Nurmikasvien vernalisaatio

Tutkimustuotos: OpinnäyteKandidaatintutkielmaOpinnäytteet

Kuvaus

Nurmikasvit luokitellaan noin 785 kasvisukuun ja 10 000 lajiin. Nurmikasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuoloihin, ne ovat joko yksi- tai monivuotisia ja eroavat rakenteeltaan ja kasvutavaltaan toisistaan suuresti. Vuonna 2007 Suomessa nurmia viljeltiin 653800 hehtaarilla, pääosin säilörehuksi ja lisäksi kuivaheinäksi, tuorerehuksi ja laidunkäyttöön. Viljellyin nurmikasvi on Suomessa timotei (Phleum pratense L.) erityisesti sen talvenkestävyyden ansiosta. Muita yleisesti viljeltyjä nurmilajeja ovat nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.).
Nurmikasvien kehitysvaiheet jaetaan viiteen osaan: itäminen, vegetatiivinen kasvu, elongoituminen, generatiivinen kasvu sekä siementen kehittyminen ja kypsyminen. Apikaalimeristeemillä eli verson kärkikasvupisteellä on suuri merkitys nurmikasvien kehityksessä. Kasvupisteestä saavat alkunsa uudet lehdet, sivuversot ja kukinnot. Verson kasvupiste määrittää sen koko kasvu- ja kehitysrytmin. Ympäristöstä tulevat signaalit otetaan kuitenkin vastaan lehdillä.
Tärkeimpiä ympäristöstä tulevia signaaleja, jotka vaikuttavat nurmikasvien kukintaan ovat valojakso ja vernalisaatio. Vernalisaatiolla tarkoitetaan kylmäkäsittelyä, joka indusoi tai ainakin edistää kukkimista. Vernalisaatio kiihdyttää kukkimisen alkamista edistämällä kärkikasvupisteen siirtymistä vegetatiivisesta vaiheesta generatiiviseen vaiheeseen. Nurmet voidaan luokitella niiden vernalisaatiovaatimuksen mukaan kahteen ryhmään: kaksoisinduktion (vernalisaatio ja pitkä päivä) vaativiin sekä pitkän päivän kasveihin.
Monilta tärkeiltä ravintokasveilta, kuten vehnältä ja riisiltä, sekä nurmikasveilta, pääasiassa, raiheinältä, on löydetty erilaisia geneettisiä säätelyreittejä, jotka liittyvät kukkimisen säätelyyn joko estämisen tai edistämisen kautta. Eri kasvilajien säätelyverkostot vaikuttavat olevan melko samankaltaisia, yksittäiset geenit voivat kuitenkin erota lajien välillä.
Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
TilaJulkaistu - 2009
OKM-julkaisutyyppiG1 Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö, kandidaatintyö

