Maahanmuuttajataustaiset oppijat suomalaisessa koulutusjärjestelmässä – koulutuksen saavutettavuuden ja opiskelun aikaisen tuen arviointi

Suomalainen lainsäädäntö ja koulutusjärjestelmä takaavat kaikkien Suomessa asuvien
yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja
nuorten (tässä arvioinnissa oppijoiden) näkökulmasta tämä edellyttää koulutuksen
saavutettavuutta edistävän yleisen tuen, kuten koulun opetuskielen opetuksen, sekä
oppijan yksilölliset tarpeet huomioivien muiden tukitoimien saatavuutta ja riittävyyttä.
Arvioinnin pääkysymykset ovat maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
koulutustarjonnan, koulutusten haku- ja nivelvaiheiden tuen, opiskelun aikaisen
suomen/ruotsin kielen ja oman äidinkielen sekä muun oppimisen tuen saatavuuden
ja saavutettavuuden toteutuminen.
Arviointi perustuu opetuksen ja koulutuksen järjestäjien itsearviointeihin, jotka
koskivat heidän kykyään tarjota maahanmuuttajataustaisille oppijoille yhtäläiset
mahdollisuudet osallistua kaikille yhteiseen koulutukseen. Arviointi kohdistuu
opetukseen ja koulutukseen, jota annetaan esiopetuksessa (noin 340 opetuksen
järjestäjää), perusopetuksessa (noin 350 opetuksen järjestäjää), lukiokoulutuksessa
(noin 300 koulutuksen järjestäjää) sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa (noin
200 koulutuksen järjestäjää) ja joka perustuu Opetushallituksen antamiin opetussuunnitelman
tai ammatillisen perustutkinnon perusteisiin. Lisäksi arvioinnissa
ovat mukana perusopetukseen valmistava opetus ja ammatilliseen peruskoulutukseen
valmistava koulutus sekä vapaan sivistystyön osalta ne koulutukset (noin 300
koulutuksen järjestäjää), joiden tarjonta perustuu opetussuunnitelman perusteisiin.
Monitahoarvioinnin periaatetta on noudatettu suuntaamalla kyselyt myös näiden
koulutusasteiden opettajille ja toisen asteen opiskelijoille sekä tekemällä arviointikäyntejä
eri puolille Suomea.
4
Arvioinnin tulosten mukaan kaikkien arvioitujen koulutusasteiden opetuksen ja
koulutuksen järjestäjät ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä maahanmuuttajataustaisten
oppijoiden koulutustarjontaan, koulutusten haku- ja nivelvaiheiden sujuvuuteen
sekä kielten opetuksen ja muun oppimisen tuen riittävyyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.
Järjestäjät arvioivat tunnistavansa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
tuen tarpeita varsin hyvin ja katsovat myös onnistuneensa vastaamaan hyvin näihin
tarpeisiin. Järjestäjien itsearvioinnissa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden koulutuksen
saavutettavuus näyttäytyy siten varsin positiivisena. Poikkeuksen arvioinnin
kohderyhmässä muodostavat kaikilla koulutusasteilla ne opetuksen ja koulutuksen
järjestäjät, joilla maahanmuuttajataustaisia oppijoita on 51–100. Näiden järjestäjien
on selvästi muita vaikeampaa vastata oppijoiden tarpeisiin, jotka kuitenkin ovat
tunnistettavissa sekä tämän arvioinnin että aikaisempien tutkimusten perusteella.
Koulutusta ohjaaviin suunnitelmiin maahanmuuttajataustaisia oppijoita ja monikulttuurisuutta
koskevia tavoitteita on kirjattu vaihtelevasti: Opetusta tai koulutusta
koskevaan strategiaan tai vastaavaan suunnitelmaan näitä tavoitteita on kirjannut
vain runsas puolet (56 %) opetuksen ja koulutuksen järjestäjistä. Strategisten linjausten
puuttuessa oppijoiden tarpeisiin reagoidaan tapauskohtaisesti, ja sitä pidetään
yleensä riittävänä, kun oppijoiden määrä on korkeintaan muutamia kymmeniä.
Opetussuunnitelmiinsa ainakin joitakin maahanmuuttajataustaisia oppijoita koskevia
käytänteitä (esim. suomi/ruotsi toisena kielenä -opetus tai oman äidinkielen opetus)
on sisällyttänyt vajaa puolet (46 %) järjestäjistä.
Nivelvaiheyhteistyön ilmoitetaan erityisesti esi- ja alkuopetuksen välillä toimivan
hyvin, ja nivelvaiheen tiedonsiirtoon on luotu maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
osalta toimivat menettelytavat. Perusopetukseen valmistavaan opetukseen oppijat
ohjataan useimmiten kielitaidon perusteella, ja valmistavalla opetuksella maahanmuuttajataustaisten
oppijoiden tarpeisiin voidaan vastata hyvin, yli sadan oppijan
järjestäjien mielestä jopa erinomaisesti.
