The Mandative Subjunctive vs. the Indicative and the Should-periphrasis in 2010s' British, American, and Canadian English: A Corpus Study

Juho K Ruohonen

Tutkimustuotos: OpinnäytePro gradu

Kuvaus

Tämä vertaileva korpustutkimus pyrkii selvittämään mandatiivisen subjunktiivin ja sen varianttien nykytilaa 2010-luvun alun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa. Tutkimus soveltaa variationismin käsitteistöä. Variationismin ydinkäsite on kielellinen muuttuja. Se voi olla mikä tahansa pala kielellistä informaatiota (foneemi, morfi, sana, lauseke, lause jne.) joka voi ilmetä kahdella tai useammalla eri tavalla merkityksen muuttumatta. Englannin kielen mandatiivinen subjunktiivi (MS) on ilmiö, jossa päälause sisältää deonttisen modaalisen elementin, ja sille alisteisen että-lauseen verbi kongruoi tämän elementin kanssa taipumalla subjunktiivissa. MS on muodollisesti aina verbin taivuttamaton perusmuoto. MS:n tilalla voidaan käyttää indikatiivimuotoa tai should-perifraasia. Ensin mainittu on muodoltaan indikatiivi mutta merkitykseltään deonttinen, kuten virkkeessä I require that he cleans his room. Ilmiötä kutsutaan myös piilomandatiivksi. Should-perifraasi puolestaan on ilmiö, jossa deonttiselle päälause-elementille alisteisessa että-lauseessa should menettää itsenäisen modaalisen merkityksensä ja redusoituu ainoastaan ilmaisemaan modaalista kongruenssia deonttisen päälause-elementin kanssa. Siksi se voi esiintyä minkä tahansa vahvuisten deonttisten elementtien hallinnoimissa että-lauseissa. 1900-luvun loppupuolella useat korpustutkimukset osoittivat, että amerikanenglannissa MS oli ylivoimainen enemmistövariantti, brittienglannissa sen sijaan should-perifraasi. Piilomandatiivia ei ole vertailevissa korpustutkimuksissa juurikaan tutkittu, mutta yleinen käsitys on, että sekin on pääosin brittienglannin ilmiö. Tämä tutkimus pyrkii vertailemaan näiden kolmen variantin yleisyysastetta 2010-luvun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa korpusdatan avulla. Amerikanenglannin tutkimiseen käytettiin The Corpus of Contemporary American English -korpusta. Brittienglannista ei ollut tutkimusta varten saatavilla 2010-luvun kieltä edustavaa genretasapainotettua korpusta, joten kerättiin uusi 1,35 miljoonan sanan brittikorpus. 2010-luvun kanadanenglantia tutkittiin yhdistämällä 2010-luvun data The Strathy Corpus of Canadian English -korpuksesta sekä noin 700 000 sanaa itse kerättyä lisädataa.