Tieteenalat

  • 411 Maatalous ja metsätieteet

Lainaa tätä

Jokela, V. (2009). Nurmikasvien vernalisaatio. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Jokela, Venla. / Nurmikasvien vernalisaatio. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2009. 26 Sivumäärä
@phdthesis{72a716d06ec24830a7f589f61e1160ae,
title = "Nurmikasvien vernalisaatio",
abstract = "Nurmikasvit luokitellaan noin 785 kasvisukuun ja 10 000 lajiin. Nurmikasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuoloihin, ne ovat joko yksi- tai monivuotisia ja eroavat rakenteeltaan ja kasvutavaltaan toisistaan suuresti. Vuonna 2007 Suomessa nurmia viljeltiin 653800 hehtaarilla, p{\"a}{\"a}osin s{\"a}il{\"o}rehuksi ja lis{\"a}ksi kuivahein{\"a}ksi, tuorerehuksi ja laidunk{\"a}ytt{\"o}{\"o}n. Viljellyin nurmikasvi on Suomessa timotei (Phleum pratense L.) erityisesti sen talvenkest{\"a}vyyden ansiosta. Muita yleisesti viljeltyj{\"a} nurmilajeja ovat nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.).Nurmikasvien kehitysvaiheet jaetaan viiteen osaan: it{\"a}minen, vegetatiivinen kasvu, elongoituminen, generatiivinen kasvu sek{\"a} siementen kehittyminen ja kypsyminen. Apikaalimeristeemill{\"a} eli verson k{\"a}rkikasvupisteell{\"a} on suuri merkitys nurmikasvien kehityksess{\"a}. Kasvupisteest{\"a} saavat alkunsa uudet lehdet, sivuversot ja kukinnot. Verson kasvupiste m{\"a}{\"a}ritt{\"a}{\"a} sen koko kasvu- ja kehitysrytmin. Ymp{\"a}rist{\"o}st{\"a} tulevat signaalit otetaan kuitenkin vastaan lehdill{\"a}.T{\"a}rkeimpi{\"a} ymp{\"a}rist{\"o}st{\"a} tulevia signaaleja, jotka vaikuttavat nurmikasvien kukintaan ovat valojakso ja vernalisaatio. Vernalisaatiolla tarkoitetaan kylm{\"a}k{\"a}sittely{\"a}, joka indusoi tai ainakin edist{\"a}{\"a} kukkimista. Vernalisaatio kiihdytt{\"a}{\"a} kukkimisen alkamista edist{\"a}m{\"a}ll{\"a} k{\"a}rkikasvupisteen siirtymist{\"a} vegetatiivisesta vaiheesta generatiiviseen vaiheeseen. Nurmet voidaan luokitella niiden vernalisaatiovaatimuksen mukaan kahteen ryhm{\"a}{\"a}n: kaksoisinduktion (vernalisaatio ja pitk{\"a} p{\"a}iv{\"a}) vaativiin sek{\"a} pitk{\"a}n p{\"a}iv{\"a}n kasveihin.Monilta t{\"a}rkeilt{\"a} ravintokasveilta, kuten vehn{\"a}lt{\"a} ja riisilt{\"a}, sek{\"a} nurmikasveilta, p{\"a}{\"a}asiassa, raihein{\"a}lt{\"a}, on l{\"o}ydetty erilaisia geneettisi{\"a} s{\"a}{\"a}telyreittej{\"a}, jotka liittyv{\"a}t kukkimisen s{\"a}{\"a}telyyn joko est{\"a}misen tai edist{\"a}misen kautta. Eri kasvilajien s{\"a}{\"a}telyverkostot vaikuttavat olevan melko samankaltaisia, yksitt{\"a}iset geenit voivat kuitenkin erota lajien v{\"a}lill{\"a}.",
keywords = "411 Maatalous ja mets{\"a}tieteet",
author = "Venla Jokela",
year = "2009",
language = "suomi",
publisher = "Helsingin yliopisto",
address = "Suomi",

}

Nurmikasvien vernalisaatio. / Jokela, Venla.

Helsinki : Helsingin yliopisto, 2009. 26 s.