Perusopetuksen jälkeinen nivelvaihe on maahanmuuttajataustaisille nuorille haastava,
koska kaikkien suomen tai ruotsin kielen taito ei riitä jatko-opiskeluun. Koulutustarjontaa
ei tässä vaiheessa pidetä riittävänä varsinkaan niillä alueilla, joilla maahanmuuttajataustaisia
nuoria on paljon. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava
koulutus vastaa kuitenkin sekä koulutuksen järjestäjien että opiskelijoiden mielestä
nuorten tarpeisiin hyvin. Tiedonsiirtokäytännöt perusopetuksen ja toisen asteen koulutusten
välillä ovat kuitenkin monin paikoin vielä vakiintumattomia ja vaihtelevat
järjestäjittäin. Epätietoisuutta on myös siitä, mitä tietoja voi siirtää ja miten, eivätkä
tarpeelliset tiedot välity kaikille maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita opettaville
opettajille. Tarvetta yhteisesti sovituille tiedonsiirtokäytännöille on erityisesti ammatillisessa
peruskoulutuksessa.
Suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksessa järjestäjät ja opettajat arvioivat onnistuneensa
ottamaan oppijoiden yksilölliset tarpeet hyvin huomioon. Jokaisella koulutusasteella
opettajat ovat myös pääsääntöisesti tyytyväisiä opetuksen järjestelyihin ja tiloihin,
5
oppimateriaaleihin ja siihen, että opetuksessa voidaan huomioida myös muita kuin
kielen opetukseen liittyviä tavoitteita. Tämä kertoo toisen kielen opetuksen alueen
kehittymisestä kouluissa ja oppilaitoksissa.
Myös oman äidinkielen opetusta arvostetaan, koska sitä järjestetään laajasti ja tarve
siihen määritellään suureksi. Oppijoiden tarpeisiin vastaaminen riippuu muun muassa
oman äidinkielen opettajien rekrytointimahdollisuuksista, mutta esimerkiksi ammatillisessa
peruskoulutuksessa myös erillisrahoituksen puute vaikeuttaa opetuksen
järjestämistä. Opiskelijat itse eivät ole aina motivoituneita oman äidinkielen opiskeluun
eivätkä pidä oman äidinkielensä käyttöä opiskelussa kovin merkittävänä. Ylipäätään
omakielisen opetuksen tai tuen merkitystä ei vielä tunnisteta laajasti toisella asteella,
vaikka oman äidinkielen käytön mahdollistavia käytänteitä jo hyödynnetäänkin
erityisesti ammatillisessa peruskoulutuksessa.
Kielitietoisuus – yhteisön kielellisen moninaisuuden tukeminen, eri tiedonalojen
kielten tiedostaminen ja jokaisen opettajan toiminta oppiaineensa kielen opettajana
– nivoutuu eri koulutusasteilla vahvimmin äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä
-opettajien tehtävään edistää muiden opettajien kielitietoisuutta, kieltenopettajien
ja muiden aineiden opettajien yhteistyöhön sekä eri oppiaineiden sisältöjen hyödyntämiseen
kielten opetuksessa. Se on esiopetuksessa tuttua ja luontevaa, mutta
luokan- ja aineenopettajien kielitietoisuutta tukevien työtapojen vakiinnuttamista
täydennyskoulutuksen avulla tarvitaan. Kaikkien koulutusasteiden opettajat näkevät
kuitenkin mahdollisuutensa osallistua täydennyskoulutukseen selvästi heikompina
kuin järjestäjät. Koulutuksiin hakeutuvat pääasiassa ne henkilöt, joita asia kiinnostaa.
Myös tarve kielitietoisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvään täydennyskoulutuksen
näyttää olevan voimakkaasti sidoksissa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden
määrään.
Oppimisen vaikeuksien tunnistamisessa otetaan kaikilla koulutusasteilla ensisijaisesti
huomioon maahanmuuttajataustaisen oppijan kieli- ja kulttuuritausta, toissijaisesti
kotoutumisvaihe. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien sekä opettajien arvion mukaan
maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opiskelua vaikeuttavat jossain määrin
opetus- ja opiskelukulttuuriin liittyvät sopeutumisongelmat. Oppimisen vaikeuksien
taustalla nähdään puolestaan oppijoiden elämäntilanteesta johtuvia traumoja tai
posttraumaattisia ongelmia. Maahanmuuttajataustaisten oppijoiden tarve erityisopettajan
palveluille nähdäänkin esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa
melko erilaisena kuin kantaväestön oppijoiden. Toisella asteella puolestaan korostuu
opinto-ohjauksen tarve. Näihin oppijoiden yksilöllisiin tuen tarpeisiin on haasteista
huolimatta onnistuttu vastaamaan hyvin.
Tiedottamista maahanmuuttajataustaisille oppijoille ja heidän perheilleen pidetään
kaikilla koulutusasteilla tehokkaimpana, kun tiedonsaanti varmistetaan henkilökohtaisesti.