Ennen varsinaista analyysivaihetta pyrittiin selvittämään empiirisesti, mitkä ilmaukset päälauseessa esiintyessään voivat laukaista MS:n käytön että-lauseessa. Kutakin kielivarianttia edustavasta 50-460 miljoonan sanan korpuksesta haettiin kaikki ne be-verbin perusmuodot, joita ei edeltänyt apuverbi tai infinitiivin tunnus to. Näin kerätyistä lauseista seulottiin esiin ne, joissa be oli MS, minkä jälkeen sen laukaissut päälause-elementti kirjattiin muistiin. Näin kerättiin empiirinen lista siitä, mitkä ilmaukset kussakin kielivariantissa yleisimmin laukaisivat be-verbin MS:n käytön. Kun tämä oli kunkin kielivariantin kohdalla tehty, asetettiin laukaisinilmaukset relevanssijärjestykseen sen perusteella, kuinka monesti kukin niistä kussakin korpuksessa laukaisi be-verbin MS:n. Kunkin kielivariantin 50 yleisintä laukaisinilmausta yhdistettiin yhdeksi listaksi, joka sisälsi yhteensä 73 laukaisinilmausta. Tutkimuksen varsinaisessa analyysivaiheessa näiden laukaisinilmausten kaikki taivutusmuodot etsittiin kaikista kolmesta 2010-luvun kieltä edustavasta korpuksesta, ja löydöksistä eriteltiin analyysiin ne, joissa laukaisinilmausta seurasi että-lause. Nämä että-lauseet tutkittiin ja kunkin kohdalla merkittiin, mikä verbimuoto siinä esiintyi. Lopuksi kaikkien MS:n varianttien keskinäisiä esiintymistiheyksiä kussakin korpuksessa vertailtiin. Tulokset viittasivat siihen, että brittienglannissa should oli edelleen huomattavasti MS:ää yleisempi, kun taas molemmissa pohjoisamerikkalaisissa kielivarianteissa tilanne oli päinvastainen. Samoin indikatiivia oli brittidatassa enemmän kuin amerikkalais- ja kanadalaisdatassa. Kaikki nämä erot olivat tilastollisesti merkittäviä. Ongelmaksi kuitenkin tunnistettiin se, että tutkituista laukaisinilmauksista useimmat ovat polyseemisiä ja voivat ilmaista niin kehotusta kuin toteamustakin. Niinpä valtaosa analyysiin päätyneistä että-lauseista ei ollut mandatiivisia, ja niiden tuoma data vääristi laskelmia erityisesti indikatiivimuotojen eduksi. Analyysin toisessa vaiheessa tästä vääristymästä pyrittiin pääsemään eroon rajaamalla analysoitava data niihin laukaisinilmauksiin, jotka ovat aina yksiselitteisesti mandatiivisia. Rajaus tehtiin valitsemalla analysoitaviksi ne 73-nimikkeisen laukaisinilmauslistan sisältämät ilmaukset, jotka esiintyvät Rodney Huddlestonin ja Geoffrey K. Pullumin laatimalla yksiselitteisen mandatiivisten ilmausten listalla. Näitä oli yhteensä 28. Tämä vähensi analysoitavan datan määrää huomattavasti, mutta poisti toteamuslauseiden datassa aiheuttaneen tilastovääristymän. Analyysin tulokset osoittavat, että amerikan- ja kanadanenglanti käyttäytyvät mandatiivisissa että-lauseissa lähes samalla tavalla eli suosivat vahvasti MS:ää indikatiivimuotoisten piilomandatiivien ja should-perifraasin kustannuksella. Brittienglannin on aiemmissa tutkimuksissa todettu suosivan should-perifraasia, ja kirjallisuudessa myös piilomandatiivin sanotaan olevan luonteenomaista brittienglannille. Nyt saadut tulokset viittaavat siihen, että 2010-luvulle tultaessa myös brittienglanti suosisi MS:ää. Korpuksen pienuudesta ja datan vähyydestä johtuen tulokseen on kuitenkin suhtauduttava tietyin varauksin. Asia vaatii lisätutkimusta suuremmalla aineistolla.
Alkuperäiskielienglanti
Valvoja/neuvonantaja
  • Hiltunen, Turo, Valvoja
Myöntöpäivämäärä30 marraskuuta 2015
TilaJulkaistu - 2 marraskuuta 2015
OKM-julkaisutyyppiG2 Pro gradu, diplomityö, ylempi amk-opinnäytetyö

