Olen lentämässä todennäköisesti Chileen. OLLA + V-mAssA ja OLLA + N-ssA intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa.

Tutkimustuotos: OpinnäytePro gradu

Kuvaus

Tutkimuksessa tarkastellaan olla-verbin ja MA-infinitiivin inessiivin muodostamaa konstruktiota sekä siihen vertautuvia olla-verbistä ja menossa-, tulossa- ja lähdössä-muotoisista deverbaalinomineista rakentuvia konstruktioita. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että kyseisiä konstuktioita käytetään paitsi keskeisesti progressiivisuuden merkitysfunktiossa, myös intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa tavalla, jonka moni-ilmeisyys on vielä monin osin kartoittamatta. Lisäksi tutkimuksessa on oletuksena, että mainitut deverbaalinominikonstruktiot toimivat yleisesti kielenkäytössä ilmaisemassa intentioita ja tulevaa ja että tämä merkitystehtävä motivoi vastaavan infinitiivikonstruktion samantyyppistä käyttöä. Tutkimuksen aineisto on kerätty internetin matkailuaiheiselta keskustalupalstalta ja koostuu runsaasta 800:sta esimerkkitapauksesta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on konstruktiokielioppi, ja laajemmin työtä kehystää infiniittisten verbinmuotojen ja kielenmuutoksen tutkimus. Tutkimusaineistossa deverbaalinominin sisältävät konstruktiot ovat selvässä enemmistössä ja elollissubjektillisina esiintyvät lähes yksinomaan intentioiden ja tulevan ilmaisuissa. Niiden kanssa hyvin samaan tapaan käyttäytyvät infinitiivikonstruktiot, jotka sisältävät suuntasijaisen täydennyksen saavan liikeverbin. Molemmissa ryhmissä merkitystulkintaan vaikuttavat ennen muuta liikesemantiikka, konteksti sekä subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona. Muun kuin liikeverbin sisältävät infinitiivikonstruktiot ovat monimuotoinen ryhmä, jossa merkitystulkintaan vaikuttavat verbisemantiikan, kontekstin ja subjektin laadun ohella syntaktiset seikat, kuten esimerkiksi sanajärjestys. Tutkimus esittää, että erityisesti infinitiivikonstruktion polyseeminen merkityskäyttö kielii parhaillaan käynnissä olevasta muutosprosessista. Intentioita ja tulevaa ilmaistessaan infinitiivikonstruktio näyttäytyy osana konstruktioverkostoa, jonka ristipaineessa siihen vaikuttavat toisaalta mainitut deverbaalisubstantiivikonstruktiot ja punktuaalisten verbien synnyttämä imminentiaalinen merkitys, toisaalta sen progressiivinen merkityskäyttö sekä tulevaan viittaava preesens ja resultatiivinen aspekti, jotka heijastuvat sen objektin sijanvaihteluun. Subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona edesauttavat konstruktioon sopivan verbivalikoiman laajenemista ja lähitulevaisuuden geneeristymistä epäspesifiksi tulevaksi. Lisäksi infinitiivikonstruktion muutosprosessissa keskeinen merkittävä tekijä on kielenkäyttäjä sekä ne tarkoitusperät ja tilanteet, joissa tämä konstruktiota käyttää. Tutkimus osoittaa, että OLLA + V-mAssA -konstruktion käyttö on polyseemista ja sisältää merkityskäytön, jolla typologisessa perspektiivissä on viitteitä sekä sisarilmiöistä että yhteisistä piirteistä futuuristumistendenssien kanssa.
Alkuperäiskielisuomi
TilaJulkaistu - 26 elokuuta 2015
OKM-julkaisutyyppiG2 Pro gradu, diplomityö, ylempi amk-opinnäytetyö

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet
  • infinitiivi
  • progressiivisuus
  • intentionaalisuus
  • konstruktiokielioppi
  • polysemia
  • kielenmuutos
  • futuuri

