Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa - toiminnan ja ajankäytön näkökulma

Ulla Särkikangas

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Abstrakti

Tutkin väitöskirjassani miten sähköistyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvä toiminta näyttäytyy paljon palveluja tarvitsevien erityislasten perheiden arjessa, ja miten toiminta vaikuttaa perheiden ajankäyttöön. Erityislapsille on tunnusomaista pitkäaikainen tarve monille sosiaali- ja terveyspalveluille. Käytännössä lasta tai nuorta edustaa aina vanhempi (tai huoltaja), joka arvioi ja tulkitsee lapsen tilannetta ja toimii välikätenä palvelun tuottajiin päin. Lapsen erityisyys vaikuttaa koko perheen arkeen ja luo usein sitä kautta palvelutarpeita myös muille perheenjäsenille. Tämä tekee koko perheestä sekä yhteiskunnallisesti että palveluntutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoisen tutkimuskohteen.

Tutkimuksen innoittajana on toiminut huomio siitä, kuinka viimeaikaisessa sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä koskevassa keskustelussa korostuu asiakkaan aktiivinen rooli. Tällä tarkoitetaan sitä, että asiakas ottaa yhä enemmän vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnin ylläpidosta. Palvelujärjestelmän näkökulmasta aktiivisella asiakkaalla tarkoitetaan osallistuvaa ja omilla, palveluiden sisältöön ja tuottamiseen liittyvillä valinnoillaan vaikuttavaa toimijaa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt palveluiden kulutukseen liittyvä toiminta eli mitä palveluiden käyttö vaatii asiakkaalta: miten palveluiden käyttö integroituu osaksi muuta arjen toimintaa ja millainen vaikutus niillä on asiakkaan arjen ja ajanhallintaan. Näkökulma on tärkeä, sillä asiakkaiden ja asiakasryhmien välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi erityislapset vaativat normaalia enemmän hoitoa, hoivaa ja tukea kasvussa ja kehityksessä. Tämä asettaa haasteita arjen toiminnalle ja voi heikentää vanhemman hyvinvointia ja osallisuutta. Täten palveluiden tuottajien on tärkeää ymmärtää, millaista omatoimisuutta ja aktiivisuutta perheeltä voidaan vaatia ilman että perheen hyvinvointi ja voimavarat siitä kärsivät.

Lähestyn asiakkaan aktiivisuutta erityislapsen perheen arjen toiminnan ja ajankäytön näkökulmista. Arjen toimintaan keskittyvä osa tutkimuksesta nojautuu palvelututkimuksen perinteessä esitettyyn asiakaskeskeiseen palvelumalliin, jossa keskiössä on asiakkaan toiminnan ja kokemusten ymmärtäminen. Ajattelumallissa pohditaan sitä, miten palvelut voidaan yhdistää osaksi asiakkaan arjen kontekstia ja siellä tapahtuvaa toimintaa. Tutkimuksen toinen tulokulma tarkastelee sitä, miten palveluiden käyttöön liittyvä toiminta sekä erityislapsen tarvitsema erityinen hoito ja tuki vaikuttavat perheen ajankäyttöön. Hyödynnän tutkimuksessa ajankäyttötutkimuksen teoriaperinteeseen pohjautuvaa rytmianalyysiä ja etenkin Pantzarin esittelemää ’rytmihäiriö’-ajatusta.

Väitöstutkimus tuottaa uutta ymmärrystä ja tulkintaa siitä, millaisena sosiaali- ja terveyspalveluiden kulutus ilmenee asiakkaiden arjen toiminnassa ja miten se vaikuttaa ajankäyttöön. Väitöskirjan päätutkimuskysymys on: Miten palvelujärjestelmän kanssa toimiminen näyttäytyy asiakkaan arjessa? Ohjaavat kysymykset ovat: 1) millaisia eri toiminnan muotoja ja/tai tasoja voidaan tunnistaa? ja 2) millainen on monen palvelun käytön vaikutus asiakkaan arkeen ja ajanhallintaan? Tutkimuksen tavoitteena on syventää olemassa olevaa asiakasymmärrystä, jonka avulla on mahdollista rakentaa perheille asiakaslähtöisiä, entistä vaikuttavampia ja digitaalisia ratkaisuja hyödyntäviä palvelukokonaisuuksia yli sektoreiden sekä hallinto- ja toimialarajojen.

Käytän tutkimuksessa laadullista tutkimusotetta ja aineistoja. Haastattelin kymmenen (10) erityislapsen äitiä keväällä 2016 narratiivista haastattelumenetelmää hyödyntäen. Haastatteluaineiston analyysimetodina olen käyttänyt kategorista sisältöanalyysiä. Aineiston keräämisessä ja analysoinnissa on ollut hyötyä omakohtaisesta kokemuksesta. Perheessäni on kehitysvammainen lapsi ja olemme käyttäneet useita sosiaali- ja terveysalan palveluita vuosien ajan. Elämäntilanteeni kautta olen pystynyt keskustelemaan haastateltavien kanssa kokemusasiantuntijan kielellä ja tekemään tutkimuksen kannalta oleellisia havaintoja.

Olen identifioinut kuusi palveluiden käyttöön liittyvää toimintaa, jotka ovat palvelun tuottajille joko näkymättömiä tai palveluntuotannossa huomiotta jääneitä toimintoja: tiedon hankinta, tiedon hallinta, ajanhallinta, ammattilaisen työn valvonta, kotihoito ja vertaistukeen osallistuminen. Toiminnot ovat asiakkaille merkityksellisiä, ja vaativat heiltä merkittävästi aikaa ja resursseja. Työn alla oleva, ’rytmihäiriö’-ajatukseen pohjautuvan analyysin avulla olen identifioinut tekijöitä, jotka aiheuttavat arjen ja ajankäytön kaaostumista, ajankäytön ja toiminnan fragmentoitumista, moniajon (multitasking) painetta sekä ajankäytön sijoittumista uuteen paikkaan kuten sairaaloihin ja terapiavastaanotoille. Tulokset kuvaavat, miten sekä palveluiden kulutus että erityislapsen tarvitsema tuki ja hoito haastavat jo muutenkin kiireellistä ja stressavaa lapsiperheen arkea.

Tutkimuskohde on merkittävä sekä perheiden hyvinvoinnin että yhteiskunnan kannalta. Sosiaali- ja terveyspalveluihin ollaan tekemässä merkittävää ja perusteellista uudistusta ja sen kehittämiseen tarvitaan eri osa-alueet läpäisevää otetta sekä poikkitieteellisyyttä liiketaloustieteen ja kuluttajatutkimuksen välillä. Lisäksi asiakaskeskeisyyttä, jossa palvelun tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan asiakkaan näkökulmasta, on ryhdytty pitämään ensiarvoisena palvelun järjestämisen lähtökohtana Myös kansalaiset veronmaksajan roolissa hyötyvät sekä palveluita vastaanottavana että maksavana tahona.
Alkuperäiskielisuomi
TilaJulkaistu - 10 kesäkuuta 2020
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 512 Liiketaloustiede
  • Palvelututkimus
  • 3141 Terveystiede
  • terveyspalvelut
  • 316 Hoitotiede
  • sosiaali- ja terveyspalvelut
  • 516 Kasvatustieteet
  • kotitaloustiede
  • 5142 Sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikka

Siteeraa tätä