Socializing Psychiatric Kinds: A Pluralistic Explanatory Account of the Nature and Classification of Psychopathology

This thesis investigates the nature of psychiatric disorders, and to what extent they can form a basis for classification, explanation, and treatment interventions. These questions are important in the light of the “crisis of validity” in psychiatry, according to which current diagnostic categories do not pick out real disorders. I address the questions by defending an account of psychiatric disorders that can better accommodate social aspects and non-epistemic values than the symptom-based model of the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) and the brain disease model of the biomedical approach, including the Research Domain Criteria (RDoC). I concentrate on three ways that psychiatric disorders can differ from prototypical natural kinds, such as biological species and chemical elements. First, the concept of psychiatric disorder or mental disorder is partly value-laden and cannot be defined based only on scientific facts. Second, the objects of psychiatric classifications are interactive human kinds because people with disorders respond to their classifications through looping effects. Third, sociocultural factors can shape disorders in complex ways, which is indicated by their cross-cultural variation. I argue that these challenges can be overcome with a pluralistic explanatory account that grants an explicit role to value-sensitive considerations and social scientific research. Based on this, I argue that particular disorders can in principle support inductive inferences.

My key argument is that although whether a condition is considered pathological is partly a value-laden question, this does not rule out a realist account of particular psychiatric disorders as homeostatic property cluster kinds (HPC). I assert that causal mechanisms responsible for psychiatric kinds can be understood non-metaphysically based on the contrastive-counterfactual and interventionist theories of explanation. An advantage of this account is that it can address the concern that psychiatric explanations require one to relate heterogeneous causal factors on different levels, such as genetic, neurological, psychological, and social. My novel argument is that mechanistic explanations of scientific kinds have applicability domains over which they account for specific aspects of kinds and warrant inductive inferences. That is, identifying the applicability domain of an explanation spells out the conditions under which the explanation is expected to be reliable and when it can break down. This helps to understand how different discipline approaches, including social and cultural ones, can be complementary and make an explanation of a psychiatric kind more reliable. On the other hand, the account also shows how the complex nature of psychiatric kinds can license re-classifications for different epistemic and non-epistemic purposes. Finally, in the light of the social implications of psychiatric classifications, I suggest a value-sensitive or ameliorative approach to engineering the concept of psychiatric disorder. In conclusion, my account shows that research on the social and cultural factors that shape psychiatric disorders, and weighing the non-epistemic values that influence classificatory practices, can and should inform classificatory choices as well as policy and treatment interventions.

Tutkimuksessa tarkastellaan millaisia ilmiöitä psykiatriset häiriöt ovat, sekä sitä, missä määrin niitä voidaan luokitella ja selittää. Kysymysten merkitys perustuu psykiatrian validiteettikriisiin, jonka mukaan nykyiset diagnostiset kategoriat eivät viittaa todellisiin häiriöihin. Vastaan kysymyksiin puolustamalla biolääketieteelliselle ja The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) -luokittelulle vaihtoehtoista, sosiaaliset tekijät ja ei-tiedolliset arvot paremmin huomioivaa teoriaa psykiatrisista häiriöistä. Tarkastelen kolmea tapaa, miten psykiatriset häiriöt voivat erota tyypillisistä luonnollisista lajeista (luonnollisista luokista), kuten biologisista lajeista ja kemiallisista elementeistä. Ensiksi, psykiatrisen häiriön käsitteelle ei voida antaa täysin arvovapaata määritelmää. Toiseksi, psykiatriseen luokitteluun liittyy ihmistieteille tyypillinen silmukkavaikutus, jonka mukaan luokittelu ja sen kohde ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kolmanneksi, sosiokulttuuriset tekijät muokkaavat häiriöitä monimuotoisesti. Argumentoin, että näihin haasteisiin voidaan kuitenkin vastata pluralistisella selittämisellä, joka huomioi luokitteluun ja määrittelyyn vaikuttavat ei-tiedolliset arvot sekä ihmistieteelliset selitykset. Tämän perusteella osoitan, että yksittäiset häiriöt voivat mahdollistaa induktiivisia päätelmiä.

Väitöskirjani keskeinen argumentti on, että vaikka psykiatrisen häiriön yleiskäsite on osittain arvolatautunut, yksittäisiä häiriöitä voidaan silti pitää todellisina tieteellisinä lajeina mekanistisen teorian valossa. Tämän tueksi nojaan näkemykseen, jonka mukaan häiriöitä ylläpitäville kausaalimekanismeille voidaan antaa ei-metafyysinen tulkinta kontrastiivis-kontrafaktuaalisen ja interventionistisen selitysteorian valossa. Näkemyksen etu on, että biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat saada yhtäläisen kausaaliselityksellisen roolin. Tämän perusteella muodostan teorian mekanististen selitysten soveltuvuusalueesta, joka kuvastaa mitä puolia selitettävästä tieteellisestä lajista selitys luotettavasti kattaa. Näkemys auttaa ymmärtämään, miten erilaisten selitysten yhdistäminen, kuten biologisten ja kulttuuristen, voi tehdä häiriöselityksestä luotettavamman. Toisaalta argumentoin, että esimerkiksi kliinisten, biologisten ja kulttuuristen tutkimusten intresseissä voi olla myös tiedollisten ja ei-tiedollisten arvojen erilainen painottaminen, mikä puolestaan mahdollistaa häiriöiden luokittelun eri lailla. Tutkimukseni osoittaa ihmistieteellisen tutkimuksen ja arvopohdinnan merkityksen psykiatristen häiriöiden luokittelulle, kliiniselle työlle sekä niihin liittyvälle yhteiskunnalliselle päätöksenteolle.