Lainaa tätä

@phdthesis{4b73b201148b4c58983523e9b56bc290,
title = "Olen lent{\"a}m{\"a}ss{\"a} todenn{\"a}k{\"o}isesti Chileen. OLLA + V-mAssA ja OLLA + N-ssA intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa.",
abstract = "Tutkimuksessa tarkastellaan olla-verbin ja MA-infinitiivin inessiivin muodostamaa konstruktiota sek{\"a} siihen vertautuvia olla-verbist{\"a} ja menossa-, tulossa- ja l{\"a}hd{\"o}ss{\"a}-muotoisista deverbaalinomineista rakentuvia konstruktioita. Tutkimuksen l{\"a}ht{\"o}kohtana on havainto siit{\"a}, ett{\"a} kyseisi{\"a} konstuktioita k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n paitsi keskeisesti progressiivisuuden merkitysfunktiossa, my{\"o}s intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa tavalla, jonka moni-ilmeisyys on viel{\"a} monin osin kartoittamatta. Lis{\"a}ksi tutkimuksessa on oletuksena, ett{\"a} mainitut deverbaalinominikonstruktiot toimivat yleisesti kielenk{\"a}yt{\"o}ss{\"a} ilmaisemassa intentioita ja tulevaa ja ett{\"a} t{\"a}m{\"a} merkitysteht{\"a}v{\"a} motivoi vastaavan infinitiivikonstruktion samantyyppist{\"a} k{\"a}ytt{\"o}{\"a}. Tutkimuksen aineisto on ker{\"a}tty internetin matkailuaiheiselta keskustalupalstalta ja koostuu runsaasta 800:sta esimerkkitapauksesta. Teoreettisena viitekehyksen{\"a} tutkimuksessa on konstruktiokielioppi, ja laajemmin ty{\"o}t{\"a} kehyst{\"a}{\"a} infiniittisten verbinmuotojen ja kielenmuutoksen tutkimus. Tutkimusaineistossa deverbaalinominin sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t konstruktiot ovat selv{\"a}ss{\"a} enemmist{\"o}ss{\"a} ja elollissubjektillisina esiintyv{\"a}t l{\"a}hes yksinomaan intentioiden ja tulevan ilmaisuissa. Niiden kanssa hyvin samaan tapaan k{\"a}ytt{\"a}ytyv{\"a}t infinitiivikonstruktiot, jotka sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t suuntasijaisen t{\"a}ydennyksen saavan liikeverbin. Molemmissa ryhmiss{\"a} merkitystulkintaan vaikuttavat ennen muuta liikesemantiikka, konteksti sek{\"a} subjektin agentiivisuus ja ensimm{\"a}inen persoona. Muun kuin liikeverbin sis{\"a}lt{\"a}v{\"a}t infinitiivikonstruktiot ovat monimuotoinen ryhm{\"a}, jossa merkitystulkintaan vaikuttavat verbisemantiikan, kontekstin ja subjektin laadun ohella syntaktiset seikat, kuten esimerkiksi sanaj{\"a}rjestys. Tutkimus esitt{\"a}{\"a}, ett{\"a} erityisesti infinitiivikonstruktion polyseeminen merkitysk{\"a}ytt{\"o} kielii parhaillaan k{\"a}ynniss{\"a} olevasta muutosprosessista. Intentioita ja tulevaa ilmaistessaan infinitiivikonstruktio n{\"a}ytt{\"a}ytyy osana konstruktioverkostoa, jonka ristipaineessa siihen vaikuttavat toisaalta mainitut deverbaalisubstantiivikonstruktiot ja punktuaalisten verbien synnytt{\"a}m{\"a} imminentiaalinen merkitys, toisaalta sen progressiivinen merkitysk{\"a}ytt{\"o} sek{\"a} tulevaan viittaava preesens ja resultatiivinen aspekti, jotka heijastuvat sen objektin sijanvaihteluun. Subjektin agentiivisuus ja ensimm{\"a}inen persoona edesauttavat konstruktioon sopivan verbivalikoiman laajenemista ja l{\"a}hitulevaisuuden geneeristymist{\"a} ep{\"a}spesifiksi tulevaksi. Lis{\"a}ksi infinitiivikonstruktion muutosprosessissa keskeinen merkitt{\"a}v{\"a} tekij{\"a} on kielenk{\"a}ytt{\"a}j{\"a} sek{\"a} ne tarkoitusper{\"a}t ja tilanteet, joissa t{\"a}m{\"a} konstruktiota k{\"a}ytt{\"a}{\"a}. Tutkimus osoittaa, ett{\"a} OLLA + V-mAssA -konstruktion k{\"a}ytt{\"o} on polyseemista ja sis{\"a}lt{\"a}{\"a} merkitysk{\"a}yt{\"o}n, jolla typologisessa perspektiiviss{\"a} on viitteit{\"a} sek{\"a} sisarilmi{\"o}ist{\"a} ett{\"a} yhteisist{\"a} piirteist{\"a} futuuristumistendenssien kanssa.",
keywords = "6121 Kielitieteet, infinitiivi, progressiivisuus, intentionaalisuus, konstruktiokielioppi, polysemia, kielenmuutos, futuuri",
author = "Niva, {Heidi Piritta}",
year = "2015",
month = "8",
day = "26",
language = "suomi",

