopion Maaningan toimipisteellä kasvukausina 2019 ja 2020. Ensimmäisenä vuonna lajikkeet olivat MAS08F, MAS10A, Pioneer 7326 ja Pioneer 7034. Toisena vuonna lajikkeet olivat MAS10A, Pioneer 7326, Ambient ja Pyroxenia. Lajikkeista kaksi viimeisintä voidaan lukea ultra-aikaisiin. Katekalvon vaikutusta testattiin MAS10A ja Pioneer 7326 lajikkeilla kolmella korjuuajalla. Viimeisin oli kasvuston lakastuttua ja kaksi edellistä noin kolmen viikon välein. Kylvön ja korjuun välisen ajan lämpösumma oli ensimmäisenä koevuonna 1205 °C. Heinä- ja elokuu olivat poikkeuksellisen vähäsateisia. Sato lisääntyi korjuuaikojen (26.8–3.10) välillä 75 kg ka/pv viimeiseen korjuukertaan saakka. Kuiva-aine oli korjuuhetkellä 195 g/kg ka (+ 1.1 g/pv). Lajikkeista suurin sato oli MAS10 A lajikkeella (15305 kg ka/ha) muiden lajikkeiden välillä ei ollut eroja ja niiden keskisato oli 13078 kg ka/ha. Lajikkeiden välillä ei ollut eroa D-arvossa (viimeisessä korjuussa keskimäärin 564 g/kg ka). Sadon tärkkelyspitoisuus jäi viimeisessä korjuuajankohdassa kaikilla lajikkeilla keskimäärin alle 20 g/kg ka. Vuonna 2020 maissin kylvön ja korjuun välinen lämpösumma oli korjuuhetkellä 15.10. 1288 °C. Varsinkin elokuu oli poikkeuksellisen lämmin. Kesäkuu oli lähes sateeton, mutta heinäkuusta eteenpäin sadesumma oli tavanomainen. Sato lisääntyi korjuuaikojen (28.8.–15.10) välillä 84 kg ka/pv. Kuiva-aine oli viimeisessä korjuussa 226 g/kg ka (+ 1.3 g/pv). Tärkkelystä rehuun oli kertynyt viimeiseen korjuuajankohtaan mennessä keskimäärin 99 g/kg ka. Yllättäen aikaisten ja myöhäisempien lajikkeiden välillä ei ollut merkitsevää eroa tärkkelyspitoisuudessa eikä myöskään D-arvossa (keskimäärin 649 g /kg ka). Ultra-aikaisten lajikkeiden keskisato oli 15170 kg ka/ha ja myöhäisempien keskisato oli 19170 kg ka/ha. Korjuuajankohdan eteneminen vähensi sokeripitoisuutta, mutta muuten korjuuajankohtien erot rehuanalyysiarvoissa olivat molemmissa kokeissa pieniä. Samoin katekalvon vaikutus rehun laatuun jäi vähäiseksi, mutta se nosti satoa molempien vuosien keskiarvona 3813 kg ka/ha. Kummassakaan kokeessa kasvuolosuhteet eivät olleet riittävän suotuisia saavuttamaan maissirehulle tavoiteltavaa tärkkelyspitoisuutta. Riittämättömän
lämpösumman lisäksi kuivuus hidastaa maissin kehitystä. Katekalvolla oli suuri merkitys sadon lisääjänä, mutta se ei nopeuttanut kasvien tuleentumista. Ultra-aikaisten lajikkeiden sadon määrä oli muita pienempi eikä kasvuston energia- tai tärkkelyspitoisuus kompensoinut sadon vähäistä määrää.