Abstrakti
Artikkelilla on kaksi tavoitetta: ensiksikin antaa yleiskuva saamen deverbaalisten inkoatiivijohdinten (pohjoissaamen -goahti- ja -šgoahti-) morfologisesta ja alueellisesta variaatiosta, ja toisekseen esittää ajantasaistettu malli kyseisten suffiksien historiasta. Tätä silmälläpitäen käydään kriittisesti läpi aikaisemmassa tutkimuksessa esitetyt käsitykset saamen johtimista sekä niitä äänteellisesti ja semanttisesti muistuttavista johtimista mordvassa (ersä -kado-, -gado-) ja vepsässä ja lyydissä (-gande-, -škande- ~ -gade-, -škade-). Johdinten välille on esitetty useankinlaisia mahdollisia vastine- tai lainasuhteita. Artikkelissa kuitenkin esitetään, että saamen -goahti-johdin ei ole sukua muille uralilaisten kielten suffikseille, vaan johdin on affiksoitunut itsenäisestä verbistä (pohjoissaamen boahtit ’tulla’). Johtimeen liittyvä -š-elementti puolestaan selittyy jäänteeksi toisesta johtimesta, joka edelleen esiintyy itsenäisenä -ahtja-inkoatiivijohtimena eteläsaamesta luulajansaameen.
Julkaisun otsikon käännös | Saamen -(š)goahti-inkoatiivit: variaatio, historia ja ehdotetut vastineet vepsässä ja mordvassa |
---|---|
Alkuperäiskieli | englanti |
Lehti | Journal de la Société Finno-Ougrienne |
Vuosikerta | 97 |
Sivut | 153–181 |
Sivumäärä | 29 |
ISSN | 0355-0214 |
DOI - pysyväislinkit | |
Tila | Julkaistu - 2019 |
OKM-julkaisutyyppi | A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu |
Tieteenalat
- 6121 Kielitieteet