}

TY - THES

T1 - Olen lentämässä todennäköisesti Chileen. OLLA + V-mAssA ja OLLA + N-ssA intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa.

AU - Niva, Heidi Piritta

PY - 2015/8/26

Y1 - 2015/8/26

N2 - Tutkimuksessa tarkastellaan olla-verbin ja MA-infinitiivin inessiivin muodostamaa konstruktiota sekä siihen vertautuvia olla-verbistä ja menossa-, tulossa- ja lähdössä-muotoisista deverbaalinomineista rakentuvia konstruktioita. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että kyseisiä konstuktioita käytetään paitsi keskeisesti progressiivisuuden merkitysfunktiossa, myös intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa tavalla, jonka moni-ilmeisyys on vielä monin osin kartoittamatta. Lisäksi tutkimuksessa on oletuksena, että mainitut deverbaalinominikonstruktiot toimivat yleisesti kielenkäytössä ilmaisemassa intentioita ja tulevaa ja että tämä merkitystehtävä motivoi vastaavan infinitiivikonstruktion samantyyppistä käyttöä. Tutkimuksen aineisto on kerätty internetin matkailuaiheiselta keskustalupalstalta ja koostuu runsaasta 800:sta esimerkkitapauksesta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on konstruktiokielioppi, ja laajemmin työtä kehystää infiniittisten verbinmuotojen ja kielenmuutoksen tutkimus. Tutkimusaineistossa deverbaalinominin sisältävät konstruktiot ovat selvässä enemmistössä ja elollissubjektillisina esiintyvät lähes yksinomaan intentioiden ja tulevan ilmaisuissa. Niiden kanssa hyvin samaan tapaan käyttäytyvät infinitiivikonstruktiot, jotka sisältävät suuntasijaisen täydennyksen saavan liikeverbin. Molemmissa ryhmissä merkitystulkintaan vaikuttavat ennen muuta liikesemantiikka, konteksti sekä subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona. Muun kuin liikeverbin sisältävät infinitiivikonstruktiot ovat monimuotoinen ryhmä, jossa merkitystulkintaan vaikuttavat verbisemantiikan, kontekstin ja subjektin laadun ohella syntaktiset seikat, kuten esimerkiksi sanajärjestys. Tutkimus esittää, että erityisesti infinitiivikonstruktion polyseeminen merkityskäyttö kielii parhaillaan käynnissä olevasta muutosprosessista. Intentioita ja tulevaa ilmaistessaan infinitiivikonstruktio näyttäytyy osana konstruktioverkostoa, jonka ristipaineessa siihen vaikuttavat toisaalta mainitut deverbaalisubstantiivikonstruktiot ja punktuaalisten verbien synnyttämä imminentiaalinen merkitys, toisaalta sen progressiivinen merkityskäyttö sekä tulevaan viittaava preesens ja resultatiivinen aspekti, jotka heijastuvat sen objektin sijanvaihteluun. Subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona edesauttavat konstruktioon sopivan verbivalikoiman laajenemista ja lähitulevaisuuden geneeristymistä epäspesifiksi tulevaksi. Lisäksi infinitiivikonstruktion muutosprosessissa keskeinen merkittävä tekijä on kielenkäyttäjä sekä ne tarkoitusperät ja tilanteet, joissa tämä konstruktiota käyttää. Tutkimus osoittaa, että OLLA + V-mAssA -konstruktion käyttö on polyseemista ja sisältää merkityskäytön, jolla typologisessa perspektiivissä on viitteitä sekä sisarilmiöistä että yhteisistä piirteistä futuuristumistendenssien kanssa.

