Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2021: Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia.

Tässä raportissa esitetään Kansalliseen rikosuhritutkimukseen (KRT) perustuvia tietoja uhkailujen, fyysisen väkivallan ja omaisuusrikosten kohteeksi joutumisesta sekä väkivallan pelosta vuosina 2012–2021. Vuonna 2021 tutkimus oli kohdistettu 15–74-vuotiaille henkilöille ja se toteutettiin maailmanlaajuisen koronapandemian aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös korona-ajan sulkutoimien vaikutuksia rikollisuuteen. Vuoden 2021 kyselyyn osallistui kaikkiaan 4 813 henkilöä.

•Vuonna 2021 noin 6 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Vamman aiheuttaneen väkivallan kohteeksi oli joutunut noin neljä prosenttia vastaajista. Fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus nousi vuodesta 2020 ja palasi lähestulkoon koronapandemiaa edeltävälle tasolle.

•Seksuaalista väkivaltaa oli kokenut noin kaksi prosenttia vastaajista.
•Uhkailua kokeneita oli noin 9 prosenttia vastaajista.
•Nuoret kokivat fyysistä väkivaltaa selvästi vanhempia ikäryhmiä enemmän. Miehet kokivat naisia yleisemmin väkivallalla uhkaamista, kun taas naiset kokivat yleisemmin eri fyysisen väkivallan muotoja.
•Fyysisen vamman aiheuttaneen väkivallan kokeminen on kyselyperustaisessa tutkimuksessa jonkin verran yleisempää naisilla kuin miehillä.
•Miehet kokivat uhkailua ja väkivaltaa yleisimmin julkisilla paikoilla. Vuonna 2021 miesten kokema väkivalta julkisilla paikoilla ja omassa asunnossa palasi vuoden 2019 tasolle. Näin ollen vuoden 2020 selkeän laskun jälkeen palattiin pandemiaa edeltävälle tasolle. Työtehtävissä kohdattujen uhkailu- ja väkivaltatilanteiden yleisyys lisääntyi naisten osalta ajanjaksolla 2012–2018, laski selvästi vuonna 2020, mutta vuonna 2021 palattiin jälleen pandemiaa edeltävälle tasolle. Vuonna 2021 naisten kokeman parisuhdeväkivallan yleisyys oli melko samalla tasolla kuin edeltävänä vuonna.
•Poliisilaitosalueittainen tarkastelu osoitti, ettei alueiden välillä ollut vammaan johtaneen väkivallan osalta tilastollisesti merkitsevää eroa.
•15 prosenttia vastaajista ilmoitti välttävänsä jotakin kotinsa lähellä olevaa aluetta väkivallan uhan vuoksi.
•Välttämiskäyttäytyminen oli selvästi yleisempää kaupunkimaisissa kunnissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Poliisilaitoskohtaisesti tarkasteltuna välttämiskäyttäytyminen oli yleisintä Helsingissä ja Itä- ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten alueilla ja vähäisintä Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.
•Polkupyörävarkaudet ja autoihin kohdistuneet vahingonteot olivat yleisimmät kotitalouksien omaisuuteen kohdistuneet rikokset. Polkupyörävarkaudesta ilmoittaneiden talouksien määrä on hieman vähentynyt vuodesta 2015. Vuonna 2021 noin 10 prosenttia kotitalouksista ilmoitti polku-pyörävarkaudesta. Autoon kohdistunut ilkivalta on laskenut melko tasaisesti viime vuodet. Viime vuonna ilmoitettiin aiempaa vähemmän moottoripyörien/mopojen/skoottereiden varkauksia. Muiden kotitalouteen kohdistuvien omaisuusrikosten yleisyys oli verrattain samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina.
•Tavaran tai palvelun ostamisen yhteydessä tapahtuneet huijaukset sekä identiteettivarkaudet ovat lisääntyneet ajanjaksolla 2013–2021. Maksuvälinepetosten osalta kuitenkin palattiin vuoden 2015 tasolle. Irtaimen omaisuuden varastaminen sen sijaan on vähentynyt.
•Verkkorikosten yleisimpiä tekomuotoja olivat haittaohjelmat sekä verkossa tapahtuva häirintä. Noin kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti saaneensa haittaohjelman kuluneen vuoden aikana. Kuluneen vuoden aikana verkkoympäristössä tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä ilmoitti 13 prosenttia ja muusta häirinnästä noin 15 prosenttia vastaajista. Naiset kokivat häirintää miehiä useammin.
•Yli puolet vastaajista (59 %) ilmoitti pelänneensä verkkorikoksen kohteeksi joutumista vuoden aikana. Verkkorikollisuuden pelko oli selvästi yleisempää kuin katuväkivallan pelko (28 %).