Puheen suuntia luokkahuoneessa

Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Kuvaus

Tämä tutkimus kuvaa, miten oppilaat vaikuttavat osallistumismahdollisuuksiinsa koko ryhmän yhteisessä keskustelussa suomi toisena kielenä -tunnilla. Työn tavoitteena on tutkia kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja, joiden avulla oppilaat muokkaavat meneillään olevan keskustelun osallistumisrooleja. Näitä keinoja ovat muun muassa huomionkiinnityskeinot kuten viittaaminen ja puhuttelutermien käyttö, toisten puheen kierrättäminen ja täydentäminen, pronominit ja etunimet henkilöön viittaamisen keinoina sekä katseet ja eleet. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii keskustelunanalyysi. Aineisto muodostuu kymmenestä videoidusta oppitunnista kolmessa eteläsuomalaisessa yläkoulussa; ryhmissä on viidestä kymmeneen oppilasta. Suomen kieli on aineiston oppitunneilla niin opetuksen väline, oppimisen kohde kuin oppilaiden yhteinen kieli, lingua franca.

Tutkimus osoittaa, että keskustelun osallistujamäärä on oppilaiden näkökulmasta sekä rajoite että resurssi. Oppilaat yhdistelevät eri keinoja kilpaillakseen aktiivisesti julkisesta puheenvuorosta, ja he seuraavat meneillään olevaa keskustelua voidakseen sovittaa osallistumisensa muiden toimintaan. Joskus yhteinen keskustelu jakautuu useaksi rinnakkaiskeskusteluksi, mutta osallistujat yleensä suuntautuvat keskustelujen päällekkäisyyteen ja pyrkivät yhdistämään keskustelut nopeasti. Toisaalta oppilaat hyödyntävät taitavasti toisia osallistujia ja heidän puhettaan lisätäkseen ja monipuolistaakseen omia osallistumismahdollisuuksiaan. He esimerkiksi kierrättävät toistensa puhetta tai viittaavat edelliseen puhujaan päästäkseen mukaan keskusteluun.

Oppilaat ovat vuorovaikutuksessa myös toistensa kanssa koko ryhmän yhteisen keskustelun aikana. Oppilaat suuntautuvat toisiinsa jopa puhuessaan opettajalle, mutta he kohdistavat yhteiseen keskusteluun kuuluvia vuoroja myös suoraan toisilleen. Näin oppilaat lisäävät myös toistensa osallistumismahdollisuuksia. Vuorovaikutus on jatkuvasti kaksitasoista: opetuksen sisällön lisäksi oppilaat suuntautuvat sosiaalisiin tavoitteisiin esimerkiksi kiusoittelemalla toisiaan ja esittämällä humoristisia performansseja tovereidensa viihdyttämiseksi. Oppilaiden välinen vuorovaikutus nousee spontaanisti aidosta kommunikoinnin tarpeesta ja edustaa siten autenttista kielenkäyttöä: puhumalla toisilleen, usein leikillisesti, oppilaat omaksuvat suomen sanastoa, kielioppia ja ilmauksia.

Suomi toisena kielenä -tunnit tarjoavat oppilaille monipuolisen tilaisuuden käyttää kieltä. Vuorovaikutus rakennetaan yhteistyössä, ja se heijastaa oppiaineen luonnetta: kaikki puhe palvelee pedagogista tavoitetta, joka on saada oppilaat kommunikoimaan kohdekielellä.
Alkuperäiskielisuomi
Painoksen ISBN978-952-10-7582-7
Sähköinen ISBN978-952-10-7583-4
TilaJulkaistu - 2012
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet