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet

Lainaa tätä

@phdthesis{5d6fe05ec37f46e1946f850bbce88684,
title = "The Mandative Subjunctive vs. the Indicative and the Should-periphrasis in 2010s' British, American, and Canadian English: A Corpus Study",
abstract = "T{\"a}m{\"a} vertaileva korpustutkimus pyrkii selvitt{\"a}m{\"a}{\"a}n mandatiivisen subjunktiivin ja sen varianttien nykytilaa 2010-luvun alun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa. Tutkimus soveltaa variationismin k{\"a}sitteist{\"o}{\"a}. Variationismin ydink{\"a}site on kielellinen muuttuja. Se voi olla mik{\"a} tahansa pala kielellist{\"a} informaatiota (foneemi, morfi, sana, lauseke, lause jne.) joka voi ilmet{\"a} kahdella tai useammalla eri tavalla merkityksen muuttumatta. Englannin kielen mandatiivinen subjunktiivi (MS) on ilmi{\"o}, jossa p{\"a}{\"a}lause sis{\"a}lt{\"a}{\"a} deonttisen modaalisen elementin, ja sille alisteisen ett{\"a}-lauseen verbi kongruoi t{\"a}m{\"a}n elementin kanssa taipumalla subjunktiivissa. MS on muodollisesti aina verbin taivuttamaton perusmuoto. MS:n tilalla voidaan k{\"a}ytt{\"a}{\"a} indikatiivimuotoa tai should-perifraasia. Ensin mainittu on muodoltaan indikatiivi mutta merkitykselt{\"a}{\"a}n deonttinen, kuten virkkeess{\"a} I require that he cleans his room. Ilmi{\"o}t{\"a} kutsutaan my{\"o}s piilomandatiivksi. Should-perifraasi puolestaan on ilmi{\"o}, jossa deonttiselle p{\"a}{\"a}lause-elementille alisteisessa ett{\"a}-lauseessa should menett{\"a}{\"a} itsen{\"a}isen modaalisen merkityksens{\"a} ja redusoituu ainoastaan ilmaisemaan modaalista kongruenssia deonttisen p{\"a}{\"a}lause-elementin kanssa. Siksi se voi esiinty{\"a} mink{\"a} tahansa vahvuisten deonttisten elementtien hallinnoimissa ett{\"a}-lauseissa. 1900-luvun loppupuolella useat korpustutkimukset osoittivat, ett{\"a} amerikanenglannissa MS oli ylivoimainen enemmist{\"o}variantti, brittienglannissa sen sijaan should-perifraasi. Piilomandatiivia ei ole vertailevissa korpustutkimuksissa juurikaan tutkittu, mutta yleinen k{\"a}sitys on, ett{\"a} sekin on p{\"a}{\"a}osin brittienglannin ilmi{\"o}. T{\"a}m{\"a} tutkimus pyrkii vertailemaan n{\"a}iden kolmen variantin yleisyysastetta 2010-luvun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa korpusdatan avulla. Amerikanenglannin tutkimiseen k{\"a}ytettiin The Corpus of Contemporary American English -korpusta. Brittienglannista ei ollut tutkimusta varten saatavilla 2010-luvun kielt{\"a} edustavaa genretasapainotettua korpusta, joten ker{\"a}ttiin uusi 1,35 miljoonan sanan brittikorpus. 2010-luvun kanadanenglantia tutkittiin yhdist{\"a}m{\"a}ll{\"a} 2010-luvun data The Strathy Corpus of Canadian English -korpuksesta sek{\"a} noin 700 000 sanaa itse ker{\"a}tty{\"a} lis{\"a}dataa. Ennen varsinaista analyysivaihetta pyrittiin selvitt{\"a}m{\"a}{\"a}n empiirisesti, mitk{\"a} ilmaukset p{\"a}{\"a}lauseessa esiintyess{\"a}{\"a}n voivat laukaista MS:n k{\"a}yt{\"o}n ett{\"a}-lauseessa. Kutakin kielivarianttia edustavasta 50-460 miljoonan sanan korpuksesta haettiin kaikki ne be-verbin perusmuodot, joita ei edelt{\"a}nyt apuverbi tai infinitiivin tunnus to. N{\"a}in ker{\"a}tyist{\"a} lauseista seulottiin esiin ne, joissa be oli MS, mink{\"a} j{\"a}lkeen sen laukaissut p{\"a}{\"a}lause-elementti kirjattiin