Tutkimustuotos: OpinnäyteKandidaatintutkielmaOpinnäytteet

TY - THES

T1 - Nurmikasvien vernalisaatio

AU - Jokela, Venla

PY - 2009

Y1 - 2009

N2 - Nurmikasvit luokitellaan noin 785 kasvisukuun ja 10 000 lajiin. Nurmikasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuoloihin, ne ovat joko yksi- tai monivuotisia ja eroavat rakenteeltaan ja kasvutavaltaan toisistaan suuresti. Vuonna 2007 Suomessa nurmia viljeltiin 653800 hehtaarilla, pääosin säilörehuksi ja lisäksi kuivaheinäksi, tuorerehuksi ja laidunkäyttöön. Viljellyin nurmikasvi on Suomessa timotei (Phleum pratense L.) erityisesti sen talvenkestävyyden ansiosta. Muita yleisesti viljeltyjä nurmilajeja ovat nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.).Nurmikasvien kehitysvaiheet jaetaan viiteen osaan: itäminen, vegetatiivinen kasvu, elongoituminen, generatiivinen kasvu sekä siementen kehittyminen ja kypsyminen. Apikaalimeristeemillä eli verson kärkikasvupisteellä on suuri merkitys nurmikasvien kehityksessä. Kasvupisteestä saavat alkunsa uudet lehdet, sivuversot ja kukinnot. Verson kasvupiste määrittää sen koko kasvu- ja kehitysrytmin. Ympäristöstä tulevat signaalit otetaan kuitenkin vastaan lehdillä.Tärkeimpiä ympäristöstä tulevia signaaleja, jotka vaikuttavat nurmikasvien kukintaan ovat valojakso ja vernalisaatio. Vernalisaatiolla tarkoitetaan kylmäkäsittelyä, joka indusoi tai ainakin edistää kukkimista. Vernalisaatio kiihdyttää kukkimisen alkamista edistämällä kärkikasvupisteen siirtymistä vegetatiivisesta vaiheesta generatiiviseen vaiheeseen. Nurmet voidaan luokitella niiden vernalisaatiovaatimuksen mukaan kahteen ryhmään: kaksoisinduktion (vernalisaatio ja pitkä päivä) vaativiin sekä pitkän päivän kasveihin.Monilta tärkeiltä ravintokasveilta, kuten vehnältä ja riisiltä, sekä nurmikasveilta, pääasiassa, raiheinältä, on löydetty erilaisia geneettisiä säätelyreittejä, jotka liittyvät kukkimisen säätelyyn joko estämisen tai edistämisen kautta. Eri kasvilajien säätelyverkostot vaikuttavat olevan melko samankaltaisia, yksittäiset geenit voivat kuitenkin erota lajien välillä.

AB - Nurmikasvit luokitellaan noin 785 kasvisukuun ja 10 000 lajiin. Nurmikasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuoloihin, ne ovat joko yksi- tai monivuotisia ja eroavat rakenteeltaan ja kasvutavaltaan toisistaan suuresti. Vuonna 2007 Suomessa nurmia viljeltiin 653800 hehtaarilla, pääosin säilörehuksi ja lisäksi kuivaheinäksi, tuorerehuksi ja laidunkäyttöön. Viljellyin nurmikasvi on Suomessa timotei (Phleum pratense L.) erityisesti sen talvenkestävyyden ansiosta. Muita yleisesti viljeltyjä nurmilajeja ovat nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.).Nurmikasvien kehitysvaiheet jaetaan viiteen osaan: itäminen, vegetatiivinen kasvu, elongoituminen, generatiivinen kasvu sekä siementen kehittyminen ja kypsyminen. Apikaalimeristeemillä eli verson kärkikasvupisteellä on suuri merkitys nurmikasvien kehityksessä. Kasvupisteestä saavat alkunsa uudet lehdet, sivuversot ja kukinnot. Verson kasvupiste määrittää sen koko kasvu- ja kehitysrytmin. Ympäristöstä tulevat signaalit otetaan kuitenkin vastaan lehdillä.Tärkeimpiä ympäristöstä tulevia signaaleja, jotka vaikuttavat nurmikasvien kukintaan ovat valojakso ja vernalisaatio. Vernalisaatiolla tarkoitetaan kylmäkäsittelyä, joka indusoi tai ainakin edistää kukkimista. Vernalisaatio kiihdyttää kukkimisen alkamista edistämällä kärkikasvupisteen siirtymistä vegetatiivisesta vaiheesta generatiiviseen vaiheeseen. Nurmet voidaan luokitella niiden vernalisaatiovaatimuksen mukaan kahteen ryhmään: kaksoisinduktion (vernalisaatio ja pitkä päivä) vaativiin sekä pitkän päivän kasveihin.Monilta tärkeiltä ravintokasveilta, kuten vehnältä ja riisiltä, sekä nurmikasveilta, pääasiassa, raiheinältä, on löydetty erilaisia geneettisiä säätelyreittejä, jotka liittyvät kukkimisen säätelyyn joko estämisen tai edistämisen kautta. Eri kasvilajien säätelyverkostot vaikuttavat olevan melko samankaltaisia, yksittäiset geenit voivat kuitenkin erota lajien välillä.

KW - 411 Maatalous ja metsätieteet

M3 - Kandidaatintutkielma

PB - Helsingin yliopisto

CY - Helsinki

ER -

Jokela V. Nurmikasvien vernalisaatio. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2009. 26 s.