Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

Mikko Ojanen, Osmo Lindeman (Säveltäjä)

Tutkimustuotos: Ei-tekstimuotoinenEsitysTaiteellisen produktion tai yhteisnäyttelyn itsenäinen osavertaisarvioitu

Kuvaus

Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: ​
"Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."

Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti: ​
"Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."

Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: ​
"Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea.​"

Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. ​

Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.​
Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaHelsinki
KustantajaUHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio
TilaJulkaistu - 17 marraskuuta 2018
OKM-julkaisutyyppiF2 Julkinen taiteellinen teoksen osatoteutus
TapahtumaPerspectives '18: sähkömusiikkia HYYssä: Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion konsertti - Elokuvateatteri Orion, Helsinki, Suomi
Kesto: 17 marraskuuta 2018 → …
https://blogs.helsinki.fi/taiteidentutkimus/events/perspectives-18-sahkomusiikkia-hyyssa-konsertti-orionissa-17-11-2018/

Tieteenalat

  • 6131 Teatteri, tanssi, musiikki, muut esittävät taiteet

Lainaa tätä

Ojanen, M. (Kirjoittaja), & Lindeman, O. (Säveltäjä). (2018). Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]. Esitys, Helsinki: UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio.
@misc{cbcbb7de368b436b962f0d84ead7f4fb,
title = "Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus n{\"a}yttelytilaan]",
abstract = "Mobile on Lindemanin ensimm{\"a}inen elektronimusiikkiteos. Lindeman s{\"a}velsi teoksen kansainv{\"a}liseen Valo ja Liike 2 -n{\"a}yttelyyn, joka oli esill{\"a} Amos Andersonin taidemuseossa Helsingiss{\"a} 10.5.–8.6.1969. N{\"a}yttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: ​{"}S{\"a}vellys on rakennettu puhtaasti elektronisista {\"a}{\"a}nist{\"a}. Ne on taltioitu erilaisista {\"a}{\"a}nigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksik{\"o}in. Saatu s{\"a}velmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sek{\"a} erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita k{\"a}ytt{\"a}en lopulliseen muotoonsa.{"}Eino Ruutsalo k{\"a}ytti teosta T{\"a}m{\"a}k{\"o} on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta {\"a}{\"a}nimateriaalista Lindeman ty{\"o}sti my{\"o}hemmin lyhyemm{\"a}n teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermil{\"a}n haastattelemana teoksesta seuraavasti: ​{"}Se t{\"a}ytt{\"a}{\"a} paikkansa eritt{\"a}in hyvin siin{\"a} n{\"a}yttelyss{\"a} – eritt{\"a}in hyvin. Mutta yksitt{\"a}isen{\"a} teoksena esitettyn{\"a}, niin kuin sit{\"a} yhden kerran esitettiin, jonka j{\"a}lkeen m{\"a} lyhensin sen puoleen ja – se on viel{\"a}kin liian pitk{\"a} – se ei pysy pystyss{\"a}.{"}Elektronimusiikin esitysymp{\"a}rist{\"o} olikin Lindemanille t{\"a}rke{\"a} ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 h{\"a}n vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: ​{"}Kotona hyvien {\"a}{\"a}nentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhj{\"a}{\"a} esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyv{\"a}n tilavaikutelman, esimerkiksi jokin n{\"a}yttely, jossa voi k{\"a}vell{\"a} ja yleens{\"a} tilanne, joka on v{\"a}hemm{\"a}n juhlallinen. Konserttitilanne on nimitt{\"a}in elektronimusiikille turhan kankea.​{"}Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen {\"a}{\"a}ninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyv{\"a}st{\"a} teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. ​​Osmo Lindeman oli suomalainen s{\"a}velt{\"a}j{\"a} ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli s{\"a}vellyst{\"a} Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja M{\"u}ncheniss{\"a} Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylk{\"a}si perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi t{\"a}ysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. T{\"a}ysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla h{\"a}n oli k{\"a}ytt{\"a}nyt nauhatekniikoin muokattuja {\"a}{\"a}ni{\"a} ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat h{\"a}nen Komisario Palmu -elokuviin s{\"a}velt{\"a}m{\"a}ns{\"a} teokset.​",
keywords = "6131 Teatteri, tanssi, musiikki, muut esitt{\"a}v{\"a}t taiteet",
author = "Mikko Ojanen and Osmo Lindeman",
year = "2018",
month = "11",
day = "17",
language = "suomi",
publisher = "UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio",
address = "Suomi",

}

Ojanen, M & Lindeman, O, Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan], 2018, Esitys, UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio, Helsinki.
Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]. Ojanen, Mikko (Kirjoittaja); Lindeman, Osmo (Säveltäjä). 2018. Helsinki : UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music StudioTapahtuma: Perspectives '18: sähkömusiikkia HYYssä, Elokuvateatteri Orion, Helsinki, Suomi.

