Socioeconomic circumstances from childhood to adulthood and body mass index trajectories: a Finnish occupational cohort study

Lihavuus on merkittävä ja kasvava kansanterveysongelma niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Lihavuus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti eri väestöryhmien välillä. Jotta lihavuuden sosioekonomisia eroja voitaisiin kaventaa, täytyy ymmärtää niiden taustalla olevat pitkän aikavälin kehityspolut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lapsuuden olosuhteet (osatyö I), muutokset aikuisiän taloudellisissa olosuhteissa (osatyö II) ja sukupolvien välinen sosiaalinen liikkuvuus (osatyö III) ovat yhteydessä painoindeksin kehityspolkuihin suomalaisilla kuntatyöntekijöillä.

Tutkimusaineisto koostui Helsinki Health Study -kohortin neljästä kyselytutkimuksesta. Peruskyselyssä (2000–2002) osallistujat olivat 40–60-vuotiaita Helsingin kaupungin työntekijöitä (n=8960, vastausprosentti 67). Kaikille peruskyselyyn vastanneille lähetettiin seurantakyselyt vuosina 2007 (n=7332), 2012 (n=6809) ja 2017 (n=6832) (vastausprosentit 83, 79 ja 82). Lapsuuden olosuhteita selvitettiin retrospektiivisesti vanhempien koulutuksen ja ennen 16 ikävuotta tapahtuneiden vastoinkäymisten kautta. Muutoksia aikuisiän taloudellisissa olosuhteissa tutkin kotitalouden tulojen sekä koettujen taloudellisten vaikeuksien kautta. Sosiaalisen liikkuvuuden mittari perustui vanhempien ja vastaajan omaan koulutukseen. Painoindeksin kehityspolkuja analysoin ryhmäpohjaisella kehityspolkumallinnuksella ja lineaarisella monitasomallinnuksella, sekä aikuisiän taloudellisissa olosuhteissa tapahtuneita muutoksia sekvenssianalyysilla. Muita käytettäviä analyysimenetelmiä olivat multinomiaalinen logistinen regressioanalyysi ja khiin neliö -testi.

Vanhempien matala koulutus lisäsi niin naisten kuin miestenkin todennäköisyyttä kuulua ylipainon ja lihavuuden kehityspolkuryhmiin. Naisilla kiusatuksi joutuminen ja vastoinkäymisten kasautuminen lapsuudessa sekä miehillä vanhemman alkoholiongelmat lisäsivät todennäköisyyttä kuulua lihavuuden kehityspolkuryhmiin. Aikuisiän taloudellinen huono-osaisuus oli läpi seurannan yleisempää henkilöillä, jotka kuuluivat lihavuuden kehityspolkuryhmiin. Erot kotitalouden tuloissa kasvoivat painoindeksin kehityspolkuryhmien välillä, ja muutokset taloudellisissa vaikeuksissa olivat yleisempiä henkilöillä, jotka kuuluivat lihavuuden kehityspolkuryhmiin. Ylisukupolvisesti matala sosioekonominen asema sekä miehillä alaspäin suuntautuva sosiaalinen liikkuvuus olivat yhteydessä korkeimpaan painoindeksiin läpi seurannan. Yhteydet ylöspäin ja alaspäin suuntautuvan sosiaalisen liikkuvuuden ja painoindeksin välillä vaihtelivat kuitenkin vastaajan sukupuolen, iän ja syntymäkohortin mukaan.

Tutkimuksen tulokset osoittivat sekä lapsuuden että aikuisiän epäsuotuisten sosioekonomisten olosuhteiden olevan yleisempiä henkilöillä, joiden painonnousu aikuisiällä oli merkittävintä. Sosioekonomiset erot tutkittavien painoindeksissä olivat nähtävissä jo seurannan alussa, ja suurin osa painonnoususta havaittiin ennen keski-ikää. Lapsuuden olosuhteiden merkitys myöhempään painonkehitykseen tulisikin huomioida niin lihavuuden ennaltaehkäisyssä kuin sen hoidossakin. Lisäksi alemmassa sosioekonomisessa asemassa oleville työntekijöille kohdistetuilla työpaikkainterventioilla voitaisiin mahdollisesti puuttua aikuisiän painonnousun sosioekonomisiin eroihin. Laaja-alaiset, yhteiskuntatason toimenpiteet ovat kuitenkin välttämättömiä, jos lihavuuden sosioekonomisia eroja halutaan pysyvästi kaventaa niin työntekijöillä kuin väestössä laajemminkin.