Näkökulmia opettaja-oppilas-vuorovaikutussuhteen tarkasteluun

Opettajan ja oppilaan välistä opetukseen liittyvää vuorovaikutusta, sen rakentumista ja laatua opetustilanteessa sekä merkitystä oppimiselle on tarkasteltu kasvatustieteellisessä ja puheviestinnällisessä tutkimuksessa.
Suomalaisessa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa se on usein jaettu didaktiseen- ja pedagogiseen tasoon (mm. Kansanen 2004, 70–75, 80–81; 1999; Hellström 2008, 39–40). Didaktisella tasolla tarkoitetaan opettajan opetussuunnitelman tavoitteista johtamaa opetuksen järjestämistä. Opettaja valitsee opetuksen muodot, joiden avulla opettaa, ohjaa tai käsittelee opetuksen tavoitteista johdettua sisältöä. Pedagoginen taso on opettaja-oppilas/oppilasryhmän välinen suhdetaso. Pedagogista suhdetta voi luonnehtia kolmella tavalla
1) Se on persoonallinen, spontaanisti syntyvä ja ainutkertainen suhde opettajan ja oppilaan välillä.
2) Se on opettajan näkökulmasta intentionaalista eli sisältää sekä oppilaan oppimista että persoonaa kehittävän pyrkimyksen.
3) Se on tilannesidonnainen eli opettaja pyrkii tulkitsemaan ja ymmärtämään oppilaan/oppilasryhmän sen hetkistä tilannetta. (Hellström 2008, 174–175)
Opetuksen vuorovaikutteista luonnetta painottavassa Teaching Through Interactions – TTI (vuorovaikutuksen avulla oppimisen) mallissa (Hamre ym. 2013) ryhmätasoisten opetus-oppimistapahtumaan vaikuttavien tekijöiden laatu on jaettu kolmelle osa-alueelle: tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki.
Tunnetuella (emotional support) tarkoitetaan opettajan ja oppilaiden vuorovaikutussuhteen lämpimyyttä, ryhmän myönteistä ilmapiiriä, oppilaiden keskinäisiä hyviä suhteita ja opettajan sensitiivisyyttä.
Toiminnan organisointi (classroom organization) sisältää ryhmän toimintojen tehokkuuden, monipuolisuuden ja tavoitteellisuuden sekä oppilaiden motivaation tukemisen.
Ohjauksellinen tuen (instructional support) osa-alueella käsitetään ohjauksen ja opetuksen laatua, kuten ymmärtämisen, analyyttisyyden, kriittisyyden ja ongelmanratkaisun tukemista sekä käsitteiden oppimista, palautetta ja dialogisuutta. Vanhempien oppilaiden ohjauksellisen tuen alueella tarkastellaan myös heidän aktiivisuuttaan ja kiinnittymistään (engagement) oppimistilanteisiin. (Lerkkanen & Pakarinen 2018, 184–185.)
TTI -malliin pohjautuvat vuorovaikutuksen havainnointitutkimukset ovat osoittaneet, että opetusryhmän ilmapiiri, laadukas ohjauksellinen tuki sekä toiminnan selkeä organisointi ovat yhteydessä hyviin oppimistuloksiin. Laadukkaan opettaja-oppilasvuorovaikutuksen, jota heijastelevat myönteinen ilmapiiri, opetuksen selkeä rakenne sekä oppimisen tuki, on todettu edistävän myös oppilaiden vahvempaa sitoutumista koulutyöhön, parempia itsesäätelytaitoja ja tehtäväsuuntautunutta käyttäytymistä ryhmässä.
Puheviestinnässä opettaja-oppilasvuorovaikutusta on tarkasteltu a) retorisesta ja b) relationaalisesta näkökulmasta.
a) Retorisessa näkemyksessä opettajan opetusviestintä perustuu pyrkimykseen vaikuttaa oppilaisiin eli tavoitteena on aikaansaada oppimista, ymmärtämistä tai toimintaa. Näkökulma perustuu perinteiseen jakoon, jossa opettaja on viestin lähettäjä (opettaa) ja oppilas viestin vastaanottaja (opiskelee ja oppii). Tarkastelun keskiössä ovat ne keinot, joilla opettaja pyrkii tehostamaan viestintäänsä oppimisen parantamiseksi.
b) Relationaalinen näkökulma painottaa vuorovaikutuksen keskeistä roolia, sillä sen mukaan opettaja ja oppilas viestivät yhdessä luodakseen keskinäisen suhteen ja ylläpitääkseen sitä. Relationaalisessa tarkastelussa viestinnällä on sekä sisältö- että suhdeulottuvuus. Sisältöulottuvuudella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä vuorovaikutusosapuolet sanovat toisilleen. Suhde ulottuvuus antaa vihjeitä siitä, miten viestin sisältö tulisi tulkita (asiallinen, ystävällinen, sarkastinen, ivaileva jne.) Suhdemerkitykset välittyvät erityisesti nonverbaalisessa viestinnässä. Opetusviestinnässä tulisi huomioida myös tunteiden osoittaminen.