Poliittinen myötätunto demokratiakasvatuksen tukena? Tarkastelussa myötätunnon hyödyt ja kritiikit

Globaaleja haasteita ja kriisejä kohtaavissa tämän päivän yhteiskunnissa oppijoita tulisi kasvattaa demokraattiseen elämäntapaan ja yhteistyöhön. Kansalaisten tulisi olla kykeneviä ratkaisemaan jaettuja ongelmia sitoutumalla edes joihinkin yhteisiin periaatteisiin ja päämääriin omista erityisistä identiteeteistään huolimatta. Tässä kasvatusfilosofisessa esitelmässä väitän, että paitsi asianmukaisella tiedolla, myös poliittisilla tunteilla on merkittävä rooli näihin periaatteisiin sitoutumisessa.

Havainnollistan väitettä sekä aiemman tutkimuksen että nuoria viime vuosina mobilisoineiden poliittisten liikkeiden avulla. Esitelmässä otan normatiiviseksi lähtökohdaksi ajatuksen demokratian kannalta ’rakentavien’ poliit-
tisten tunteiden kuten myötätunnon vahvistamisesta pitkäaikaisena kasvatuksellisena tavoitteena. Alustavasti ehdotan, että poliittisen myötätunnon kehittäminen ja harjoittelu kouluissa voi luoda kestävää pohjaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukselle ja esittelen niin poliittisten filosofien kuin kasvatustieteilijöidenkin argumentteja myötätunnon kehittämisen puolesta. Samalla tuon kuitenkin keskusteluun myötätunnon kritiikkejä ja osoitan mahdollisia poliittisen myötätunnon sudenkuoppia. Havainnollistan näitä avainkäsitteiden ja ajankohtaisten esimerkkien avulla (mm. “myötätuntoväsymys” ja myötätuntoisen position performointi sosiaalisessa mediassa). Myötätuntoon fokusoimalla pyrin tuomaan esiin niitä jännitteittä ja mahdollisuuksia, joita poliittisiin tunteisiin kasvatuksen kon-
tekstissa yleisestikin liittyy. Lopuksi väitän, että tunteet kuten myötätunto tulee altistaa kriittiselle tarkastelulle ja ymmärtää syvällisesti, jotta ne voivat olla hyödyksi demokraattiseen elämäntapaan kasvattamisessa.