The Nature of Martin Luther's Theological Cosmology between 1513 and 1521

A Re-Examination of the Platonism Thesis

Tutkimustuotos: OpinnäyteLisensiaatintutkielmaOpinnäytteet

Kuvaus

Lisensiaattityöni tavoitteena on kuvata Lutherin todellisuuskäsitystä eli teologista kosmologiaa. Tämä tarkoittaa Lutherin käsitystä Jumalan olemuksesta, maailmankaikkeudesta ja ihmisen luonteesta sekä näitä ja niiden keskinäistä riippuvuutta Lutherin teologiassa. Tutkimushistorian osalta liityn työssä erityisesti Hunzingerin 1906 esittämään teesiin Lutherin kosmologian platonistisuudesta. Lähteinäni ovat Lutherin yliopistoluennot vuosilta 1513-1521: 1. Psalmiluento 1513-1515, Roomalaiskirjeen luento 1515-1516, Galatalaiskirjeen luento 1516-1517, Heprealaiskirjeen luento 1517-1518, Galatalaiskirjeen kommentaari 1519 ja 2. Psalmiluento 1519-1521.
Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen Lutherin käsitystä Jumalasta, mille on ominaista ajatus levon ja liikkeen yhdistymisestä Jumalan olemuksessa. Luther ilmaisee saman ajatuksen platonistisesti puhumalla Jumalasta korkeimpana hyvänä, joka ehtymättä ulottuu itsensä ulkopuolelle Sanassaan. Platonistisia piirteitä on myös käsityksessä Jumalasta valona, joka itse jumalallisen luonnon ykseydessä on käsittämätöntä ja tavoittamatonta, mutta joka murtautuu Kristuksessa ulos Isästä ja heijastuu koko luomakunnassa, jonka strukturoiva prinsiippi, alku, keskus ja päämäärä Kristus jumalallisena Valona ja Viisautena on. Lutherin tapa puhua Jumalasta pimeytensä sisältää kaksi aspektia: käsityksen Jumalasta käsittämättömänä ja kätkettynä. Käsittämättömyys koskee Jumalan olemusta, kätkettyys läsnäoloa luomakunnassa. Kuitenkin myös kätkettyyden taustalla on ontologien ajatus jumalallisesta luonnosta vastakohtien yhdistäjänä, millä on liittymäkohtia uusplatonistisvaikutteiseen mystiseen teologiaan.
Myös Lutherin käsitys luodun todellisuuden luonteesta itsensä ulkopuolelle, Kristukseen, viittaavana merkkinä heijastaa platonistisia teemoja. Keskeistä Lutherin todellisuus-käsitykselle on luomakunnan jakaminen näkyvään ja näkymättömään maailmaan. Edellinen on katoava ja finiittinen, jälkimmäinen katoamaton ja infinitiittinen. Näkyvien ja näkymättömien objektien välillä vallitsee jyrkkä vastakohtaisuus. Platoninen perusmalli yhdistyy Lutherilla kuitenkin pelastushistoriaan: Näkymätön maailma on kirkko, johon luomisen ja vanhan liiton olemuksellisesti tyhjät merkit viittaavat. Taistelevassa kirkossa näkymätön todellisuus on läsnä sakramentaalisina merkkeinä vastakohtien alla. Eskatologisessa kirkkaudessa uskova partisipoi näkymättömään välittömällä tavalla. Todellisuus jakautuukin kronologisessa mielessä kolmeen vaiheeseen: näkyvään luomiseen, kirkkoon ja taivaalliseen kunniaan. Näiden kautta luodut kulkevat kohti välitöntä osallisuutta Jumalasta, aineellisuudesta kohti hengellisyyttä ja moneudesta kohti ykseyttä.
Lutherin teologinen antropologia ilmentää samaa kolmiosaista struktuuria: Ruumis/aistit ja sielu/järki suuntautuvat näkyvään todellisuuteen, henki näkymättömään. Lihallisessa ihmisessä kolmas osa, Henki, on kuitenkin kuollut ja tyhjä. Uskon vuodatuksessa uskova tulee osalliseksi Kristuksesta jumalallisena valona, ja tämä tekee hänestä osan näkymätöntä todellisuutta. Infinittiset uskon kohteet tyydyttävät tällöin uskovan tahdon ja tekevät hänet osalliseksi Jumalasta itsensä lahjoittavana hyvänä. Tästä alkaa kuitenkin taistelu hengen ja lihan välillä, sillä jäljelle jääneet luonnolliset kyvyt eivät tavoita näkymättömiä uskonkohteita. Kristityn eksistenssi on siten analoginen kristologialle, jossa vastakohdat yhdistyvät Kristuksen persoonan kautta. Näin myös Lutherin ihmiskäsitys toistaa platonisen ja mystisen teologian teemoja etenkin suhteessa näkyvän ja näkymättömän eroon. Kääntyminen näkymättömiin ei kuitenkaan toteudu ihmisen luonnollisten kykyjen, vaan uskon välityksellä.
Alkuperäiskielienglanti
JulkaisupaikkaHelsinki
TilaJulkaistu - 2013
OKM-julkaisutyyppiG3 Lisensiaatintyö

