Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä

Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliTieteellinenvertaisarvioitu

Kuvaus

Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.

Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.

Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.
Alkuperäiskielisuomi
LehtiLähikuva
Vuosikerta32
Numero2
Sivut8-26
Sivumäärä19
ISSN2343-399X
DOI - pysyväislinkit
TilaJulkaistu - 1 heinäkuuta 2019
OKM-julkaisutyyppiA1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu

Lainaa tätä

Österberg, Ira. / Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä. Julkaisussa: Lähikuva. 2019 ; Vuosikerta 32, Nro 2. Sivut 8-26.
@article{6e822b1d45f94d1ab4be3b3a06dd0c58,
title = "Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kes{\"a}",
abstract = "Ven{\"a}l{\"a}isen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kes{\"a} (Leto, Ven{\"a}j{\"a} 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, p{\"a}{\"a}henkil{\"o}in{\"a} kaksi neuvostorockin tosiel{\"a}m{\"a}n suurnime{\"a} Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: ven{\"a}l{\"a}isi{\"a} ja l{\"a}nsimaisia 1980-luvun alun rock-hittej{\"a} sek{\"a} alkuper{\"a}isin{\"a} ett{\"a} uusina tulkintoina, mutta my{\"o}s elokuvaa varten s{\"a}velletty{\"a} originaalimusiikkia. Kes{\"a} voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Ven{\"a}j{\"a}ll{\"a} ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskityt{\"a}{\"a}n tarkastelemaan Kes{\"a}n musiikink{\"a}ytt{\"o}{\"a} formalistisen l{\"a}hiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keski{\"o}ss{\"a} on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) m{\"a}{\"a}ritelm{\"a}t diegeettisyydest{\"a}, ei-diegeettisyydest{\"a}, supradiegeettisyydest{\"a} sek{\"a} ekstrafiktiivisyydest{\"a}. Tutkimuskysymyksen{\"a} on se, miten Kes{\"a}-elokuva k{\"a}ytt{\"a}{\"a} neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten t{\"a}m{\"a} musiikink{\"a}ytt{\"o} ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kes{\"a}n musiikkistrategiassa muodostuu selke{\"a} vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, el{\"a}v{\"a}n ja nauhoitetun, sek{\"a} alkuper{\"a}isen ja uudelleentulkitun musiikin v{\"a}lille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen v{\"a}lille muodostuu elokuvassa tietynlainen s{\"a}{\"a}nn{\"o}nmukaisuus ja teht{\"a}v{\"a}njako. Se milt{\"a} kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena mink{\"a}kin kohtauksen voi lukea, ja t{\"a}m{\"a} puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan el{\"a}m{\"a}kertaelokuvien genreen, kun taas t{\"a}ysin ep{\"a}realistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemm{\"a}n musikaaliperinteeseen.",
author = "Ira {\"O}sterberg",
year = "2019",
month = "7",
day = "1",
doi = "10.23994/lk.83447",
language = "suomi",
volume = "32",
pages = "8--26",
journal = "L{\"a}hikuva",
issn = "2343-399X",
publisher = "L{\"a}hikuva-yhdistys ry",
number = "2",

}

Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä. / Österberg, Ira.

julkaisussa: Lähikuva, Vuosikerta 32, Nro 2, 01.07.2019, s. 8-26.

Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliTieteellinenvertaisarvioitu

TY - JOUR

T1 - Musiikki ja kerronnan tasot Kirill Serebrennikovin elokuvassa Kesä

AU - Österberg, Ira

PY - 2019/7/1

Y1 - 2019/7/1

N2 - Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.

AB - Venäläisen ohjaajan Kirill Serebrennikovin elokuva Kesä (Leto, Venäjä 2018) on tositapahtumiin perustuva, mutta silti voimakkaan fiktiivinen kuvaus Neuvostoliiton underground-rockin noususta valtavirtaan 1980-luvun alkupuolella, päähenkilöinä kaksi neuvostorockin tosielämän suurnimeä Majk Naumenko (1955–1991) ja Viktor Tsoi (1962–1990). Elokuvassa kuullaan luonnollisesti paljon musiikkia: venäläisiä ja länsimaisia 1980-luvun alun rock-hittejä sekä alkuperäisinä että uusina tulkintoina, mutta myös elokuvaa varten sävellettyä originaalimusiikkia. Kesä voitti parhaan soundtrackin palkinnon Cannesissa 2018, mutta sai Venäjällä ristiriitaisen vastaanoton.Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Kesän musiikinkäyttöä formalistisen lähiluvun ja rakenneanalyysin keinoin. Tarkastelun keskiössä on erityisesti elokuvamusiikin narratologia ja Claudia Gorbmanin (1987), Rick Altmanin (1987) ja Guido Heldtin (2013) määritelmät diegeettisyydestä, ei-diegeettisyydestä, supradiegeettisyydestä sekä ekstrafiktiivisyydestä. Tutkimuskysymyksenä on se, miten Kesä-elokuva käyttää neuvostoajan rockia elokuvamusiikkina ja miten tämä musiikinkäyttö ankkuroituu neuvostoelokuvien rock-musiikkikonventioihin.Kesän musiikkistrategiassa muodostuu selkeä vastakkainasettelu kotimaisen ja ulkomaisen, elävän ja nauhoitetun, sekä alkuperäisen ja uudelleentulkitun musiikin välille. Eri musiikkityylien ja kerronnan tasojen välille muodostuu elokuvassa tietynlainen säännönmukaisuus ja tehtävänjako. Se miltä kerronnan tasolta musiikin katsotaan milloinkin tulevan vaikuttaa vahvasti siihen, miten realistisena minkäkin kohtauksen voi lukea, ja tämä puolestaan sitoo elokuvan eri genreperinteisiin: realistisempi, diegeettinen musiikkiesitys ankkuroi elokuvan elämäkertaelokuvien genreen, kun taas täysin epärealistiset, supradiegeettiset musiikkiesitykset viittaavat enemmän musikaaliperinteeseen.

U2 - 10.23994/lk.83447

DO - 10.23994/lk.83447

M3 - Artikkeli

VL - 32

SP - 8

EP - 26

JO - Lähikuva

JF - Lähikuva

SN - 2343-399X

IS - 2

ER -