Maahanmuuttajataustaiset oppijat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä – koulutuksen saavutettavuuden ja opiskelun aikaisen tuen arviointi

Tuula Pirinen (Toimittaja), Risto Hietala, Najat Ouakrim-Soivio, Maire Antikainen, Heini Paavola, Mika Salonen, Sirkka Wiman, Katri Kuukka, Mirja Tarnanen, Minna Tiusanen, Ann-Sofie Smeds-Nylund, Irma Kiviniemi

    Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraportti

    Abstrakti

    Suomalainen lainsäädäntö ja koulutusjärjestelmä takaavat kaikkien Suomessa asuvien
    yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja
    nuorten (tässä arvioinnissa oppijoiden) näkökulmasta tämä edellyttää koulutuksen
    saavutettavuutta edistävän yleisen tuen, kuten koulun opetuskielen opetuksen, sekä
    oppijan yksilölliset tarpeet huomioivien muiden tukitoimien saatavuutta ja riittävyyttä.
    Arvioinnin pääkysymykset ovat maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
    koulutustarjonnan, koulutusten haku- ja nivelvaiheiden tuen, opiskelun aikaisen
    suomen/ruotsin kielen ja oman äidinkielen sekä muun oppimisen tuen saatavuuden
    ja saavutettavuuden toteutuminen.
    Arviointi perustuu opetuksen ja koulutuksen järjestäjien itsearviointeihin, jotka
    koskivat heidän kykyään tarjota maahanmuuttajataustaisille oppijoille yhtäläiset
    mahdollisuudet osallistua kaikille yhteiseen koulutukseen. Arviointi kohdistuu
    opetukseen ja koulutukseen, jota annetaan esiopetuksessa (noin 340 opetuksen
    järjestäjää), perusopetuksessa (noin 350 opetuksen järjestäjää), lukiokoulutuksessa
    (noin 300 koulutuksen järjestäjää) sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa (noin
    200 koulutuksen järjestäjää) ja joka perustuu Opetushallituksen antamiin opetussuunnitelman
    tai ammatillisen perustutkinnon perusteisiin. Lisäksi arvioinnissa
    ovat mukana perusopetukseen valmistava opetus ja ammatilliseen peruskoulutukseen
    valmistava koulutus sekä vapaan sivistystyön osalta ne koulutukset (noin 300
    koulutuksen järjestäjää), joiden tarjonta perustuu opetussuunnitelman perusteisiin.
    Monitahoarvioinnin periaatetta on noudatettu suuntaamalla kyselyt myös näiden
    koulutusasteiden opettajille ja toisen asteen opiskelijoille sekä tekemällä arviointikäyntejä
    eri puolille Suomea.
    4
    Arvioinnin tulosten mukaan kaikkien arvioitujen koulutusasteiden opetuksen ja
    koulutuksen järjestäjät ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä maahanmuuttajataustaisten
    oppijoiden koulutustarjontaan, koulutusten haku- ja nivelvaiheiden sujuvuuteen
    sekä kielten opetuksen ja muun oppimisen tuen riittävyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.
    Järjestäjät arvioivat tunnistavansa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
    tuen tarpeita varsin hyvin ja katsovat myös onnistuneensa vastaamaan hyvin näihin
    tarpeisiin. Järjestäjien itsearvioinnissa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden koulutuksen
    saavutettavuus näyttäytyy siten varsin positiivisena. Poikkeuksen arvioinnin
    kohderyhmässä muodostavat kaikilla koulutusasteilla ne opetuksen ja koulutuksen
    järjestäjät, joilla maahanmuuttajataustaisia oppijoita on 51–100. Näiden järjestäjien
    on selvästi muita vaikeampaa vastata oppijoiden tarpeisiin, jotka kuitenkin ovat
    tunnistettavissa sekä tämän arvioinnin että aikaisempien tutkimusten perusteella.
    Koulutusta ohjaaviin suunnitelmiin maahanmuuttajataustaisia oppijoita ja monikulttuurisuutta
    koskevia tavoitteita on kirjattu vaihtelevasti: Opetusta tai koulutusta