muistiin. N{\"a}in ker{\"a}ttiin empiirinen lista siit{\"a}, mitk{\"a} ilmaukset kussakin kielivariantissa yleisimmin laukaisivat be-verbin MS:n k{\"a}yt{\"o}n. Kun t{\"a}m{\"a} oli kunkin kielivariantin kohdalla tehty, asetettiin laukaisinilmaukset relevanssij{\"a}rjestykseen sen perusteella, kuinka monesti kukin niist{\"a} kussakin korpuksessa laukaisi be-verbin MS:n. Kunkin kielivariantin 50 yleisint{\"a} laukaisinilmausta yhdistettiin yhdeksi listaksi, joka sis{\"a}lsi yhteens{\"a} 73 laukaisinilmausta. Tutkimuksen varsinaisessa analyysivaiheessa n{\"a}iden laukaisinilmausten kaikki taivutusmuodot etsittiin kaikista kolmesta 2010-luvun kielt{\"a} edustavasta korpuksesta, ja l{\"o}yd{\"o}ksist{\"a} eriteltiin analyysiin ne, joissa laukaisinilmausta seurasi ett{\"a}-lause. N{\"a}m{\"a} ett{\"a}-lauseet tutkittiin ja kunkin kohdalla merkittiin, mik{\"a} verbimuoto siin{\"a} esiintyi. Lopuksi kaikkien MS:n varianttien keskin{\"a}isi{\"a} esiintymistiheyksi{\"a} kussakin korpuksessa vertailtiin. Tulokset viittasivat siihen, ett{\"a} brittienglannissa should oli edelleen huomattavasti MS:{\"a}{\"a} yleisempi, kun taas molemmissa pohjoisamerikkalaisissa kielivarianteissa tilanne oli p{\"a}invastainen. Samoin indikatiivia oli brittidatassa enemm{\"a}n kuin amerikkalais- ja kanadalaisdatassa. Kaikki n{\"a}m{\"a} erot olivat tilastollisesti merkitt{\"a}vi{\"a}. Ongelmaksi kuitenkin tunnistettiin se, ett{\"a} tutkituista laukaisinilmauksista useimmat ovat polyseemisi{\"a} ja voivat ilmaista niin kehotusta kuin toteamustakin. Niinp{\"a} valtaosa analyysiin p{\"a}{\"a}tyneist{\"a} ett{\"a}-lauseista ei ollut mandatiivisia, ja niiden tuoma data v{\"a}{\"a}risti laskelmia erityisesti indikatiivimuotojen eduksi. Analyysin toisessa vaiheessa t{\"a}st{\"a} v{\"a}{\"a}ristym{\"a}st{\"a} pyrittiin p{\"a}{\"a}sem{\"a}{\"a}n eroon rajaamalla analysoitava data niihin laukaisinilmauksiin, jotka ovat aina yksiselitteisesti mandatiivisia. Rajaus tehtiin valitsemalla analysoitaviksi ne 73-nimikkeisen laukaisinilmauslistan sis{\"a}lt{\"a}m{\"a}t ilmaukset, jotka esiintyv{\"a}t Rodney Huddlestonin ja Geoffrey K. Pullumin laatimalla yksiselitteisen mandatiivisten ilmausten listalla. N{\"a}it{\"a} oli yhteens{\"a} 28. T{\"a}m{\"a} v{\"a}hensi analysoitavan datan m{\"a}{\"a}r{\"a}{\"a} huomattavasti, mutta poisti toteamuslauseiden datassa aiheuttaneen tilastov{\"a}{\"a}ristym{\"a}n. Analyysin tulokset osoittavat, ett{\"a} amerikan- ja kanadanenglanti k{\"a}ytt{\"a}ytyv{\"a}t mandatiivisissa ett{\"a}-lauseissa l{\"a}hes samalla tavalla eli suosivat vahvasti MS:{\"a}{\"a} indikatiivimuotoisten piilomandatiivien ja should-perifraasin kustannuksella. Brittienglannin on aiemmissa tutkimuksissa todettu suosivan should-perifraasia, ja kirjallisuudessa my{\"o}s piilomandatiivin sanotaan olevan luonteenomaista brittienglannille. Nyt saadut tulokset viittaavat siihen, ett{\"a} 2010-luvulle tultaessa my{\"o}s brittienglanti suosisi MS:{\"a}{\"a}. Korpuksen pienuudesta ja datan v{\"a}hyydest{\"a} johtuen tulokseen on kuitenkin suhtauduttava tietyin varauksin. Asia vaatii lis{\"a}tutkimusta suuremmalla aineistolla.",
keywords = "6121 Languages, mood, modality, subjunctive, deontic, syntax, variationism",
author = "Ruohonen, {Juho K}",
year = "2015",
month = "11",
day = "2",
language = "English",