Lainaa tätä

@phdthesis{1a3836f247ad40c98affed8972bf50de,
title = "Puheen suuntia luokkahuoneessa: Oppilaat osallistujina yl{\"a}koulun suomi toisena kielen{\"a} -tunnilla",
abstract = "T{\"a}m{\"a} tutkimus kuvaa, miten oppilaat vaikuttavat osallistumismahdollisuuksiinsa koko ryhm{\"a}n yhteisess{\"a} keskustelussa suomi toisena kielen{\"a} -tunnilla. Ty{\"o}n tavoitteena on tutkia kielellisi{\"a} ja ei-kielellisi{\"a} keinoja, joiden avulla oppilaat muokkaavat meneill{\"a}{\"a}n olevan keskustelun osallistumisrooleja. N{\"a}it{\"a} keinoja ovat muun muassa huomionkiinnityskeinot kuten viittaaminen ja puhuttelutermien k{\"a}ytt{\"o}, toisten puheen kierr{\"a}tt{\"a}minen ja t{\"a}ydent{\"a}minen, pronominit ja etunimet henkil{\"o}{\"o}n viittaamisen keinoina sek{\"a} katseet ja eleet. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksen{\"a} toimii keskustelunanalyysi. Aineisto muodostuu kymmenest{\"a} videoidusta oppitunnista kolmessa etel{\"a}suomalaisessa yl{\"a}koulussa; ryhmiss{\"a} on viidest{\"a} kymmeneen oppilasta. Suomen kieli on aineiston oppitunneilla niin opetuksen v{\"a}line, oppimisen kohde kuin oppilaiden yhteinen kieli, lingua franca.Tutkimus osoittaa, ett{\"a} keskustelun osallistujam{\"a}{\"a}r{\"a} on oppilaiden n{\"a}k{\"o}kulmasta sek{\"a} rajoite ett{\"a} resurssi. Oppilaat yhdistelev{\"a}t eri keinoja kilpaillakseen aktiivisesti julkisesta puheenvuorosta, ja he seuraavat meneill{\"a}{\"a}n olevaa keskustelua voidakseen sovittaa osallistumisensa muiden toimintaan. Joskus yhteinen keskustelu jakautuu useaksi rinnakkaiskeskusteluksi, mutta osallistujat yleens{\"a} suuntautuvat keskustelujen p{\"a}{\"a}llekk{\"a}isyyteen ja pyrkiv{\"a}t yhdist{\"a}m{\"a}{\"a}n keskustelut nopeasti. Toisaalta oppilaat hy{\"o}dynt{\"a}v{\"a}t taitavasti toisia osallistujia ja heid{\"a}n puhettaan lis{\"a}t{\"a}kseen ja monipuolistaakseen omia osallistumismahdollisuuksiaan. He esimerkiksi kierr{\"a}tt{\"a}v{\"a}t toistensa puhetta tai viittaavat edelliseen puhujaan p{\"a}{\"a}st{\"a}kseen mukaan keskusteluun.Oppilaat ovat vuorovaikutuksessa my{\"o}s toistensa kanssa koko ryhm{\"a}n yhteisen keskustelun aikana. Oppilaat suuntautuvat toisiinsa jopa puhuessaan opettajalle, mutta he kohdistavat yhteiseen keskusteluun kuuluvia vuoroja my{\"o}s suoraan toisilleen. N{\"a}in oppilaat lis{\"a}{\"a}v{\"a}t my{\"o}s toistensa osallistumismahdollisuuksia. Vuorovaikutus on jatkuvasti kaksitasoista: opetuksen sis{\"a}ll{\"o}n lis{\"a}ksi oppilaat suuntautuvat sosiaalisiin tavoitteisiin esimerkiksi kiusoittelemalla toisiaan ja esitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} humoristisia performansseja tovereidensa viihdytt{\"a}miseksi. Oppilaiden v{\"a}linen vuorovaikutus nousee spontaanisti aidosta kommunikoinnin tarpeesta ja edustaa siten autenttista kielenk{\"a}ytt{\"o}{\"a}: puhumalla toisilleen, usein leikillisesti, oppilaat omaksuvat suomen sanastoa, kielioppia ja ilmauksia.Suomi toisena kielen{\"a} -tunnit tarjoavat oppilaille monipuolisen tilaisuuden k{\"a}ytt{\"a}{\"a} kielt{\"a}. Vuorovaikutus rakennetaan yhteisty{\"o}ss{\"a}, ja se heijastaa oppiaineen luonnetta: kaikki puhe palvelee pedagogista tavoitetta, joka on saada oppilaat kommunikoimaan kohdekielell{\"a}.",
keywords = "6121 Kielitieteet",
author = "Inkeri Lehtimaja",
year = "2012",
language = "suomi",
isbn = "978-952-10-7582-7",

}

TY - THES

T1 - Puheen suuntia luokkahuoneessa

T2 - Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla

AU - Lehtimaja, Inkeri

PY - 2012

Y1 - 2012

N2 - Tämä tutkimus kuvaa, miten oppilaat vaikuttavat osallistumismahdollisuuksiinsa koko ryhmän yhteisessä keskustelussa suomi toisena kielenä -tunnilla. Työn tavoitteena on tutkia kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja, joiden avulla oppilaat muokkaavat meneillään olevan keskustelun osallistumisrooleja. Näitä keinoja ovat muun muassa huomionkiinnityskeinot kuten viittaaminen ja puhuttelutermien käyttö, toisten puheen kierrättäminen ja täydentäminen, pronominit ja etunimet henkilöön viittaamisen keinoina sekä katseet ja eleet. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii keskustelunanalyysi. Aineisto muodostuu kymmenestä videoidusta oppitunnista kolmessa eteläsuomalaisessa yläkoulussa; ryhmissä on viidestä kymmeneen oppilasta. Suomen kieli on aineiston oppitunneilla niin opetuksen väline, oppimisen kohde kuin oppilaiden yhteinen kieli, lingua franca.Tutkimus osoittaa, että keskustelun osallistujamäärä on oppilaiden näkökulmasta sekä rajoite että resurssi. Oppilaat yhdistelevät eri keinoja kilpaillakseen aktiivisesti julkisesta puheenvuorosta, ja he seuraavat meneillään olevaa keskustelua voidakseen sovittaa osallistumisensa muiden toimintaan. Joskus yhteinen keskustelu jakautuu useaksi rinnakkaiskeskusteluksi, mutta osallistujat yleensä suuntautuvat keskustelujen päällekkäisyyteen ja pyrkivät yhdistämään keskustelut nopeasti. Toisaalta oppilaat hyödyntävät taitavasti toisia osallistujia ja heidän puhettaan lisätäkseen ja monipuolistaakseen omia osallistumismahdollisuuksiaan. He esimerkiksi kierrättävät toistensa puhetta tai viittaavat edelliseen puhujaan päästäkseen mukaan keskusteluun.Oppilaat ovat vuorovaikutuksessa myös toistensa kanssa koko ryhmän yhteisen keskustelun aikana. Oppilaat suuntautuvat toisiinsa jopa puhuessaan opettajalle, mutta he kohdistavat yhteiseen keskusteluun kuuluvia vuoroja myös suoraan toisilleen. Näin oppilaat lisäävät myös toistensa osallistumismahdollisuuksia. Vuorovaikutus on jatkuvasti kaksitasoista: opetuksen sisällön lisäksi oppilaat suuntautuvat sosiaalisiin tavoitteisiin esimerkiksi kiusoittelemalla toisiaan ja esittämällä humoristisia performansseja tovereidensa viihdyttämiseksi. Oppilaiden välinen vuorovaikutus nousee spontaanisti aidosta kommunikoinnin tarpeesta ja edustaa siten autenttista kielenkäyttöä: puhumalla toisilleen, usein leikillisesti, oppilaat omaksuvat suomen sanastoa, kielioppia ja ilmauksia.Suomi toisena kielenä -tunnit tarjoavat oppilaille monipuolisen tilaisuuden käyttää kieltä. Vuorovaikutus rakennetaan yhteistyössä, ja se heijastaa oppiaineen luonnetta: kaikki puhe palvelee pedagogista tavoitetta, joka on saada oppilaat kommunikoimaan kohdekielellä.

