Pikamenetelmät kasvin ravinnetilan kuvaajana

Tuomas J Mattila, Veera Manka, Jukka Aaro Rajala

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraportti

Abstrakti

Kasvin ravinnetilaa voidaan tarkastella kasvianalyysin avulla. Kokoomanäytteenä kerätty otos pellon kasveista kuvaa kasvien keskimääräistä ravinnepitoisuutta, mutta sen avulla on vaikea tutkia yksittäisiä kasveja. Lisäksi näytteen oton ja tulosten saamisen välillä kuluu useita päiviä. Kasvianalyysin rinnalle on kehitetty erilaisia pikamittareita, joiden avulla kasvien ravinnetilaa voidaan seurata nopeasti ja tulokset ovat luettavissa välittömästi. Menetelmien lisähyötynä on se, että lisänäytteiden ottaminen on edullista, joten voidaan tarkastella jopa yksittäisiä kasveja.

Tässä raportissa selvitettiin viiden pikamenetelmän soveltuvuutta kasvin ravinnetilan kuvaamiseen. Menetelmät olivat lehtivihreämittaus (Atleaf+), kasvin sokeripitoisuuden määritys refraktometrillä, kasvisolukkonesteen pH, väärävärivalokuvaus (Publiclab Infragram) ja mangaanimittaus (NN-Easy55). Aineistona käytettiin OSMO hankkeen 24 koelohkoa ja tuloksia verrattiin perinteisen kasvianalyysin tuloksiin. Analysoitavina kasveina oli viljoja, palkokasveja, rapsia, perunaa ja sipulia.

Tulosten perusteella pikamenetelmien ja kasvianalyysin tulosten välillä on hajontaa. Lehtivihreätulokset eivät vastanneet kasvin typpipitoisuutta. Kasvisolukon pH vastasi melko hyvin kasvin kationi-anioni erotusta ja typpipitoisuutta, mutta joukosta löytyi myös selvästi poikkeavia kasveja. Kasvuston sokeripitoisuus vastasi typpipitoisuutta, mutta korrelaatio päti vain kasvilajiryhmittäin. Mangaanimittarin ja kasvuston mangaanipitoisuuksien välillä ei ollut selvää yhteyttä, mutta mangaanimittari kuvaa kasvuston kokemaa stressiä mangaaninpuutoksen seurauksena, joten kasvien ja kasvilajikkeiden mangaaninpuutoksen siedossa saattoi olla eroja.

Merkittävä ero pikamenetelmien ja kasvianalyysin välillä on niiden otos: pikamenetelmät analysoivat yksittäisiä kasveja, kasvianalyysinäyte kootaan useista kasveista. Tämän johdosta hajonta kasvipopulaation sisällä on odotettavissa olevaa. Pikamenetelmien luotettavuutta voidaan parantaa lisäämällä analysoitavien kasvien määrää, mutta tämä lisää myös analyysin aikamenekkiä.

Yhteenvetona pikamenetelmät eivät korvaa, mutta täydentävät kasvianalyysin tuloksia. Niiden tarkempi hyödyntäminen esimerkiksi lannoituksen tarkentamisessa vaatisi kasvilaji ja kasvuastekohtaisia lisäselvityksiä.
Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaMikkeli
KustantajaRuralia-instituutti
Sivumäärä23
ISBN (elektroninen)978-951-51-3763-0
TilaJulkaistu - 2018
OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Julkaisusarja

NimiRaportteja
KustantajaHelsingin yliopisto Ruralia-institutti
Numero185
ISSN (elektroninen)1796-0630

Tieteenalat

  • 4111 Maataloustiede
  • maan kasvukunto
  • NIR
  • sptrometriset menetelmät
  • havaintomenetelmät
  • ravinteet
  • lannoitus

Siteeraa tätä

Mattila, T. J., Manka, V., & Rajala, J. A. (2018). Pikamenetelmät kasvin ravinnetilan kuvaajana. (Raportteja; Nro 185). Mikkeli: Ruralia-instituutti.