}

TY - THES

T1 - The Mandative Subjunctive vs. the Indicative and the Should-periphrasis in 2010s' British, American, and Canadian English

T2 - A Corpus Study

AU - Ruohonen, Juho K

PY - 2015/11/2

Y1 - 2015/11/2

N2 - Tämä vertaileva korpustutkimus pyrkii selvittämään mandatiivisen subjunktiivin ja sen varianttien nykytilaa 2010-luvun alun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa. Tutkimus soveltaa variationismin käsitteistöä. Variationismin ydinkäsite on kielellinen muuttuja. Se voi olla mikä tahansa pala kielellistä informaatiota (foneemi, morfi, sana, lauseke, lause jne.) joka voi ilmetä kahdella tai useammalla eri tavalla merkityksen muuttumatta. Englannin kielen mandatiivinen subjunktiivi (MS) on ilmiö, jossa päälause sisältää deonttisen modaalisen elementin, ja sille alisteisen että-lauseen verbi kongruoi tämän elementin kanssa taipumalla subjunktiivissa. MS on muodollisesti aina verbin taivuttamaton perusmuoto. MS:n tilalla voidaan käyttää indikatiivimuotoa tai should-perifraasia. Ensin mainittu on muodoltaan indikatiivi mutta merkitykseltään deonttinen, kuten virkkeessä I require that he cleans his room. Ilmiötä kutsutaan myös piilomandatiivksi. Should-perifraasi puolestaan on ilmiö, jossa deonttiselle päälause-elementille alisteisessa että-lauseessa should menettää itsenäisen modaalisen merkityksensä ja redusoituu ainoastaan ilmaisemaan modaalista kongruenssia deonttisen päälause-elementin kanssa. Siksi se voi esiintyä minkä tahansa vahvuisten deonttisten elementtien hallinnoimissa että-lauseissa. 1900-luvun loppupuolella useat korpustutkimukset osoittivat, että amerikanenglannissa MS oli ylivoimainen enemmistövariantti, brittienglannissa sen sijaan should-perifraasi. Piilomandatiivia ei ole vertailevissa korpustutkimuksissa juurikaan tutkittu, mutta yleinen käsitys on, että sekin on pääosin brittienglannin ilmiö. Tämä tutkimus pyrkii vertailemaan näiden kolmen variantin yleisyysastetta 2010-luvun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa korpusdatan avulla. Amerikanenglannin tutkimiseen käytettiin The Corpus of Contemporary American English -korpusta. Brittienglannista ei ollut tutkimusta varten saatavilla 2010-luvun kieltä edustavaa genretasapainotettua korpusta, joten kerättiin uusi 1,35 miljoonan sanan brittikorpus. 2010-luvun kanadanenglantia tutkittiin yhdistämällä 2010-luvun data The Strathy Corpus of Canadian English -korpuksesta sekä noin 700 000 sanaa itse kerättyä lisädataa. Ennen varsinaista analyysivaihetta pyrittiin selvittämään empiirisesti, mitkä ilmaukset päälauseessa esiintyessään voivat laukaista MS:n käytön että-lauseessa. Kutakin kielivarianttia edustavasta 50-460 miljoonan sanan korpuksesta haettiin kaikki ne be-verbin perusmuodot, joita ei edeltänyt apuverbi tai infinitiivin tunnus to. Näin kerätyistä lauseista seulottiin esiin ne, joissa