Tieteenalat

  • 614 Teologia
  • Luther
  • platonismi
  • ontologia
  • kosmologia
  • todellisuuskäsitys
  • Jumala
  • luomakunta
  • näkyvä
  • näkymätön
  • antropologia
  • ruumis
  • liha
  • sielu
  • henki
  • aistit
  • usko
  • intellekti
  • simul

Lainaa tätä

@phdthesis{e9a9a724fc144825b126745b6b88c168,
title = "The Nature of Martin Luther's Theological Cosmology between 1513 and 1521: A Re-Examination of the Platonism Thesis",
abstract = "Lisensiaattity{\"o}ni tavoitteena on kuvata Lutherin todellisuusk{\"a}sityst{\"a} eli teologista kosmologiaa. T{\"a}m{\"a} tarkoittaa Lutherin k{\"a}sityst{\"a} Jumalan olemuksesta, maailmankaikkeudesta ja ihmisen luonteesta sek{\"a} n{\"a}it{\"a} ja niiden keskin{\"a}ist{\"a} riippuvuutta Lutherin teologiassa. Tutkimushistorian osalta liityn ty{\"o}ss{\"a} erityisesti Hunzingerin 1906 esitt{\"a}m{\"a}{\"a}n teesiin Lutherin kosmologian platonistisuudesta. L{\"a}htein{\"a}ni ovat Lutherin yliopistoluennot vuosilta 1513-1521: 1. Psalmiluento 1513-1515, Roomalaiskirjeen luento 1515-1516, Galatalaiskirjeen luento 1516-1517, Heprealaiskirjeen luento 1517-1518, Galatalaiskirjeen kommentaari 1519 ja 2. Psalmiluento 1519-1521.Ensimm{\"a}isess{\"a} p{\"a}{\"a}luvussa k{\"a}sittelen Lutherin k{\"a}sityst{\"a} Jumalasta, mille on ominaista ajatus levon ja liikkeen yhdistymisest{\"a} Jumalan olemuksessa. Luther ilmaisee saman ajatuksen platonistisesti puhumalla Jumalasta korkeimpana hyv{\"a}n{\"a}, joka ehtym{\"a}tt{\"a} ulottuu itsens{\"a} ulkopuolelle Sanassaan. Platonistisia piirteit{\"a} on my{\"o}s k{\"a}sityksess{\"a} Jumalasta valona, joka itse jumalallisen luonnon ykseydess{\"a} on k{\"a}sitt{\"a}m{\"a}t{\"o}nt{\"a} ja tavoittamatonta, mutta joka murtautuu Kristuksessa ulos Is{\"a}st{\"a} ja heijastuu koko luomakunnassa, jonka strukturoiva prinsiippi, alku, keskus ja p{\"a}{\"a}m{\"a}{\"a}r{\"a} Kristus jumalallisena Valona ja Viisautena on. Lutherin tapa puhua Jumalasta pimeytens{\"a} sis{\"a}lt{\"a}{\"a} kaksi aspektia: k{\"a}sityksen Jumalasta k{\"a}sitt{\"a}m{\"a}tt{\"o}m{\"a}n{\"a} ja k{\"a}tkettyn{\"a}. K{\"a}sitt{\"a}m{\"a}tt{\"o}myys koskee Jumalan olemusta, k{\"a}tkettyys l{\"a}sn{\"a}oloa luomakunnassa. Kuitenkin my{\"o}s k{\"a}tkettyyden taustalla on ontologien ajatus jumalallisesta luonnosta vastakohtien yhdist{\"a}j{\"a}n{\"a}, mill{\"a} on liittym{\"a}kohtia uusplatonistisvaikutteiseen mystiseen teologiaan.My{\"o}s Lutherin k{\"a}sitys luodun todellisuuden luonteesta itsens{\"a} ulkopuolelle, Kristukseen, viittaavana merkkin{\"a} heijastaa