AB - Tämä tutkimus kuvaa, miten oppilaat vaikuttavat osallistumismahdollisuuksiinsa koko ryhmän yhteisessä keskustelussa suomi toisena kielenä -tunnilla. Työn tavoitteena on tutkia kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja, joiden avulla oppilaat muokkaavat meneillään olevan keskustelun osallistumisrooleja. Näitä keinoja ovat muun muassa huomionkiinnityskeinot kuten viittaaminen ja puhuttelutermien käyttö, toisten puheen kierrättäminen ja täydentäminen, pronominit ja etunimet henkilöön viittaamisen keinoina sekä katseet ja eleet. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii keskustelunanalyysi. Aineisto muodostuu kymmenestä videoidusta oppitunnista kolmessa eteläsuomalaisessa yläkoulussa; ryhmissä on viidestä kymmeneen oppilasta. Suomen kieli on aineiston oppitunneilla niin opetuksen väline, oppimisen kohde kuin oppilaiden yhteinen kieli, lingua franca.Tutkimus osoittaa, että keskustelun osallistujamäärä on oppilaiden näkökulmasta sekä rajoite että resurssi. Oppilaat yhdistelevät eri keinoja kilpaillakseen aktiivisesti julkisesta puheenvuorosta, ja he seuraavat meneillään olevaa keskustelua voidakseen sovittaa osallistumisensa muiden toimintaan. Joskus yhteinen keskustelu jakautuu useaksi rinnakkaiskeskusteluksi, mutta osallistujat yleensä suuntautuvat keskustelujen päällekkäisyyteen ja pyrkivät yhdistämään keskustelut nopeasti. Toisaalta oppilaat hyödyntävät taitavasti toisia osallistujia ja heidän puhettaan lisätäkseen ja monipuolistaakseen omia osallistumismahdollisuuksiaan. He esimerkiksi kierrättävät toistensa puhetta tai viittaavat edelliseen puhujaan päästäkseen mukaan keskusteluun.Oppilaat ovat vuorovaikutuksessa myös toistensa kanssa koko ryhmän yhteisen keskustelun aikana. Oppilaat suuntautuvat toisiinsa jopa puhuessaan opettajalle, mutta he kohdistavat yhteiseen keskusteluun kuuluvia vuoroja myös suoraan toisilleen. Näin oppilaat lisäävät myös toistensa osallistumismahdollisuuksia. Vuorovaikutus on jatkuvasti kaksitasoista: opetuksen sisällön lisäksi oppilaat suuntautuvat sosiaalisiin tavoitteisiin esimerkiksi kiusoittelemalla toisiaan ja esittämällä humoristisia performansseja tovereidensa viihdyttämiseksi. Oppilaiden välinen vuorovaikutus nousee spontaanisti aidosta kommunikoinnin tarpeesta ja edustaa siten autenttista kielenkäyttöä: puhumalla toisilleen, usein leikillisesti, oppilaat omaksuvat suomen sanastoa, kielioppia ja ilmauksia.Suomi toisena kielenä -tunnit tarjoavat oppilaille monipuolisen tilaisuuden käyttää kieltä. Vuorovaikutus rakennetaan yhteistyössä, ja se heijastaa oppiaineen luonnetta: kaikki puhe palvelee pedagogista tavoitetta, joka on saada oppilaat kommunikoimaan kohdekielellä.

KW - 6121 Kielitieteet

M3 - Väitöskirja

SN - 978-952-10-7582-7

ER -