be oli MS, minkä jälkeen sen laukaissut päälause-elementti kirjattiin muistiin. Näin kerättiin empiirinen lista siitä, mitkä ilmaukset kussakin kielivariantissa yleisimmin laukaisivat be-verbin MS:n käytön. Kun tämä oli kunkin kielivariantin kohdalla tehty, asetettiin laukaisinilmaukset relevanssijärjestykseen sen perusteella, kuinka monesti kukin niistä kussakin korpuksessa laukaisi be-verbin MS:n. Kunkin kielivariantin 50 yleisintä laukaisinilmausta yhdistettiin yhdeksi listaksi, joka sisälsi yhteensä 73 laukaisinilmausta. Tutkimuksen varsinaisessa analyysivaiheessa näiden laukaisinilmausten kaikki taivutusmuodot etsittiin kaikista kolmesta 2010-luvun kieltä edustavasta korpuksesta, ja löydöksistä eriteltiin analyysiin ne, joissa laukaisinilmausta seurasi että-lause. Nämä että-lauseet tutkittiin ja kunkin kohdalla merkittiin, mikä verbimuoto siinä esiintyi. Lopuksi kaikkien MS:n varianttien keskinäisiä esiintymistiheyksiä kussakin korpuksessa vertailtiin. Tulokset viittasivat siihen, että brittienglannissa should oli edelleen huomattavasti MS:ää yleisempi, kun taas molemmissa pohjoisamerikkalaisissa kielivarianteissa tilanne oli päinvastainen. Samoin indikatiivia oli brittidatassa enemmän kuin amerikkalais- ja kanadalaisdatassa. Kaikki nämä erot olivat tilastollisesti merkittäviä. Ongelmaksi kuitenkin tunnistettiin se, että tutkituista laukaisinilmauksista useimmat ovat polyseemisiä ja voivat ilmaista niin kehotusta kuin toteamustakin. Niinpä valtaosa analyysiin päätyneistä että-lauseista ei ollut mandatiivisia, ja niiden tuoma data vääristi laskelmia erityisesti indikatiivimuotojen eduksi. Analyysin toisessa vaiheessa tästä vääristymästä pyrittiin pääsemään eroon rajaamalla analysoitava data niihin laukaisinilmauksiin, jotka ovat aina yksiselitteisesti mandatiivisia. Rajaus tehtiin valitsemalla analysoitaviksi ne 73-nimikkeisen laukaisinilmauslistan sisältämät ilmaukset, jotka esiintyvät Rodney Huddlestonin ja Geoffrey K. Pullumin laatimalla yksiselitteisen mandatiivisten ilmausten listalla. Näitä oli yhteensä 28. Tämä vähensi analysoitavan datan määrää huomattavasti, mutta poisti toteamuslauseiden datassa aiheuttaneen tilastovääristymän. Analyysin tulokset osoittavat, että amerikan- ja kanadanenglanti käyttäytyvät mandatiivisissa että-lauseissa lähes samalla tavalla eli suosivat vahvasti MS:ää indikatiivimuotoisten piilomandatiivien ja should-perifraasin kustannuksella. Brittienglannin on aiemmissa tutkimuksissa todettu suosivan should-perifraasia, ja kirjallisuudessa myös piilomandatiivin sanotaan olevan luonteenomaista brittienglannille. Nyt saadut tulokset viittaavat siihen, että 2010-luvulle tultaessa myös brittienglanti suosisi MS:ää. Korpuksen pienuudesta ja datan vähyydestä johtuen tulokseen on kuitenkin suhtauduttava tietyin varauksin. Asia vaatii lisätutkimusta suuremmalla aineistolla.

