Pakastaa, ei pakasta...

Riina Uosukainen, Anni Tuominen

    Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliYleistajuinen

    Abstrakti

    Näin loppukesän aikaan on hyvä alkaa miettiä jo hyytävämpiä asioita, kuten esimerkiksi museoesineiden pakastamista. Voi kuulostaa oudolta, että museoesineitä pakastetaan. Esineiden pakastus mahdollisten tuhohyönteisten varalta on verrattain helppo ja edullinen tapa varmistaa, että kokoelmatiloihin ei vahingossa viedä mitään elävää, kuten esineitä nakertavaa ötökkäyhdyskuntaa. Tuhohyönteiset pääsevät helposti leviämään tilasta toiseen esineiden kautta, jolloin mahdolliset vahingot eivät mahdollisesti jää enää vain oman museon säilytystiloihin, kun tuhohyönteiset pääsevät myös muiden samassa kiinteistössä toimivien organisaatioiden tiloihin. Kaikki orgaaninen materiaali pakastetaan – esimerkiksi tekstiilit, puiset huonekalut, paperi ja erilaiset eläinperäiset materiaalit, kuten nahka, turkikset, luu ja hampaat. Joitakin materiaaleja kuten metallia voi pakastaa, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä metalli ei ole kummoinenkaan kiinnostuksen kohde ötököille. Tuhohyönteiset etsivät syötävää ja paikkaa, johon munia.
    Alkuperäiskielisuomi
    LehtiYliopistomuseo muuttaa – Bloggausta muuttourakan keskeltä
    TilaJulkaistu - 26 elokuuta 2020
    OKM-julkaisutyyppiE1 Yleistajuinen artikkeli, sanomalehtiartikkeli

    Tieteenalat

    • 615 Historia ja arkeologia
    • kokoelmamuutot
    • tuhohyönteiset
    • museokokoelmat

    Siteeraa tätä