Mielenterveyspalveluiden rakenne ja siihen vaikuttavat tekijät Etelä-Suomen sairaanhoitopiirien alueella

Tässä tutkimuksessa selvitettiin nykyisten suomalaisten mielenterveyspalveluiden rakennetta ja organisoitumista tilanteessa, jossa rakenteet ovat olleet ja ovat edelleen merkittävien muutos- ja uudistumispaineiden alla. Tutkimus liittyi kansainväliseen REFINEMENT – projektiin, jossa palveluiden kustannus- ja muuta vaikuttavuutta selvitellään osana Euroopan tason monikeskustutkimusta. Helsingin yliopistollisen sairaanhoitopiirin erityisvastuualueen (HUS, Eksote ja Carea) sekä Varsinais-Suomen -sairaanhoitopiirien mielenterveys- ja päihdepalvelujärjestelmät kartoitettiin poikkileikkausotoksilla 2012–2014. Kartoituksessa käytettiin eurooppalaista mielenterveyspalveluiden kartoittamistyökalua (European Service Mapping Schedule-Revised – ESMS-R), joka sisältää 89 eri päätoimintotyyppiä jakautuen neuvonta-, saavutettavuus-, oma-ja vapaaehtoisavun-, avohoidon-, järjestetyn päivätoiminnan- ja ympärivuorokautisen hoidon luokittelupuun haaroihin. Alueiden olemassa olevaa palvelurakennetta tarkasteltiin pääosin keskinäisessä vertailuasetelmassa laadullisten ja määrällisten osoittimien kautta. Monimuotoisuuden tarkastelua ja väestön koon vaikutusta syvennettiin arvioimalla, onko joku tuottajataho tai luokittelupuun haara herkempi väestön koon vaikutuksille. Laitoshoitoa täydentävän ja korvaavan palvelurakenteen yhteyttä tarkasteltiin käytettyjen akuuttien sairaansijojen avulla. Olemassa olevien palveluiden arvioitiin suhteessa väestön sosioekonomisiin tekijöihin sekä tarveindikaattoreihin. Päälöydös oli, että hoito- ja kuntoutustoimintojen monimuotoisuuden lisääntyminen ja väestön suurempi koko olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä. Väestön koon kasvu näyttäytyy otoksessa lineaarisena yhteytenä mielenterveys- ja päihdepalvelujen monimuotoisuuden kasvuun 500 000 aikuiseen asukkaaseen saakka. Mitä enemmän alueen kohdennetusta henkilöstöstä oli sijoittunut avohoitotoimintoihin, sitä pienempi oli kokonaisresurssien määrä. Alueilla joilla peruserikoissairaanhoitotasoinen psykiatria oli järjestetty kunnan omana toimintana, eikä kokonaisuudessaan kuntayhtymän tai sote-alueen toimintana, oli kohdennettuja henkilöstöresursseja enemmän. Herkimmin väestöpohjan koon muutoksille reagoi kolmannen sektorin tuottajataho, jonka tuottamien palveluiden monimuotoisuutta suurempi väestömäärä lisäsi eniten. Hoito- ja palvelutoiminnoista puolestaan ympärivuorokautisen laitoshoidon monimuotoisuus lisääntyi eniten väestömäärän kasvaessa. Alueiden käytön mukaan jyvitettyjen sairaansijojen määrään eivät, oletusten vastaisesti, vaikuttaneet alueiden avohoidon monimuotoisuus tai henkilöstöresurssit, mutta sosioekonomisilla tekijöillä todettiin yhteys sairaansijojen käyttöön. Sairaansijojen käyttöön olivat yhteydessä alueella myydyn alkoholin määrä, yksinasuvien osuus asuntokunnista sekä alueen mielenterveysindeksi. Vakavien mielenterveysongelmien synnyttämiä palvelutarpeita kuvaavan mielenterveysindeksin yhteyttä sairaansijojen käyttöön rakennetekijöiden ja muiden sosioekonomisten tarveindikaattoreiden sijaan voidaan pitää merkkinä sairaalahoidon kohdentumisesta oikeansuuntaisesti. Kynnyksettömät, ilman lähetettä tai muuten suoraan käytettävissä olevat, lähipalvelut yhdistyivät pienempään alueelle kohdennettuun kokonaishenkilöstön määrään. Tutkimuksen perusteella ei voida suoraan päätellä onko erikoissairaanhoidon vähäisyys vaikuttanut kompensoivien kynnyksettömien, pääasiassa kolmannen sektorin tuottamien palveluiden syntyyn. Tulosten perusteella ei ole myöskään mahdollista tehdä pidemmälle meneviä kokonaiskustannusanalyysejä vaan tämä edellyttää tuekseen myös vaikuttavuustutkimusta. Raskaampi palvelurakenne näyttää liittyvän alueen korkeampaan mielenterveysindeksiin, joka on vakavien mielenterveysongelmien seuraamusten indikaattori. Suurempi väestöpohja mahdollistaa monimuotoisemman palveluvalikon tarjoamisen, mikä todennäköisesti lisää mahdollisuuksia ottaa huomioon potilaan yksilöllinen tilanne hoidon- ja kuntoutuksen suunnittelussa. On mahdollista, että efekti on olemassa myös otoskokoamme suuremmissa aineistoissa ja yli 500 000 asukkaan väestöpohjilla.