Esi- ja perusopetuksessa käytetään myös paljon tulkkeja sekä eri kielille
käännettyä tiedotusmateriaalia. Toisella asteella tiedottamisessa puolestaan tehdään
yhteistyötä järjestöjen ja yhdistysten kanssa. Internetin kautta toimivan koulun ja
6
kodin välisen yhteistyökanavan (esim. Wilma-ohjelma) käyttöä rajoittaa huoltajien
heikko sähköisten järjestelmien käyttötaito. Tulkkauspalveluihin ollaan tyytyväisiä
kaikilla koulutusasteilla, mutta palvelut eivät ole toisella asteella niin tunnettuja
kuin esi- ja perusopetuksessa. Oppijoiden tarpeet on kaikkiaan onnistuttu ottamaan
huomioon hyvin, mutta tarve tulkkauspalveluihin korostuu esi- ja perusopetuksessa
kiinteämmän kodin ja koulun yhteistyön vuoksi. Millään koulutusasteella ei järjestetä
kovinkaan usein pelkästään maahanmuuttajataustaisille huoltajille suunnattuja
vanhempainiltoja, mikä on myös maahanmuuttajataustaisten huoltajien oma toive.
Esi- ja perusopetuksessa noin puolet vastaajista antaa oppijaa koskevia tietoja hänen
omalla äidinkielellään. Tämä mahdollisuus vähenee huomattavasti toisella asteella.
Siitä huolimatta maahanmuuttajataustaisten perheiden yksilölliset tarpeet kodin ja
koulun/oppilaitoksen yhteistyössä pystytään sekä järjestäjien että opettajien mukaan
ottamaan hyvin huomioon.
Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien mukaan kulttuurista monimuotoisuutta tuetaan
useilla erilaisilla periaatteilla ja käytänteillä alkaen koulujen ja oppilaitosten
ilmapiiristä, oppijoiden yksilöllisestä huomioimisesta ja toisten arvostamisesta henkilökunnan
kouluttautumiseen, erilaisiin hankkeisiin, eri tahojen kanssa tehtävään
yhteistyöhön sekä resursseihin ja strategisiin linjauksiin. Opettajien näkemyksissä
kulttuurisesta monimuotoisuudesta painottuvat oppimisympäristön ilmapiiri sekä
erilaisten resurssien ja tukitoimien merkitys. Heidän vastauksissaan esiin tulleet assimilaatioon
viittaavat ”maassa maan tavalla” -tyyppiset näkemykset antavat aihetta
miettiä kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvän kouluttautumisen tarvetta.
Oppimisympäristön ilmapiirin ja henkilökunnan asennoitumisen kehittäminen
kulttuurista monimuotoisuutta vaalivaksi on paljolti pedagogisen ja eettisen johtamisen
kysymys. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät kokevat rehtorin roolin monimuotoisuuden
edistämisessä tärkeäksi, ja opettajat vielä tärkeämmäksi. Johtamisen
lisäksi koulujen ja oppilaitosten henkilöstön osaamisen ja asenteiden kehittäminen
ovat avainasemassa kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisessä. Lisäksi tarvitaan
myös pedagogisen osaamisen kehittämistä: kielitietoiseen opetukseen suuntautumista
ja eriyttämistä. Tähän kaikkeen tarvitaan sekä taloudellisia ja ajallisia resursseja että
toimivaa yhteistyötä huoltajien ja muiden tahojen kanssa.
Arviointiin osallistuneiden opiskelijoiden mukaan oppilaitoksissa vallitsee hyväksyvä
ilmapiiri, joka näyttäytyy heille arjen hyvinä toimintatapoina sekä opettajien
ja koulutovereiden myönteisenä ja avoimena suhtautumisena heihin. Opettajilla
koetaan olevan aito halu auttaa, ja heitä pidetään ymmärtäväisinä ja mukavina. Opiskelijoiden
on myös jokseenkin helppo saada ystäviä sekä kantaväestöstä että toisista
maahanmuuttajataustaisista opiskelijoista. Vastausten perusteella niin opettajilla
kuin kantaväestöön kuuluvilla opiskelijoilla on asenteellisia valmiuksia toimia monikulttuurisessa
ympäristössä.
7
Arvioinnissa on päädytty seuraaviin kehittämissuosituksiin:
1. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien visiossa ja strategiassa tulee näkyä
monikulttuurisuuden ja monikielisyyden näkökulma.
2. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa on tarpeen kehittää toimijoiden
yhteistyötä ja uusia malleja.
3. Maahanmuuttajataustaisille oppijoille tulee tarjota eri tiedonalojen kielen
tiedostavaa suomen/ruotsin kielen opetusta ja omakielistä tukea perusopetuksessa
ja toisen asteen koulutuksessa.
4. Kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikielisyyden arvostaminen sekä
kielitietoisuuden kehittäminen tulee vakiinnuttaa osaksi koulujen ja oppilaitosten
toimintakulttuuria.
5. Kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen liittyvän osaamisen kehittäminen
tulee sisällyttää kaikkien opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen.
6. Koulutuspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus maahanmuuttajataustaisille
oppijoille on turvattava myös tulevaisuudessa.