Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteina 2020 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia

Matti Näsi, Ilari Anton Kolttola

Tutkimustuotos: Kirja/raporttiTutkimusraporttiAmmatillinen

Abstrakti

Tässä raportissa esitetään Kansalliseen rikosuhritutkimukseen (KRT) perustuvia tietoja uhkailujen, fyysisen väkivallan ja omaisuusrikosten kohteeksi joutumisesta sekä väkivallan pelosta vuosina 2012–2020. Vuonna 2020 tutkimus oli kohdistettu 15–74-vuotiaille henkilöille ja se toteutettiin maailmanlaajuisen koronapandemian aikana. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös korona-ajan sulkutoimien vaikutuksia rikollisuuteen. Vuoden 2020 kyselyyn osallistui kaikkiaan 5 806 henkilöä.

• Vuonna 2020 noin 4 prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Vamman aiheuttaneen väkivallan kohteeksi oli joutunut noin kolme prosenttia vastaajista. Fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus oli mittaushistorian alhaisimmalla tasolla.
• Seksuaalista väkivaltaa oli kokenut hieman alle kaksi prosenttia vastaajista. Se on samalla tasolla kuin aiempina vuosina.
• Uhkailua kokeneita oli 8 prosenttia vastaajista, mikä jatkoi vuodesta 2017 alkanutta laskevaa kehityskäyrää.
• Nuoret kokivat fyysistä väkivaltaa selvästi vanhempia ikäryhmiä enemmän. Miehet kokivat naisia yleisemmin väkivallalla uhkaamista, kun taas naiset kokivat yleisemmin eri fyysisen väkivallan muotoja.
• Fyysisen vamman aiheuttaneen väkivallan kokeminen on kyselyperustaisessa tutkimuksessa jonkin verran yleisempää naisilla kuin miehillä.
• Miehet kokivat uhkailua ja väkivaltaa yleisimmin julkisilla paikoilla. Vuonna 2020 miesten kokema väkivalta julkisilla paikoilla ja omassa asunnossa väheni aiempiin vuosiin verrattuna, ollen miltei puolet alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2012. Työtehtävissä kohdattujen uhkailu- ja väkivaltatilanteiden yleisyys lisääntyi naisten osalta ajanjaksolla 2012–2018, mutta vuonna 2020 se oli mittaushistorian alhaisimmalla tasolla. Vuonna 2020 naisten kokeman parisuhdeväkivallan yleisyys oli 2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin edeltävänä vuonna.
• Poliisilaitosalueittainen tarkastelu osoitti, että vammaan johtaneen väkivallan esiintyvyys vaihteli 5 ja 2 prosentin välillä. Alueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa koetun väkivallan esiintyvyydessä.
• 13 prosenttia vastaajista ilmoitti välttävänsä jotakin kotinsa lähellä olevaa aluetta väkivallan uhan vuoksi. Välttämiskäyttäytymisen yleisyys hieman kasvoi, palautuen vuoden 2018 tasolle.
• Välttämiskäyttäytyminen oli selvästi yleisempää kaupunkimaisissa kunnissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Poliisilaitoskohtaisesti tarkasteltuna välttämiskäyttäytyminen oli yleisintä Helsingissä ja Itä- ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten alueilla ja vähäisintä Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.
• Polkupyörävarkaudet ja autoihin kohdistuneet vahingonteot olivat yleisimmät kotitalouksien omaisuuteen kohdistuneet rikokset. Polkupyörävarkaudesta ilmoittaneiden talouksien määrä on laskenut vuodesta 2015. Muiden kotitalouteen kohdistuvien omaisuusrikosten yleisyys oli verrattain samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina.
• Tavaran tai palvelun ostamisen yhteydessä tapahtuneet huijaukset sekä identiteettivarkaudet ovat lisääntyneet ajanjaksolla 2013–2020. Maksuvälinepetosten osalta kuitenkin palattiin vuoden 2015 tasolle. Irtaimen omaisuuden varastaminen sen sijaan on vähentynyt.
• Korona-ajan vaikutukset näkyivät ennen kaikkea fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuuden laskuna.
Alkuperäiskielisuomi
JulkaisupaikkaHelsinki
KustantajaHelsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Sivumäärä34
ISBN (elektroninen)978-951-51-0685-8
TilaJulkaistu - 2 syyskuuta 2021
OKM-julkaisutyyppiD4 Julkaistu kehittämis- tai tutkimusraportti taikka -selvitys

Julkaisusarja

NimiKatsauksia
KustantajaHelsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Numero48/2021
ISSN (elektroninen)2342-7779

Tieteenalat

  • 5200 Muut yhteiskuntatieteet
  • kriminologia
  • Kansallinen turvallisuuskysely
  • Kansallinen rikosuhritutkimus

Siteeraa tätä