Tutkimustuotos: Ei-tekstimuotoinenEsitysTaiteellisen produktion tai yhteisnäyttelyn itsenäinen osavertaisarvioitu

TY - ADVS

T1 - Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan]

AU - Ojanen, Mikko

A2 - Lindeman, Osmo

PY - 2018/11/17

Y1 - 2018/11/17

N2 - Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: ​"Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti: ​"Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: ​"Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea.​"Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. ​​Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.​

AB - Mobile on Lindemanin ensimmäinen elektronimusiikkiteos. Lindeman sävelsi teoksen kansainväliseen Valo ja Liike 2 -näyttelyyn, joka oli esillä Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä 10.5.–8.6.1969. Näyttelyluettelossa teosta taustoitetaan seuraavasti: ​"Sävellys on rakennettu puhtaasti elektronisista äänistä. Ne on taltioitu erilaisista äänigeneraattoreista, joista yksi on varustettu elektronisin muistiyksiköin. Saatu sävelmateriaali on muokattu uudelleen 'sekoittaen' sekä erilaisia suodattimia ja kaikulaitteita käyttäen lopulliseen muotoonsa."Eino Ruutsalo käytti teosta Tämäkö on teddy-karhun maailma? -kollaasielokuvansa musiikkina. Samasta äänimateriaalista Lindeman työsti myöhemmin lyhyemmän teoksen Kinetic Forms (1969). Vuonna 1975 Lindeman toteaa Jarmo Sermilän haastattelemana teoksesta seuraavasti: ​"Se täyttää paikkansa erittäin hyvin siinä näyttelyssä – erittäin hyvin. Mutta yksittäisenä teoksena esitettynä, niin kuin sitä yhden kerran esitettiin, jonka jälkeen mä lyhensin sen puoleen ja – se on vieläkin liian pitkä – se ei pysy pystyssä."Elektronimusiikin esitysympäristö olikin Lindemanille tärkeä ja toistuvan pohdinnan aihe. Vuonna 1974 hän vastaa Musiikkikellari-ohjelman haastattelijan Leena Paalasen kysymykseen ihanteellisesta elektronimusiikin kuuntelutilanteesta seuraavaa: ​"Kotona hyvien äänentoistolaitteiden avulla. Tai sitten jokin sellainen vapaa tila, jossa kuulijaa ei pakoteta tuijottamaan jotain tyhjää esiintymislavaa niin kuin esimerkiksi konserttisalissa, vaan sellainen, jossa voi muuten saada hyvän tilavaikutelman, esimerkiksi jokin näyttely, jossa voi kävellä ja yleensä tilanne, joka on vähemmän juhlallinen. Konserttitilanne on nimittäin elektronimusiikille turhan kankea.​"Mobile kuullaan Orionin aulassa ennen varsinaisen konserttiosuuden alkua. Orionissa Lindemanin puolituntinen ääninauha on sovitettu nelikanava-asetelmaan. Tilaan levittyvästä teoksesta nautiskellessa voi tutustua siihen liittyviin historiallisiin dokumentteihin. ​​Osmo Lindeman oli suomalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi. Lindeman opiskeli sävellystä Sibelius Akatemiassa Nils-Eric Fougstedtin ja Münchenissä Carl Orffin johdolla. Vuonna 1968 Lindeman hylkäsi perinteisin orkesterimusiikki-ilmaisun ja siirtyi täysin elektronisen musiikin pariin. Elektronista musiikkia Lindeman opiskeli Puolassa ja Yhdysvalloissa. Täysin uusi aluevaltaus elektronimusiikki ei Lindemanille kuitenkaan 1960-luvun lopussa ollut. Jo 1950-luvun lopulla hän oli käyttänyt nauhatekniikoin muokattuja ääniä ja musiikkia useissa elokuvamusiikkiteoksissaan, joista tunnetuimpia ovat hänen Komisario Palmu -elokuviin säveltämänsä teokset.​

KW - 6131 Teatteri, tanssi, musiikki, muut esittävät taiteet

M3 - Esitys

PB - UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio

CY - Helsinki

ER -

Ojanen M (Kirjoittaja), Lindeman O (Säveltäjä). Mobile (1969/2018); [nelikanavasovitus näyttelytilaan] Helsinki: UHMRL: University of Helsinki Music Research Laboratory and Electronic Music Studio. 2018.