”ON NÄITÄ, JOTKA ON IHAN AITOJA”: Uususkonnollisten yhdyskuntien rekisteröinnin arviointiperusteista 2000-luvun Suomessa

Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliTieteellinen

Abstrakti

Artikkelissani tarkastelen sitä, miten lautakuntien jäsenet ovat rajanneet hakemuksia rekisteröinnin ulkopuolelle. Nostan esiin lausunnoissa esiintyviä rekisteröinnin estäviä tekijöitä, sekä haastatteluissa nousseita näkökulmia käsittelemiini hakemuksiin. Olen rajannut aineistoni liikkeisiin, jotka ovat hakeneet rekisteröintiä vuoden 2003 lakiuudistuksen jälkeen ja jotka eivät suoranaisesti kuulu maailmanuskontoperinteisiin. Tällaisia tapauksia ovat Suomen Pastafarinen Kirkko (2009), Karhun kansa (2011–13) ja Suomen Äärimmäisen Vapaa Eristinen Liike (2014–16). Artikkelini kysyy, minkälaisiin yksityiskohtiin arviointilautakunta kiinnittää huomiota, kun kyse on uskonnollisuudesta, joka ei asetu niin kutsuttujen maailmanuskontojen valtavirtaan. Rekisteröitymisen tulisi onnistua myös uususkonnollisilta yhdyskunnilta. Koska rekisteröintiin liittyy etujen lisäksi velvollisuuksia, ei lautakunnan työ ole aina itsestään selvää tai yksiselitteistä. Lautakunnan päätökset vaikuttavat rekisteröitymistä toivovien yhdyskuntien julkisoikeudelliseen asemaan, joten asiantuntijoiden tulkinnat uskonnonvapauslain rajoista ovat yhteiskunnallisen uskonto- ja henkisyyskeskustelun kannalta oleellisia.
Alkuperäiskielisuomi
LehtiHybris
Numero2/2020
Sivumäärä13
ISSN1798-1239
TilaJulkaistu - 1 syyskuuta 2020
OKM-julkaisutyyppiB1 Kirjoitus tieteellisessä aikakauslehdessä

Tieteenalat

  • 614 Teologia
  • Uskontotiede
  • Uskontososiologia
  • 6160 Muut humanistiset tieteet
  • Uskontotiede

Siteeraa tätä