    koskevaan strategiaan tai vastaavaan suunnitelmaan näitä tavoitteita on kirjannut
    vain runsas puolet (56 %) opetuksen ja koulutuksen järjestäjistä. Strategisten linjausten
    puuttuessa oppijoiden tarpeisiin reagoidaan tapauskohtaisesti, ja sitä pidetään
    yleensä riittävänä, kun oppijoiden määrä on korkeintaan muutamia kymmeniä.
    Opetussuunnitelmiinsa ainakin joitakin maahanmuuttajataustaisia oppijoita koskevia
    käytänteitä (esim. suomi/ruotsi toisena kielenä -opetus tai oman äidinkielen opetus)
    on sisällyttänyt vajaa puolet (46 %) järjestäjistä.
    Nivelvaiheyhteistyön ilmoitetaan erityisesti esi- ja alkuopetuksen välillä toimivan
    hyvin, ja nivelvaiheen tiedonsiirtoon on luotu maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
    osalta toimivat menettelytavat. Perusopetukseen valmistavaan opetukseen oppijat
    ohjataan useimmiten kielitaidon perusteella, ja valmistavalla opetuksella maahanmuuttajataustaisten
    oppijoiden tarpeisiin voidaan vastata hyvin, yli sadan oppijan
    järjestäjien mielestä jopa erinomaisesti.
    Perusopetuksen jälkeinen nivelvaihe on maahanmuuttajataustaisille nuorille haastava,
    koska kaikkien suomen tai ruotsin kielen taito ei riitä jatko-opiskeluun. Koulutustarjontaa
    ei tässä vaiheessa pidetä riittävänä varsinkaan niillä alueilla, joilla maahanmuuttajataustaisia
    nuoria on paljon. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava
    koulutus vastaa kuitenkin sekä koulutuksen järjestäjien että opiskelijoiden mielestä
    nuorten tarpeisiin hyvin. Tiedonsiirtokäytännöt perusopetuksen ja toisen asteen koulutusten
    välillä ovat kuitenkin monin paikoin vielä vakiintumattomia ja vaihtelevat
    järjestäjittäin. Epätietoisuutta on myös siitä, mitä tietoja voi siirtää ja miten, eivätkä
    tarpeelliset tiedot välity kaikille maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita opettaville
    opettajille. Tarvetta yhteisesti sovituille tiedonsiirtokäytännöille on erityisesti ammatillisessa
    peruskoulutuksessa.
    Suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksessa järjestäjät ja opettajat arvioivat onnistuneensa
    ottamaan oppijoiden yksilölliset tarpeet hyvin huomioon. Jokaisella koulutusasteella
    opettajat ovat myös pääsääntöisesti tyytyväisiä opetuksen järjestelyihin ja tiloihin,
    5
    oppimateriaaleihin ja siihen, että opetuksessa voidaan huomioida myös muita kuin
    kielen opetukseen liittyviä tavoitteita. Tämä kertoo toisen kielen opetuksen alueen
    kehittymisestä kouluissa ja oppilaitoksissa.
    Myös oman äidinkielen opetusta arvostetaan, koska sitä järjestetään laajasti ja tarve
    siihen määritellään suureksi. Oppijoiden tarpeisiin vastaaminen riippuu muun muassa
    oman äidinkielen opettajien rekrytointimahdollisuuksista, mutta esimerkiksi ammatillisessa
    peruskoulutuksessa myös erillisrahoituksen puute vaikeuttaa opetuksen
    järjestämistä. Opiskelijat itse eivät ole aina motivoituneita oman äidinkielen opiskeluun
    eivätkä pidä oman äidinkielensä käyttöä opiskelussa kovin merkittävänä. Ylipäätään
    omakielisen opetuksen tai tuen merkitystä ei vielä tunnisteta laajasti toisella asteella,
    vaikka oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytänteitä jo hyödynnetäänkin
    erityisesti ammatillisessa peruskoulutuksessa.
    Kielitietoisuus – yhteisön kielellisen moninaisuuden tukeminen, eri tiedonalojen
    kielten tiedostaminen ja jokaisen opettajan toiminta oppiaineensa kielen opettajana
    – nivoutuu eri koulutusasteilla vahvimmin äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä
