Sairaanhoitajan työkieli - yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä

Artikkelissa kysytään, missä määrin suomi toisena kielenä (S2) -opetuksen pitäisi tehdä ero ammattikielitaidon ja yleiskielitaidon välillä ja pitäisikö työelämäsuuntauksen näkyä kieliopinnoissa jo perustason kielikoulutuksessa. Kysymyksiä selvitetään haastattelemalla työelämään juuri sijoittuneita tai opintojaan lopettelevia maahanmuuttajasairaanhoitajia ja heidän lähiesimiehiään. Tutkimuksen metodinen työkalu on luotu suomi toisena kielenä -opetukseen tehtyjen ammatillisten viitekehysten, tässä tapauksessa nimenomaan sairaanhoidon ammatillisen suomi toisena kielenä -viitekehyksen pohjalta. Puolistrukturoidun teemahaastattelukehikon avulla selvitetään hoitajien omia kokemuksia kielellisestä selviytymisestä ja toisaalta esimiesten näkemyksiä hoitajien kielellisestä selviytymisestä. Sisällönanalyysillä osoitetaan, että suurimmat haasteet ovat kirjaamistilanteiden rakenteellinen ja terminologinen tarkkuus, spontaanius ja reagointi puhelinkeskustelutilanteissa, rekisterinvaihto ja kommunikoinnin seuraaminen monenkeskisissä vuorovaikutustilanteissa sekä ammatti-identiteetin kielenvarainen ilmentäminen. Eniten tukea koettiin saatavan työyhteisön kannustavasta ilmapiiristä, potilaiden myönteisestä asenteesta ja keskustelukumppanin suorista avuntarjouksista. Tämän tutkimuksen tuloksena syntyvä kuva sairaanhoitajan ammattikielestä on siinä määrin monirekisterinen, että jo alkeistason kielikoulutus voi rakentua työelämäsuuntauksen varaan. Tutkimus haastaa kyseenalaistamaan ammatillisen kielitaidon määritelmän. Funktionaalisen S2-opetuksen pohjana ei voi toimia sellainen ammatillisen kielitaidon määritelmä, joka määrittelee ammattikielen yksinomaan terminologisin perustein ja sulkee pois ammattiin kuuluvien vuorovaikutustilanteiden kirjon.