Reframing Tacit Human-Nature Relations: An Inquiry into Process Philosophy and the Philosophy of Michael Polanyi

Tutkimustuotos: OpinnäytePro gradu

Abstrakti

Tämä pro gradu -tutkielma on kaksiosainen. Jälkimmäinen osa (Part 2) on tutkielman pääosa, itsenäinen tutkimusartikkeli nimeltään ”Reframing Tacit Human–Nature Relations: An Inquiry into Process Philosophy and the Philosophy of Michael Polanyi”. Ensimmäinen osa (Part 1) puolestaan on johdantoluku toiselle osalle, ja sisältää johdannon lisäksi myös kommentaariosion sekä tutkimussuunnitelman jatkotutkimusta varten.

Tutkielman tutkimuskysymys seuraa: miten prosessifilosofiaa ja Michael Polanyin filosofiaa voidaan hyödyntää ympäristöpolitiikassa ja -filosofiassa? Tarkemmin muotoillen miten kyseiset filosofiset kehikot luovat teoreettisen sillan toisistaan erheellisesti haarautuneiden käsitteiden, ympäristön ja yhteiskunnan, välille? Kysymykset liittyvät suoraan ajankohtaiseen keskusteluun ympäristöajatusmallien ja ympäristökäyttäytymisen yhteyksistä. Prosessifilosofia on filosofinen suuntaus, joka painottaa prosessin (eli muutoksen ja dynamiikan) ontologista ja episteemistä asemaa. Tässä tutkielmassa esitetään, että prosessifilosofia on mahdollisesti kestävämpi ja ympäristöystävällisempi perusta ympäristöajatusmalleille kuin useimmiten vallitsevat substanssifilosofiset vaihtoehdot. Prosessifilosofian ympäristöystävällisyys juontuu esimerkiksi sen asettamasta perusteellisesta yhteydestä ihmisen ja luonnon välille, sen painotuksesta prosesseihin tuotteiden (eli substanssien) sijaan ja sen korostamasta vastavuoroisuudesta yksilön ja sosioekologisen systeemin välillä. Lisäksi prosessifilosofian esitetään tarjoavan koherentin vaihtoehdon konstruktionimi–realismi-debatille, joka on muun muassa luonut eripuraa pehmeiden ja kovien tieteiden välille ja täten hankaloittanut poikkitieteellistä vuorovaikutusta. Prosessifilosofisia argumentteja tuetaan tutkielmassa lukuisin esimerkein eritoten rantaviivaparadoksia allegorisesti hyödyntäen.

Keskustelua prosessifilosofiasta täydennetään yleisnero Michael Polanyin filosofialla. Polanyi esittää teoriallaan hiljaisesta tiedosta, että tiedämme enemmän kuin osaamme eksplisiittisesti ilmaista ja että kaikki tieto (myös intellektuelli ja rationaalinen tieto) on kehollisten funktioiden tuotosta. Polanyin teoreettista kehikkoa seuraa keskeinen ympäristöpoliittinen kysymys: jos kaikki tieto on kehollista ja peräisin eksplisiittisesti tiedostamattomista lähteistä, voisiko tiedon hiljaisten kehysten muokkaaminen (eli tuuppaaminen) johtaa ympäristöystävällisempään käyttäytymiseen? Tarkemmin ottaen jos sekä maallikot että asiantuntijat omaavat hiljaisia substanssipainoitteisia ajatusmalleja ja uskomuksia, voidaanko näitä ajatusmalleja kehystää uudelleen prosessifilosofisilla malleilla ja täten edistää kestävää olemassaoloa? Lopuksi prosessifilosofian ja Polanyin epistemologian esitetään olevan yhdessä mielenkiintoinen ja instrumentaalinen teoriakehikko kestävien ajatusmallien kehittämisessä niin opetuksellisessa kuin poliittisessakin kontekstissa.

Tutkielman ensimmäinen osa (Part 1) toimii johdantolukuna toisen osan (Part 2) teemoille, kommentoiden tutkielman toisen osan haastavampia teoreettisia kokonaisuuksia ja täten helpottaen näiden tulkintaa. Lisäksi ensimmäisessä osassa esitetään teemoja jatkotutkimukselle, johon etsitään vaikutteita muun muassa ekologisesta psykologiasta sekä kognitiotieteistä. Jatkotutkimussuunnitelmassa esitetään myös yleiskatsaus tutkielman teoreettisen kehikon laajentamismahdollisuuksista empiiriseen tutkimukseen ja erityisesti ajatusmallien ja ympäristökäyttäytymisen yhteyden todentamiseen.
Alkuperäiskielienglanti
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
TilaJulkaistu - 20 toukok. 2016
Julkaistu ulkoisestiKyllä
OKM-julkaisutyyppiG2 Pro gradu, diplomityö, ylempi amk-opinnäytetyö

Tieteenalat

  • 611 Filosofia

Siteeraa tätä