Säilörehumaissin tuotannon ympäristövaikutukset

Maissi (Zea mays L.) on yksi maailman tärkeimmistä viljelykasveista ja sitä käytetään yleisesti nautakarjan karkearehuna. Vaikka maissi on Suomessa viljelyalueensa pohjoisrajalla, on suomalaisten viljelijöiden kiinnostus rehumaissin viljelyä kohtaan lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Säilörehumaissin keskeisin etu on se, että sen hehtaarikohtainen kuiva-aine (KA) sato Suomessa on noin 2–4-kertainen verrattuna säilörehunurmeen, mikä voi tehostaa peltoalan käyttöä. Toisaalta yksivuotisen maissin viljelyyn voi liittyä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita aiheuttaa muun muassa pellon vuosittain toistuva muokkaus. Säilörehumaissin tuotannon ympäristövaikutuksia on tutkittu Euroopassa hieman, mutta tuloksissa on paljon vaihtelua, eikä moniin mallinnuksiin ole sisällytetty pellon hiilitasetta. Tietoa säilörehumaissin tuotannon ympäristövaikutuksista Suomessa ei ole, ja siksi ne selvitettiin Tulevaisuuden kestävät karkearehuvalinnat (TuKeVa) -hankkeessa elinkaariarvioinnin (life cycle assessment, LCA) avulla. Tutkimuksessa arvioitiin säilörehumaissin tuotannon ympäristövaikutukset, joita verrattiin säilörehunurmen sekä kokoviljasäilörehun tuotannon ympäristövaikutuksiin. Aineisto mallinnusta varten kerättiin TuKeVa-hankkeen kokeista, viljelijäkyselystä sekä kirjallisuudesta. Rehumaissin viljelyn panoskäytöstä ja sadosta kerättiin tietoa sekä kenttäkoe- että maatilatasolta. Hankkeessa mallinnettiin myös katekalvon käytön vaikutus säilörehumaissin ympäristövaikutuksiin. Ympäristövaikutuksista laskettiin hiilijalanjälki (CO2-eq), rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset, ekotoksisuus ja fossiilisten resurssien käyttö, ja ne mallinnettiin tuotettua KA-tonnia kohden käyttäen OpenLCA-ohjelmistoa. Pellon hiilitase mallinnettiin Yasso20-mallilla. Alustavien tulosten perusteella säilörehumaissin tuotannon hiilijalanjälki kenttäkoetasolla oli säilörehunurmea pienempi. Ero johtui siitä, että maissin hehtaarikohtainen typpilannoitus oli vähäisempää ja maissin hehtaarisato oli huomattavasti runsaampi verrattuna nurmeen. Kokoviljasäilörehun hiilijalanjälki oli puolestaan liki yhtä suuri verrattuna säilörehumaissiin. Katekalvon alle
kylvetyn maissin hiilijalanjälki ei juuri poikennut ilman katekalvoa kylvetyn maissin hiilijalanjäljestä, sillä katekalvon aiheuttama sadonlisäys kompensoi kalvon valmistuksesta johtuvia päästöjä. Maissia ja nurmea sisältävän viljelykierron hiilitase oli positiivinen eli peltoon sitoutui hiiltä, mutta hiilensidonnan määrä riippui paljon maissin satotasosta. Lisää hankkeen tuloksia esitellään Maataloustieteen päivillä.