    -opettajien tehtävään edistää muiden opettajien kielitietoisuutta, kieltenopettajien
    ja muiden aineiden opettajien yhteistyöhön sekä eri oppiaineiden sisältöjen hyödyntämiseen
    kielten opetuksessa. Se on esiopetuksessa tuttua ja luontevaa, mutta
    luokan- ja aineenopettajien kielitietoisuutta tukevien työtapojen vakiinnuttamista
    täydennyskoulutuksen avulla tarvitaan. Kaikkien koulutusasteiden opettajat näkevät
    kuitenkin mahdollisuutensa osallistua täydennyskoulutukseen selvästi heikompina
    kuin järjestäjät. Koulutuksiin hakeutuvat pääasiassa ne henkilöt, joita asia kiinnostaa.
    Myös tarve kielitietoisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvään täydennyskoulutuksen
    näyttää olevan voimakkaasti sidoksissa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
    määrään.
    Oppimisen vaikeuksien tunnistamisessa otetaan kaikilla koulutusasteilla ensisijaisesti
    huomioon maahanmuuttajataustaisen oppijan kieli- ja kulttuuritausta, toissijaisesti
    kotoutumisvaihe. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien sekä opettajien arvion mukaan
    maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opiskelua vaikeuttavat jossain määrin
    opetus- ja opiskelukulttuuriin liittyvät sopeutumisongelmat. Oppimisen vaikeuksien
    taustalla nähdään puolestaan oppijoiden elämäntilanteesta johtuvia traumoja tai
    posttraumaattisia ongelmia. Maahanmuuttajataustaisten oppijoiden tarve erityisopettajan
    palveluille nähdäänkin esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa
    melko erilaisena kuin kantaväestön oppijoiden. Toisella asteella puolestaan korostuu
    opinto-ohjauksen tarve. Näihin oppijoiden yksilöllisiin tuen tarpeisiin on haasteista
    huolimatta onnistuttu vastaamaan hyvin.
    Tiedottamista maahanmuuttajataustaisille oppijoille ja heidän perheilleen pidetään
    kaikilla koulutusasteilla tehokkaimpana, kun tiedonsaanti varmistetaan henkilökohtaisesti.
    Esi- ja perusopetuksessa käytetään myös paljon tulkkeja sekä eri kielille
    käännettyä tiedotusmateriaalia. Toisella asteella tiedottamisessa puolestaan tehdään
    yhteistyötä järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Internetin kautta toimivan koulun ja
    6
    kodin välisen yhteistyökanavan (esim. Wilma-ohjelma) käyttöä rajoittaa huoltajien
    heikko sähköisten järjestelmien käyttötaito. Tulkkauspalveluihin ollaan tyytyväisiä
    kaikilla koulutusasteilla, mutta palvelut eivät ole toisella asteella niin tunnettuja
    kuin esi- ja perusopetuksessa. Oppijoiden tarpeet on kaikkiaan onnistuttu ottamaan
    huomioon hyvin, mutta tarve tulkkauspalveluihin korostuu esi- ja perusopetuksessa
    kiinteämmän kodin ja koulun yhteistyön vuoksi. Millään koulutusasteella ei järjestetä
    kovinkaan usein pelkästään maahanmuuttajataustaisille huoltajille suunnattuja
    vanhempainiltoja, mikä on myös maahanmuuttajataustaisten huoltajien oma toive.
    Esi- ja perusopetuksessa noin puolet vastaajista antaa oppijaa koskevia tietoja hänen
    omalla äidinkielellään. Tämä mahdollisuus vähenee huomattavasti toisella asteella.
    Siitä huolimatta maahanmuuttajataustaisten perheiden yksilölliset tarpeet kodin ja
    koulun/oppilaitoksen yhteistyössä pystytään sekä järjestäjien että opettajien mukaan
    ottamaan hyvin huomioon.
    Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien mukaan kulttuurista monimuotoisuutta tuetaan
    useilla erilaisilla periaatteilla ja käytänteillä alkaen koulujen ja oppilaitosten
    ilmapiiristä, oppijoiden yksilöllisestä huomioimisesta ja toisten arvostamisesta henkilökunnan
    kouluttautumiseen, erilaisiin hankkeisiin, eri tahojen kanssa tehtävään
