Vaikenemisia ja vastarintaa: valtasuhteet ja toiminnan mahdollisuudet oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaArtikkelikokoelma

Abstrakti

Tarkastelen tutkimuksessani henkilöstöpoliittisen ja toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun käytäntöjä toisen asteen oppilaitoksissa, etenkin tasa-arvotyötä varten perustetuissa tasa-arvotyöryhmissä. Tarkastelen oppilaitoksia sekä opiskelu- että työpaikkoina ja teen näkyväksi sukupuolten tasa-arvon tavoittelun käytäntöjä, joilla julkilausutuista tavoitteista huolimatta saattaa olla myös eriarvoistavia seurauksia. Tasa-arvon edistämisen tavat eivät ole neutraaleja, sillä ne määrittävät osaltaan, miten sukupuolesta ja tasa-arvosta voidaan ajatella. Tutkimuksessani kysyn, millaisia seurauksia tasa-arvotyön teknistymisellä on oppilaitosten ja työpaikkojen tasa-arvotyössä, miten valtasuhteet toimivat oppilaitoksen tasa-arvotyöryhmässä ja millaisena opettajien ja opiskelijoiden toimijuus tasa-arvosuunnitelmatyössä mahdollistuu? Kysyn myös, millaisia mahdollisuuksia kuljeskeleva nomadinen lähestymistapa avaa feministisessä tasa-arvotyön tutkimuksessa? Tutkimus koostuu viidestä artikkelista ja yhteenveto-osasta.

Tutkimukseni kiinnittyy kriittiseen tasa-arvopolitiikan ja -työn tutkimukseen, hallinnan tutkimukseen, feministiseen koulutuksen käytäntöjen tutkimukseen sekä jälkistrukturalistisiin metodologisiin keskusteluihin. Kutsun tutkimusotettani kuljeskelevaksi ja aineiston lukutapaani diskursiiviseksi. Tutkimukseni aineistot muodostuvat ammattioppilaitoksen ja lukion tasa-arvotyöryhmien kokousten äänitteistä, havaintomuistiinpanoista, tasa-arvotyötä oppilaitoksissa tehneiden haastatteluista, tasa-arvosuunnittelun oppaista sekä tasa-arvosuunnittelua kartoittaneiden kyselyjen vastauksista.

Tuon tutkimuksessani esiin, että henkilöstöä koskevasta tasa-arvosuunnittelusta on lainsäädännön tarkentumisen ja työn projektimaisuuden myötä tullut tekninen, managerialistinen käytäntö, jossa toiminnan mitattavuus, ennakoitavuus ja arviointi näyttäytyvät tehokkuutena. Tämä on tehnyt tasa-arvon käsitteestä määrällisen ja yksilökeskeisen, mutta toiminnan pragmaattisuuden vuoksi eriarvoisuudet eivät politisoidu. Tasa-arvosuunnittelua tekevän subjektin tulee olla positiivinen, uskoa yhdessä tekemiseen hyvässä hengessä ja kyetä ottamaan työhön ironista etäisyyttä, sillä tavoiteltuja muutoksia ei välttämättä saada aikaan. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun ohjeistuksissa ylläpidetään sekä ajatusta työelämän tarpeisiin vastaamisesta että opiskelijalähtöisestä yhteistoiminnasta. Opiskelijoiden osallistuminen asettuu useimmiten oppilaskuntatoiminnan muotoon. Tasa-arvosuunnittelun tuottaman käsityksen mukaan opiskelija ei tasa-arvosuunnittelutyössä muovaa toiminnasta itselleen parhaiten sopivaa, vaan hänet osallistetaan ja asetetaan osaksi ennalta sovittuja toimintatapoja, mikä vaikuttaa myös opiskelijoiden käsityksiin omista kyvyistään ja vaikutusmahdollisuuksistaan.

Tasa-arvotyöryhmässä paikannutaan eri tavoin sen mukaan, ketkä voivat kieltäytyä tasa-arvotyöhön kuuluvien tehtävien hoitamisesta ja keitä asetutaan suostuttelemaan. Työryhmän valtasuhteet tulevat näkyviin siinä, millaisissa positioissa kokouksissa vaikeneminen on mahdollista ja millaisiin positioihin puheen tuottaminen kuuluu kuin itsestään selvästi. Työryhmissä on paikoin mahdollista omaksua tehokkuutta haastavia toimintatapoja, jotka tarjoavat tilaa keskustella erilaisista näkemyksistä tasa-arvosta ja sukupuolesta ilman suunnitelmadokumentin tuottamisen orientaatiota tai keskittymistä prosessin tekniseen toteuttamiseen. Juuri tasa-arvotyöryhmän keskinäinen toiminta voi haastaa managerialistisen tasa-arvotyön tekemisen. Toisaalta tasa-arvotyöstä vastuussa olevat asettuvat helposti tietämään, mikä muille on hyväksi, eräänlaisiksi yhteisen hyvän lähettiläiksi. Siksi tasa-arvotyölle kriittiset äänet voivat jäädä työryhmäläisiltä kuulematta ja varsinainen tasa-arvosuunnitelmadokumentti tavoitteineen muulle henkilökunnalle etäiseksi.

Tutkijana ja tasa-arvovastaavana toimiminen työryhmässä tapahtuu keskinäisenä riippuvuutena ja paikantumisten välillä yhä uudelleen syntyvinä mahdollisuuksina. Vaikkei tutkija voi ennakoida, mitä hänen toiminnastaan ryhmässä seuraa, voi hän nomadisen kuljeskelevan tutkimuksen näkökulmasta solmia hetkellisiä poliittisia liittolaisuuksia ilman yhteisen kokemuksen tai jaetun identiteetin vaatimusta.
Alkuperäiskielisuomi
Myöntöpäivämäärä2 syyskuuta 2016
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-2391-6
Sähköinen ISBN978-951-51-2392-3
TilaJulkaistu - 2016
OKM-julkaisutyyppiG5 Tohtorinväitöskirja (artikkeli)

Tieteenalat

  • 516 Kasvatustieteet

Siteeraa tätä