Suomalaisten viljelijöiden ja maatalousneuvojien käsityksiä maatalousympäristöjen monimuotoisuudesta

Ruokajärjestelmät heikentävät luonnon monimuotoisuutta globaalisti. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää mm. maatalousympäristöjen monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Viljelijät ja maatalousneuvojat ovat keskeisimmät sidosryhmät, jotka vaikuttavat toimillaan ja päätöksillään maatalousympäristöjen monimuotoisuuteen. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on kuitenkin osoittautunut riittämättömäksi maatalousympäristöihin liittyvän luontokadon pysäyttämisessä. Esitelmämme liittyy EU:n rahoittamaan BioMonitor4CAP –hankkeeseen, jossa selvitetään mm. suomalaisten viljelijöiden ja maatalousneuvojien käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta. Tarkastelumme kiinnittyy posthumanistisen ja sosio-ekologisen muutoksen kehykseen. Aineistona on viisi fokusryhmähaastattelua, joihin osallistui yhtensä 20 viljelijää ja maatalousneuvojaa eri tuotantosektoreilta. Aineisto analysoidaan laadullisella sisällönanalyysilla ja teemoittelemalla haastateltavien maatalousympäristöihin liittyviä monimuotoisuuskäsityksiä. Alustavat tulokset osoittavat, että monimuotoisuuskäsitykset nivoutuvat yhteen harjoitetun tuotantosuunnan kanssa. Tutkimuksessa selvisi, että monimuotoisuuden käsite ei ole yhtenäinen vaan jakautuu eri monimuotoisuuksiin “biodiversities”, jossa esiintyy muun muassa tuholaiset, linnut, hyönteiset, vilja- ja rikkakasvit, lajisuhteet, luonnonlaitumet ja maisematason tekijät kytkeytyvät osaksi maatalouden monimuotoista toimintaympäristöä. Ryhmiä yhdistävät näkemykset tukipolitiikasta, joka rajoittaa tiloilla tehtäviä monimuotoisuustoimenpiteitä. Monimuotoisuuden haasteet liittyvät laajasti ilmastonmuutokseen sekä kestävyyden eri ulottuvuuksiin.