Rakkaus Evagrios Pontoslaisen rukousteologiassa: Teologianhistoriallinen tutkielma

Tutkimustuotos: OpinnäytePro graduOpinnäytteet

Abstrakti

Tutkielma käsittelee Evagrios Pontoslaisen (n. 345–399) käsitystä rakkaudesta hänen rukouskeskeisessä mystisessä teologiassaan. Tutkielmassa selvitetään käsiteanalyyttisesti Evagrioksen käyttämät rakkauskäsitteet sekä hänen teologiassaa ilmenevät rakkaustyypit. Näiden käsitteiden ja tyyppien suhdetta tarkastellaan suhteessa hänen opetukseensa sielun täydellistymisestä.

Toisessa pääluvussa luodaan katsaus Evagrioksen ajattelun taustalla oleviin filosofisiin ja teologisiin aatevirtaukseen ja sekä luodaan aikaisemman tutkimuksen perusteella typologinen käyttöteoria. Seuraavissa alaluvuissa teoriaa sovelletaan Evagrioksen käyttämiin rakkauskäsitteisiin ja hänen teksteistään etsitään teorian mukaisia rakkaustyyppejä. Luvun perusteella todetaan Evagrioksella erottuvan viisi erilaista rakkauskäsitettä, jotka ilmentävät neljää erilaista rakkaustyyppiä. Osittain käsitteiden ja tyyppien alat ovat ristikkäisiä ja päällekkäisiä.

Kolmannessa pääluvussa tutkitaan rakkauden asemaa harjoituksen elämässä (πρακτική ). Harjoituksen elämän luonnetta tarkastellaan Evagrioksen kirjoituksissa hänen ajattelunsa aatehistoriallisia taustoja vasten. Rakkauden asemaa tutkitaan erityisesti suhteessa ἀπάθεια-käsitteeseen, joka on keskeinen harjoituksen elämän kannalta.

Neljännessä pääluvussa tarkastellaan rakkautta suhteessa katselun elämään (γνωστική). Historiallisen katsauksen jälkeen eritellään Evagrioksen käsitys katselun elämästä ja luodaan kokonainen malli hänen sielun täydellistymisen opistaan. Samalla todetaan Evagrioksen mystiikan olevan johdonmukainen päätös Jumalan ja ihmisen täydelliseen yhtymiseen (ἑνώσις).

Rakkauden eri muotoja tarkastellaan suhteessa esitettyyn malliin sielun täydellistymisestä. Aluksi ihmisen rakkaus on lainomaista (νόμος) käskyjen noudattamisen harjoittelua, mutta se muuttuu vähitellen sisäistyneeksi ja motivoimattomaksi rakkaudeksi. Ἀγάπη-rakkauden todetaan lisääntyvän sen mukaan kuin ihminen saavuttaa ‚ἀπάθεια-tilan. Samalla ihmisen ἐρώς maailmaa kohtaan häviää ja rakkaus suuntautuu Jumalaan. Lopulta Jumalaan suuntautuva ἐρώς tempaa ihmisen korkeuksiin ja ihminen sulautuu Jumalaan.
Alkuperäiskielisuomi
Myöntävä instituutio
  • Systemaattinen teologia
Valvoja/neuvonantaja
  • Annala, Pauli Esko, Valvoja
TilaJulkaistu - 2007
OKM-julkaisutyyppiG2 Pro gradu, diplomityö, ylempi amk-opinnäytetyö

Tieteenalat

  • 614 Teologia
  • agape
  • eros
  • Evagrios
  • mystiikka
  • rakkaus

Siteeraa tätä