AB - Tämä vertaileva korpustutkimus pyrkii selvittämään mandatiivisen subjunktiivin ja sen varianttien nykytilaa 2010-luvun alun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa. Tutkimus soveltaa variationismin käsitteistöä. Variationismin ydinkäsite on kielellinen muuttuja. Se voi olla mikä tahansa pala kielellistä informaatiota (foneemi, morfi, sana, lauseke, lause jne.) joka voi ilmetä kahdella tai useammalla eri tavalla merkityksen muuttumatta. Englannin kielen mandatiivinen subjunktiivi (MS) on ilmiö, jossa päälause sisältää deonttisen modaalisen elementin, ja sille alisteisen että-lauseen verbi kongruoi tämän elementin kanssa taipumalla subjunktiivissa. MS on muodollisesti aina verbin taivuttamaton perusmuoto. MS:n tilalla voidaan käyttää indikatiivimuotoa tai should-perifraasia. Ensin mainittu on muodoltaan indikatiivi mutta merkitykseltään deonttinen, kuten virkkeessä I require that he cleans his room. Ilmiötä kutsutaan myös piilomandatiivksi. Should-perifraasi puolestaan on ilmiö, jossa deonttiselle päälause-elementille alisteisessa että-lauseessa should menettää itsenäisen modaalisen merkityksensä ja redusoituu ainoastaan ilmaisemaan modaalista kongruenssia deonttisen päälause-elementin kanssa. Siksi se voi esiintyä minkä tahansa vahvuisten deonttisten elementtien hallinnoimissa että-lauseissa. 1900-luvun loppupuolella useat korpustutkimukset osoittivat, että amerikanenglannissa MS oli ylivoimainen enemmistövariantti, brittienglannissa sen sijaan should-perifraasi. Piilomandatiivia ei ole vertailevissa korpustutkimuksissa juurikaan tutkittu, mutta yleinen käsitys on, että sekin on pääosin brittienglannin ilmiö. Tämä tutkimus pyrkii vertailemaan näiden kolmen variantin yleisyysastetta 2010-luvun britti-, amerikan- ja kanadanenglannissa korpusdatan avulla. Amerikanenglannin tutkimiseen käytettiin The Corpus of Contemporary American English -korpusta. Brittienglannista ei ollut tutkimusta varten saatavilla 2010-luvun kieltä edustavaa genretasapainotettua korpusta, joten kerättiin uusi 1,35 miljoonan sanan brittikorpus. 2010-luvun kanadanenglantia tutkittiin yhdistämällä 2010-luvun data The Strathy Corpus of Canadian English -korpuksesta sekä noin 700 000 sanaa itse kerättyä lisädataa. Ennen varsinaista analyysivaihetta pyrittiin selvittämään empiirisesti, mitkä ilmaukset päälauseessa esiintyessään voivat laukaista MS:n käytön että-lauseessa. Kutakin kielivarianttia edustavasta 50-460 miljoonan sanan korpuksesta haettiin kaikki ne be-verbin perusmuodot, joita ei edeltänyt apuverbi tai infinitiivin tunnus to. Näin kerätyistä lauseista seulottiin esiin ne, joissa be oli MS, minkä jälkeen sen laukaissut päälause-elementti kirjattiin muistiin. Näin kerättiin empiirinen lista siitä, mitkä ilmaukset kussakin kielivariantissa yleisimmin laukaisivat be-verbin MS:n käytön. Kun tämä oli kunkin kielivariantin kohdalla tehty, asetettiin laukaisinilmaukset relevanssijärjestykseen sen perusteella, kuinka monesti kukin niistä kussakin korpuksessa laukaisi be-verbin MS:n. Kunkin kielivariantin 50 yleisintä laukaisinilmausta yhdistettiin yhdeksi listaksi, joka sisälsi yhteensä 73 laukaisinilmausta. Tutkimuksen varsinaisessa analyysivaiheessa näiden laukaisinilmausten kaikki taivutusmuodot etsittiin kaikista kolmesta 2010-luvun kieltä edustavasta korpuksesta, ja löydöksistä eriteltiin analyysiin ne, joissa laukaisinilmausta seurasi että-lause. Nämä että-lauseet tutkittiin ja kunkin kohdalla merkittiin, mikä verbimuoto siinä esiintyi. Lopuksi kaikkien MS:n varianttien keskinäisiä esiintymistiheyksiä kussakin korpuksessa vertailtiin. Tulokset viittasivat siihen, että brittienglannissa should oli edelleen huomattavasti MS:ää yleisempi, kun taas molemmissa pohjoisamerikkalaisissa kielivarianteissa tilanne oli päinvastainen. Samoin indikatiivia oli brittidatassa enemmän kuin amerikkalais- ja kanadalaisdatassa. Kaikki nämä erot olivat tilastollisesti merkittäviä. Ongelmaksi kuitenkin tunnistettiin se, että tutkituista laukaisinilmauksista useimmat ovat polyseemisiä ja voivat ilmaista niin kehotusta kuin toteamustakin. Niinpä valtaosa analyysiin päätyneistä että-lauseista ei ollut mandatiivisia, ja niiden tuoma data vääristi laskelmia erityisesti indikatiivimuotojen eduksi. Analyysin toisessa vaiheessa tästä vääristymästä pyrittiin pääsemään eroon rajaamalla analysoitava data niihin laukaisinilmauksiin, jotka ovat aina yksiselitteisesti mandatiivisia. Rajaus tehtiin valitsemalla analysoitaviksi ne 73-nimikkeisen laukaisinilmauslistan sisältämät ilmaukset, jotka esiintyvät Rodney Huddlestonin ja Geoffrey K. Pullumin laatimalla yksiselitteisen mandatiivisten ilmausten listalla. Näitä oli yhteensä 28. Tämä vähensi analysoitavan datan määrää huomattavasti, mutta poisti toteamuslauseiden datassa aiheuttaneen tilastovääristymän. Analyysin tulokset osoittavat, että amerikan- ja kanadanenglanti käyttäytyvät mandatiivisissa että-lauseissa lähes samalla tavalla eli suosivat vahvasti MS:ää indikatiivimuotoisten piilomandatiivien ja should-perifraasin kustannuksella. Brittienglannin on aiemmissa tutkimuksissa todettu suosivan should-perifraasia, ja kirjallisuudessa myös piilomandatiivin sanotaan olevan luonteenomaista brittienglannille. Nyt saadut tulokset viittaavat siihen, että 2010-luvulle tultaessa myös brittienglanti suosisi MS:ää. Korpuksen pienuudesta ja datan vähyydestä johtuen tulokseen on kuitenkin suhtauduttava tietyin varauksin. Asia vaatii lisätutkimusta suuremmalla aineistolla.

KW - 6121 Languages

KW - mood

KW - modality

KW - subjunctive

KW - deontic

KW - syntax

KW - variationism

M3 - Master's thesis

ER -