Monikielistyvä koulu ja kielitietoisuus: Perusopetuksen opetussuunnitelmien, opettajien ja oppikirjojen kieliorientaatiot

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaArtikkelikokoelma

Abstrakti

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastelen monikielisyyttä ja kielitietoisuutta osana suomalaisten peruskoulujen muuttuvaa kielipolitiikkaa. Monikielistyminen on yksi nykyhetken keskeisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja sen vaikutukset näkyvät myös kouluissa. Suomalaisissa kouluissa opiskelee yhä enemmän oppilaita, jotka käyttävät arjessaan monia eri kieliä ja joiden kielellinen identiteetti ei kiinnity vain yhteen kieleen.

Tutkimuksessani erittelen niitä kieli-ideologioita ja -orientaatioita, joita erityisesti opettajat koulujen monikielisyyteen liittyvässä keskustelussa tuottavat ja rakentavat. Kieliorientaatioiden analyysissa tukeudun Richard Ruízin (1984) paljon sovellettuun analyysikehikkoon, jossa käsitystä kielistä ja niiden roolista yhteiskunnassa tarkastellaan kolmen erilaisen suhtautumisen kautta: kieli ongelmana, kieli rikkautena ja kieli resurssina.

Väitöstutkimukseni sijoittuu kielikasvatuksen ja kielikoulutuspolitiikan tutkimusaloille. Tutkimusaineisto on muodostettu vuosina 2018–2020, ja se rakentuu kolmesta osa-aineistosta, joita ovat koulujen omat opetussuunnitelmatekstit (n = 92), opettajien (n = 2 864) kyselylomakevastaukset ja perusopetuksen oppikirjat (n = 34). Tulokset on raportoitu kolmessa tutkimusartikkelissa. Metodologisesti tutkimuksessa hyödynnetään diskurssintutkimuksen ja kielimaiseman tutkimuksen menetelmiä. Lisäksi toisen osatutkimuksen aineistoa analysoidaan myös tilastollisesti.

Tutkimuksessa valotetaan kolmen erilaisen tekstiaineiston avulla sitä, millaisia merkityksiä koulujen monikielisyys saa ja miten eri kielten arvo ja merkitys tunnistetaan. Tutkimukseni keskiöön nousevat erityisesti opettajien käsitykset ja orientaatiot, joilla on tärkeä rooli kouluarjen kielipolitiikassa. Näen opettajat koulun keskeisimpinä kielipoliittisina toimijoina, jotka eivät vain toteuta ylhäältä käsin määriteltyä (kieli)politiikkaa vaan luovat sitä. Monikielisessä koulussa opettajan kielipoliittinen toimijuus saa aiemmasta poikkeavia merkityksiä, kun opettaja arvioi uudelleen omia asenteitaan ja toimintatapojaan suhteessa kieliin ja kieltenkäyttöön.

Tämän väitöstutkimuksen tulosten valossa suomalaiset opettajat suhtautuvat koulujen monikielisyyteen vaihtelevasti, ja asenteisiin vaikuttavat muun muassa työtehtävän laatu ja koulun muunkielisten oppilaiden määrä. Opettajakyselyaineiston avoimissa vastauksissa korostuvat monikielisyyteen liittyvät huolenaiheet ja pelot, vaikka monet vastaajista näyttävät määrällisen aineiston analyysin perusteella suhtautuvan koulujen monikielisyyteen melko positiivisesti. Opettajien vastauksista ilmenee, että he pohtivat koulujen monikielisyyttä eri orientaatioiden välillä tasapainoillen; kuitenkin opettajat nojautuvat pohdinnoissaan pääosin käsityksiin, jotka vahvistavat kieli ongelmana -orientaatiota ja palautuvat yksikielisyyden ideologiaan. Myös koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa monikielisen oppijan identiteetti tulee nähdyksi yksikielisen oppijan identiteetin kautta ja poikkeamana siitä. Vallalla on puhetapa, jossa oppilaiden monikielisyyttä määritellään ongelmakeskeisen diskurssin kautta.

Samoin tutkimissani oppikirjoissa monikielisyys näyttäytyy erityisesti suomalaisessa kontekstissa pääosin marginaalisena ilmiönä, yksikielisyys sen sijaan on tunnustettu normi. Oppikirjojen oletetuksi lukijaksi rakentuu äidinkieleltään yksikielinen suomen puhuja, vaikka joitakin poikkeuksia tästä oletuksesta aineistossa onkin. Näin oppikirjoihin rakentuva lukijapositio sulkee usein ulkopuolelleen vähemmistökieliä puhuvia oppilaita. Lisäksi oppikirjat näyttävät tarjoavan vain hyvin satunnaisesti oppilaalle mahdollisuuksia tuoda esiin mahdollisesti monilähtöistä kieli-identiteettiään. Oppikirjojen kielimaisema rakentaa ja vahvistaa myös kielten hierarkiaa: siinä missä englannin näkyvyys oppikirjoissa on suuri ja sen asemaa tiedon kielenä vahvistetaan, monet muut Suomen vähemmistökielistä sivuutetaan yksittäisillä maininnoilla, ja niiden osaaminen näyttäytyy vähemmän arvokkaana.

Tutkimukseni tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisten koulujen kielipolitiikkaa ohjailevat edelleen pääosin yksikielisyyden ideaalin nojaavat käsitykset kieli-identiteetistä ja kielenoppimisesta. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa, opettajien kyselylomakevastauksissa ja oppikirjoissa vallalla ovat yksikielisiä käytänteitä kannattavat näkemykset, ja opettajat ovat epävarmoja monikielisyyden vaikutuksista oppimiseen ja osallisuuteen. Tulokset osoittavat, että suomalaiset opettajat tarvitsevat lisää tietoa ja koulutusta sen näkemyksen vahvistamiseksi, joka monikielisyyden tutkimuksen kentällä tällä hetkellä vallitsee ja jota myös kansalliset opetussuunnitelmaperusteet osin myötäilevät. Saavutettavan ja motivoivan koulutuksen lisäksi muutoksen on tavoitettava myös oppimateriaaleja tuottavat tahot, sillä oppimateriaalien vaikutus opettajan pedagogisiin ratkaisuihin ja luokkahuonetoimintaan on ilmeinen.

Jotta ajatus monikielisestä koulusta voisi tulevaisuudessa olla totta koulun arjessa, opettajat tarvitsevat muutoksen tueksi sekä oppimateriaalien tarjoamia käytännön pedagogisia keinoja että koko koulun toimintakulttuurin tasolla tehtyjä ja yhdessä keskusteltuja kielipoliittisia päätöksiä. Lisäksi myös laajemmin yhteiskunnassa ja sen eri instituutioissa tulisi pohtia sitä, mitä monikielistyminen merkitsee ja miten siihen tulisi orientoitua.
Alkuperäiskielisuomi
Valvoja/neuvonantaja
  • Ahlholm, Maria, Valvoja
  • Tainio, Liisa, Valvoja
Myöntöpäivämäärä6 lokak. 2023
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-9411-4
Sähköinen ISBN978-951-51-9412-1
TilaJulkaistu - 6 lokak. 2023
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

Tieteenalat

  • 516 Kasvatustieteet
  • monikielisyys
  • kielitietoisuus
  • kieli-ideologiat
  • kieliorientaatiot
  • kielipolitiikka
  • opettajat
  • suomalainen peruskoulu
  • 6121 Kielitieteet

Siteeraa tätä