AB - Tutkimuksessa tarkastellaan olla-verbin ja MA-infinitiivin inessiivin muodostamaa konstruktiota sekä siihen vertautuvia olla-verbistä ja menossa-, tulossa- ja lähdössä-muotoisista deverbaalinomineista rakentuvia konstruktioita. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että kyseisiä konstuktioita käytetään paitsi keskeisesti progressiivisuuden merkitysfunktiossa, myös intentioiden ja tulevan ilmaisemisessa tavalla, jonka moni-ilmeisyys on vielä monin osin kartoittamatta. Lisäksi tutkimuksessa on oletuksena, että mainitut deverbaalinominikonstruktiot toimivat yleisesti kielenkäytössä ilmaisemassa intentioita ja tulevaa ja että tämä merkitystehtävä motivoi vastaavan infinitiivikonstruktion samantyyppistä käyttöä. Tutkimuksen aineisto on kerätty internetin matkailuaiheiselta keskustalupalstalta ja koostuu runsaasta 800:sta esimerkkitapauksesta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on konstruktiokielioppi, ja laajemmin työtä kehystää infiniittisten verbinmuotojen ja kielenmuutoksen tutkimus. Tutkimusaineistossa deverbaalinominin sisältävät konstruktiot ovat selvässä enemmistössä ja elollissubjektillisina esiintyvät lähes yksinomaan intentioiden ja tulevan ilmaisuissa. Niiden kanssa hyvin samaan tapaan käyttäytyvät infinitiivikonstruktiot, jotka sisältävät suuntasijaisen täydennyksen saavan liikeverbin. Molemmissa ryhmissä merkitystulkintaan vaikuttavat ennen muuta liikesemantiikka, konteksti sekä subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona. Muun kuin liikeverbin sisältävät infinitiivikonstruktiot ovat monimuotoinen ryhmä, jossa merkitystulkintaan vaikuttavat verbisemantiikan, kontekstin ja subjektin laadun ohella syntaktiset seikat, kuten esimerkiksi sanajärjestys. Tutkimus esittää, että erityisesti infinitiivikonstruktion polyseeminen merkityskäyttö kielii parhaillaan käynnissä olevasta muutosprosessista. Intentioita ja tulevaa ilmaistessaan infinitiivikonstruktio näyttäytyy osana konstruktioverkostoa, jonka ristipaineessa siihen vaikuttavat toisaalta mainitut deverbaalisubstantiivikonstruktiot ja punktuaalisten verbien synnyttämä imminentiaalinen merkitys, toisaalta sen progressiivinen merkityskäyttö sekä tulevaan viittaava preesens ja resultatiivinen aspekti, jotka heijastuvat sen objektin sijanvaihteluun. Subjektin agentiivisuus ja ensimmäinen persoona edesauttavat konstruktioon sopivan verbivalikoiman laajenemista ja lähitulevaisuuden geneeristymistä epäspesifiksi tulevaksi. Lisäksi infinitiivikonstruktion muutosprosessissa keskeinen merkittävä tekijä on kielenkäyttäjä sekä ne tarkoitusperät ja tilanteet, joissa tämä konstruktiota käyttää. Tutkimus osoittaa, että OLLA + V-mAssA -konstruktion käyttö on polyseemista ja sisältää merkityskäytön, jolla typologisessa perspektiivissä on viitteitä sekä sisarilmiöistä että yhteisistä piirteistä futuuristumistendenssien kanssa.

KW - 6121 Kielitieteet

KW - infinitiivi

KW - progressiivisuus

KW - intentionaalisuus

KW - konstruktiokielioppi

KW - polysemia

KW - kielenmuutos

KW - futuuri

M3 - Pro gradu

ER -