Performatiivinen valta ja tekstilajin synty: Rakenne saan ilmoittaa tekstilajipiirteenä suomenkielisissä teksteissä 1850–1939

Tutkimus käsittelee asetuksille ja kuulutuksille tyypillisen hallinnollisen kielen tekstilaji piirteen, performatiiviformulan saan minä ilmoittaa, siirtymistä sanoma-lehtien kaupallisiin ilmoituksiin 1800-luvun lopussa. Teoreettisesti tutkimus sijoittuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen alueille. Tutkimuksen kuulutusaineisto on peräisin Kaarinan seurakunnanarkistosta, ja sanomalehtiaineiston analyysissä on hyö-dynnetty Kansalliskirjaston digitaalista sanomalehtiarkistoa.

Kuulutukset ja ilmoitukset erotetaan tutkimuksessa eri tekstilajeiksi sekä funktio-naalisten että kielellisten piirteiden perusteella. Kuulutuksille keskeistä on tekstin vel-voittavuus: niiden funktiona oli ohjata ja määrätä alamaisia. Kielellisesti velvoittavuutta rakentaa hallinnollinen performatiiviformula, jonka ilmoittamaan asiaan performatii-vin lausujalla on ilmoitusvelvoite tai toteuttamisvalta, sekä intertekstuaaliset viittaukset hallinnollisen tekstiketjun muihin teksteihin. Ilmoitukset sen sijaan ovat erilaisia valta-kunnallisia, alueellisia tai henkilökohtaisia tiedottavia tekstejä, joita velvoittavuuden sijaan määrittelee tekstin tuottajan ja vastaanottajan välinen vapaaehtoisuuteen perus-tuva suhde. Sekä kuulutuksia että ilmoituksia luettiin perinteisesti ääneen kirkossa (ns. kirkonkuulutukset), ja ne siirtyivät 1800-luvulla myös sanomalehtiin.

Tutkimus osoittaa, että performatiivirakenteeseen siirtyminen kirkossa ääneen luettavasta hallinnollisesta kielestä sanomalehtien kaupallisiin ilmoituksiin on osa 1800-luvun lopun yhteiskunnallista muutosta. Se on myös osoitus entekstualisaatio-prosessista, jossa diskurssit ja vuorovaikutuksen osallistujien roolit järjestäytyivät uudella tavalla. Kaupallisen tekstin tuottaja ei enää sijoittanut itseään osaksi hallin-nollista ketjua, vaan ilmauksen kautta rakentuivat uudenlaiset kauppiaan ja asiakkaan roolit, joista eksplisiittinen merkki olivat ilmoituksiin ilmestyvät vuorovaikutukselliset asemointi-ilmaukset (nöyrimmästi, kunnioitetulle yleisölle). Niiden avulla ilmoittaja asettui yleisöä palvelevaan asemaan. Uudessa tekstikontekstissa performatiivirakenne kantoi yhä mukanaan yhteisöllistä muutoksen ja arvovallan merkitystä, jonka avulla il-moittaja rakensi itselleen luotettavan liikeenharjoittajan ja kauppiaan identiteettiä.

Performatiivirakenteeseen kiteytyy suuri määrä sosiosemioottista tietoa 1800- luvun yhteiskunnan toiminnasta ja arvoista. Rakenteen siirtyminen uuteen kontekstiin valai-see osaltaan myös kaupallisten ilmoitusten varhaisvaiheita suomenkielisessä lehdistössä.