Abstrakti
Tämä tutkimus tarkastelee suomenkielisten ranskanoppijoiden pyyntöjen kehittymistä. Pyynnöillä tarkoitetaan kielellistä toimintaa, jolla puhuja yrittää saada puhekumppaninsa tekemään jotain. Pyyntöjen tilanteeseen sopiva muotoilu on osa pragmaattista kompetenssia eli kielen käyttötaitoa. Aiemmin pyyntöjen kehittymistä vieraassa kielessä on tarkasteltu enimmäkseen englannin ja espanjan kielissä.
Tutkimus selvittää, millaisia vaiheita pyyntöjen kehittymisessä on, miten oppijoiden äidinkieli näkyy heidän tekemissään pyynnöissä, sekä miten suomenkieliset ranskanoppijat eroavat aiemmin tutkituista, muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista. Tutkimusaineistona on testimenetelmällä kerättyjä suullisia pyyntöjä kahdeksasta erilaisesta kuvitteellisesta pyyntötilanteesta sekä retrospektiivisiä haastatteluja, joissa tutkittavat pohtivat kielellisiä valintojaan. Tutkittavia (n=90) on viidestä ryhmästä: alkeis-, keski- ja edistyneen tason ranskanoppijoita sekä suomen ja ranskan puhujia.
Tulosten mukaan pyyntöjen kehittyminen on sidoksissa tutkittuihin piirteisiin: jotkin niistä kehittyvät lineaarisesti kohti äidinkielenomaisia pyyntöjä, kun taas toisten oppiminen etenee mutkittelevammin tai jopa kauemmaksi kohdekielen normeista kielitaidon parantuessa.
Moni piirre oppijoiden pyynnöissä vaikuttaa olevan altis suomen vaikutukselle. Esimerkiksi s’il te/vous plaît -kohteliaisuusfraasin vastineen puuttuminen suomen kielestä näkyy oppijoiden pyynnöissä fraasin vähäisenä käyttönä etenkin alkeistasolla. Tämä onkin huomattavin piirre, jossa suomenkieliset ranskanoppijat eroavat muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista, sillä aiemmissa tutkimuksissa näiden on todettu käyttävän enemmän kohteliaisuusfraaseja kuin äidinkielisten puhujien.
Tulosten perusteella moni vieraan kielen pyyntöjen kehittymisessä yleinen piirre näkyy myös suomenkielisillä ranskanoppijoilla. Kieltenoppijoiden pyynnöt ovat usein esimerkiksi suorempia kuin äidinkielisten puhujien pyynnöt. Toinen yleinen piirre on pyrkimys selkeyteen ja kohteliaisuuteen, mikä tosin johtaa toisinaan siihen, että oppijoiden pyynnöt eroavat äidinkielisten puhujien vastaavista. Esimerkiksi tämän tutkimuksen edistyneet ranskanoppijat pohjustivat ja perustelivat pyyntöään enemmän kuin äidinkieliset ranskanpuhujat. Pyrkimys kohteliaisuuteen näkyi myös siinä, että ranskanoppijat käyttivät vähemmän sinuttelua ja enemmän puhuttelusanoja kuin äidinkieliset ranskanpuhujat.
Tulosten tulkinnassa tulee olla varovainen, sillä testiaineiston perusteella ei voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten puhujat tekevät pyyntöjä todellisissa tilanteissa. Tutkimus tarjoaa kuitenkin tärkeää tietoa suomenkielisten ranskanoppijoiden pragmaattisen kompetenssin kehittymisestä sekä siitä, millaisia pyytämisen tapoja pidetään sopivina suomeksi ja ranskaksi. Näitä tietoja voidaan hyödyntää erityisesti kieltenopetuksessa, mutta myös kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämisessä.
Tutkimus selvittää, millaisia vaiheita pyyntöjen kehittymisessä on, miten oppijoiden äidinkieli näkyy heidän tekemissään pyynnöissä, sekä miten suomenkieliset ranskanoppijat eroavat aiemmin tutkituista, muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista. Tutkimusaineistona on testimenetelmällä kerättyjä suullisia pyyntöjä kahdeksasta erilaisesta kuvitteellisesta pyyntötilanteesta sekä retrospektiivisiä haastatteluja, joissa tutkittavat pohtivat kielellisiä valintojaan. Tutkittavia (n=90) on viidestä ryhmästä: alkeis-, keski- ja edistyneen tason ranskanoppijoita sekä suomen ja ranskan puhujia.
Tulosten mukaan pyyntöjen kehittyminen on sidoksissa tutkittuihin piirteisiin: jotkin niistä kehittyvät lineaarisesti kohti äidinkielenomaisia pyyntöjä, kun taas toisten oppiminen etenee mutkittelevammin tai jopa kauemmaksi kohdekielen normeista kielitaidon parantuessa.
Moni piirre oppijoiden pyynnöissä vaikuttaa olevan altis suomen vaikutukselle. Esimerkiksi s’il te/vous plaît -kohteliaisuusfraasin vastineen puuttuminen suomen kielestä näkyy oppijoiden pyynnöissä fraasin vähäisenä käyttönä etenkin alkeistasolla. Tämä onkin huomattavin piirre, jossa suomenkieliset ranskanoppijat eroavat muista kielitaustoista tulevista eri kielten oppijoista, sillä aiemmissa tutkimuksissa näiden on todettu käyttävän enemmän kohteliaisuusfraaseja kuin äidinkielisten puhujien.
Tulosten perusteella moni vieraan kielen pyyntöjen kehittymisessä yleinen piirre näkyy myös suomenkielisillä ranskanoppijoilla. Kieltenoppijoiden pyynnöt ovat usein esimerkiksi suorempia kuin äidinkielisten puhujien pyynnöt. Toinen yleinen piirre on pyrkimys selkeyteen ja kohteliaisuuteen, mikä tosin johtaa toisinaan siihen, että oppijoiden pyynnöt eroavat äidinkielisten puhujien vastaavista. Esimerkiksi tämän tutkimuksen edistyneet ranskanoppijat pohjustivat ja perustelivat pyyntöään enemmän kuin äidinkieliset ranskanpuhujat. Pyrkimys kohteliaisuuteen näkyi myös siinä, että ranskanoppijat käyttivät vähemmän sinuttelua ja enemmän puhuttelusanoja kuin äidinkieliset ranskanpuhujat.
Tulosten tulkinnassa tulee olla varovainen, sillä testiaineiston perusteella ei voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten puhujat tekevät pyyntöjä todellisissa tilanteissa. Tutkimus tarjoaa kuitenkin tärkeää tietoa suomenkielisten ranskanoppijoiden pragmaattisen kompetenssin kehittymisestä sekä siitä, millaisia pyytämisen tapoja pidetään sopivina suomeksi ja ranskaksi. Näitä tietoja voidaan hyödyntää erityisesti kieltenopetuksessa, mutta myös kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen edistämisessä.
| Alkuperäiskieli | ranska |
|---|---|
| Myöntävä instituutio |
|
| Ohjaaja |
|
| Myöntöpäivämäärä | 26 marrask. 2020 |
| Julkaisupaikka | Helsinki |
| Kustantaja | |
| Painoksen ISBN | 978-951-51-6756-9 |
| Sähköinen ISBN | 978-951-51-6757-6 |
| Tila | Julkaistu - 26 marrask. 2020 |
| OKM-julkaisutyyppi | G4 Tohtorinväitöskirja (monografia) |
Tieteenalat
- 6121 Kielitieteet
Siteeraa tätä
- APA
- Author
- BIBTEX
- Harvard
- Standard
- RIS
- Vancouver