    yhteistyöhön sekä resursseihin ja strategisiin linjauksiin. Opettajien näkemyksissä
    kulttuurisesta monimuotoisuudesta painottuvat oppimisympäristön ilmapiiri sekä
    erilaisten resurssien ja tukitoimien merkitys. Heidän vastauksissaan esiin tulleet assimilaatioon
    viittaavat ”maassa maan tavalla” -tyyppiset näkemykset antavat aihetta
    miettiä kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvän kouluttautumisen tarvetta.
    Oppimisympäristön ilmapiirin ja henkilökunnan asennoitumisen kehittäminen
    kulttuurista monimuotoisuutta vaalivaksi on paljolti pedagogisen ja eettisen johtamisen
    kysymys. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät kokevat rehtorin roolin monimuotoisuuden
    edistämisessä tärkeäksi, ja opettajat vielä tärkeämmäksi. Johtamisen
    lisäksi koulujen ja oppilaitosten henkilöstön osaamisen ja asenteiden kehittäminen
    ovat avainasemassa kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä. Lisäksi tarvitaan
    myös pedagogisen osaamisen kehittämistä: kielitietoiseen opetukseen suuntautumista
    ja eriyttämistä. Tähän kaikkeen tarvitaan sekä taloudellisia ja ajallisia resursseja että
    toimivaa yhteistyötä huoltajien ja muiden tahojen kanssa.
    Arviointiin osallistuneiden opiskelijoiden mukaan oppilaitoksissa vallitsee hyväksyvä
    ilmapiiri, joka näyttäytyy heille arjen hyvinä toimintatapoina sekä opettajien
    ja koulutovereiden myönteisenä ja avoimena suhtautumisena heihin. Opettajilla
    koetaan olevan aito halu auttaa, ja heitä pidetään ymmärtäväisinä ja mukavina. Opiskelijoiden
    on myös jokseenkin helppo saada ystäviä sekä kantaväestöstä että toisista
    maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista. Vastausten perusteella niin opettajilla
    kuin kantaväestöön kuuluvilla opiskelijoilla on asenteellisia valmiuksia toimia monikulttuurisessa
    ympäristössä.
    7
    Arvioinnissa on päädytty seuraaviin kehittämissuosituksiin:
    1. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien visiossa ja strategiassa tulee näkyä
    monikulttuurisuuden ja monikielisyyden näkökulma.
    2. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa on tarpeen kehittää toimijoiden
    yhteistyötä ja uusia malleja.
    3. Maahanmuuttajataustaisille oppijoille tulee tarjota eri tiedonalojen kielen
    tiedostavaa suomen/ruotsin kielen opetusta ja omakielistä tukea perusopetuksessa
    ja toisen asteen koulutuksessa.
    4. Kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikielisyyden arvostaminen sekä
    kielitietoisuuden kehittäminen tulee vakiinnuttaa osaksi koulujen ja oppilaitosten
    toimintakulttuuria.
    5. Kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvän osaamisen kehittäminen
    tulee sisällyttää kaikkien opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen.
    6. Koulutuspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus maahanmuuttajataustaisille
    oppijoille on turvattava myös tulevaisuudessa.
    Alkuperäiskielisuomi
    JulkaisupaikkaHelsinki
    KustantajaKansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI)
    Sivumäärä260
    ISBN (painettu)978-952-206-301-4
    ISBN (elektroninen)978-952-206-302-1
    TilaJulkaistu - 3 kesäk. 2015
    OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

    Julkaisusarja

    NimiJulkaisut / Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
    Numero17:2015
    ISSN (painettu)2342-4176
    ISSN (elektroninen)2342-4184

    Tieteenalat

    • 516 Kasvatustieteet
    • Maahanmuuttajataustainen oppija, koulutusjärjestelmä, saatavuus,

    Siteeraa tätä