Reimagining crisis management: Preparedness imagination in an era of chronic socio-ecological crises

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaArtikkelikokoelma

Abstrakti

Tämä väitöskirja käsittelee suomalaisten viranomaisten varautumista sosio-ekologisiin kriiseihin, joita aiheuttaa ihmisen planeetan kannalta kestämätön toiminta. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista kriiseihin varautuminen on tällä hetkellä kokonaisturvallisuuden mallin puitteissa ja millaista sen toisaalta pitäisi olla, jotta se soveltuisi paremmin nykyiseen kroonisten kriisien aikakauteen. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin turvallisuus- ja varautumispolitiikkaa muokkaavien ja toteuttavien viranomaisten ja asiantuntijoiden keskuudessa, hyödyntäen havainnointia, haastatteluita ja dokumenttianalyysia. Varautumismielikuvitusta käytetään analyyttisenä viitekehyksenä, jonka avulla tutkitaan varautuvien tahojen havaintoja toimintaympäristöstään, turvallisuustoimijoista ja itse varautumisen luonteesta.

Analyysin perusteella havaitaan joukko jännitteitä, jotka heikentävät viranomaisten valmiuksia kohdata epävarma tulevaisuus. Nämä jännitteet liittyvät varautumisen eri puoliin, kuten lyhyen ja pitkän aikavälin yhteensovittamattomuuteen ja eri turvallisuustoimijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi jännitteitä esiintyy esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja hillinnän välillä sekä valmiusharjoitusten suunnittelun parissa. Nykyinen varautumismielikuvitus vaikuttaa osaltaan ylläpitävän harhaa, jonka mukaan kriisit ovat hallittavissa ja niihin liittyvä epävarmuus kesytettävissä. Hallinnon tavanomaiset toiminnalliset ja ajalliset rajat ylittäviä kriisejä on vaikea kuvitella siiloutuneessa hallinnossa, eikä organisaatioista itsestään johtuvia haavoittuvuuksia huomioida riittävästi.

Väitöskirja painottaa tarvetta laajentaa nykyistä varautumismielikuvitusta ja miettiä varautumisen lähestymistapoja uudelleen. On mahdollistettava paremmin uhkiin liittyvän syvän epävarmuuden tarkastelu ja tuettava improvisoinnin harjoittelua. Tutkimuksesta johdetut politiikkasuositukset puoltavat joustavaa varautumissuunnittelua, monitieteellistä skenaariotyötä, systeemisten uhkien kokonaisvaltaista huomioon ottamista sekä kroonisiin kriiseihin varautumista ja poikkisektoraalisten politiikkapäämajaharjoitusten soveltamista. Kokonaisturvallisuuden mallin tulisi aidosti edistää eri alojen välistä vuoropuhelua uhkiin liittyen, jotta voitaisiin paremmin huomioida pitkän aikavälin kestävyyskriisi ja purkaa harhaa nykyisten varautumistoimien riittävyydestä.
Alkuperäiskielienglanti
Kustantaja
TilaJulkaistu - 12 huhtik. 2024
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

Tieteenalat

  • 5141 Sosiologia

Siteeraa tätä