platonistisia teemoja. Keskeist{\"a} Lutherin todellisuus-k{\"a}sitykselle on luomakunnan jakaminen n{\"a}kyv{\"a}{\"a}n ja n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}m{\"a}{\"a}n maailmaan. Edellinen on katoava ja finiittinen, j{\"a}lkimm{\"a}inen katoamaton ja infinitiittinen. N{\"a}kyvien ja n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}mien objektien v{\"a}lill{\"a} vallitsee jyrkk{\"a} vastakohtaisuus. Platoninen perusmalli yhdistyy Lutherilla kuitenkin pelastushistoriaan: N{\"a}kym{\"a}t{\"o}n maailma on kirkko, johon luomisen ja vanhan liiton olemuksellisesti tyhj{\"a}t merkit viittaavat. Taistelevassa kirkossa n{\"a}kym{\"a}t{\"o}n todellisuus on l{\"a}sn{\"a} sakramentaalisina merkkein{\"a} vastakohtien alla. Eskatologisessa kirkkaudessa uskova partisipoi n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}m{\"a}{\"a}n v{\"a}litt{\"o}m{\"a}ll{\"a} tavalla. Todellisuus jakautuukin kronologisessa mieless{\"a} kolmeen vaiheeseen: n{\"a}kyv{\"a}{\"a}n luomiseen, kirkkoon ja taivaalliseen kunniaan. N{\"a}iden kautta luodut kulkevat kohti v{\"a}lit{\"o}nt{\"a} osallisuutta Jumalasta, aineellisuudesta kohti hengellisyytt{\"a} ja moneudesta kohti ykseytt{\"a}.Lutherin teologinen antropologia ilment{\"a}{\"a} samaa kolmiosaista struktuuria: Ruumis/aistit ja sielu/j{\"a}rki suuntautuvat n{\"a}kyv{\"a}{\"a}n todellisuuteen, henki n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}m{\"a}{\"a}n. Lihallisessa ihmisess{\"a} kolmas osa, Henki, on kuitenkin kuollut ja tyhj{\"a}. Uskon vuodatuksessa uskova tulee osalliseksi Kristuksesta jumalallisena valona, ja t{\"a}m{\"a} tekee h{\"a}nest{\"a} osan n{\"a}kym{\"a}t{\"o}nt{\"a} todellisuutta. Infinittiset uskon kohteet tyydytt{\"a}v{\"a}t t{\"a}ll{\"o}in uskovan tahdon ja tekev{\"a}t h{\"a}net osalliseksi Jumalasta itsens{\"a} lahjoittavana hyv{\"a}n{\"a}. T{\"a}st{\"a} alkaa kuitenkin taistelu hengen ja lihan v{\"a}lill{\"a}, sill{\"a} j{\"a}ljelle j{\"a}{\"a}neet luonnolliset kyvyt eiv{\"a}t tavoita n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}mi{\"a} uskonkohteita. Kristityn eksistenssi on siten analoginen kristologialle, jossa vastakohdat yhdistyv{\"a}t Kristuksen persoonan kautta. N{\"a}in my{\"o}s Lutherin ihmisk{\"a}sitys toistaa platonisen ja mystisen teologian teemoja etenkin suhteessa n{\"a}kyv{\"a}n ja n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}m{\"a}n eroon. K{\"a}{\"a}ntyminen n{\"a}kym{\"a}tt{\"o}miin ei kuitenkaan toteudu ihmisen luonnollisten kykyjen, vaan uskon v{\"a}lityksell{\"a}.",
keywords = "614 Theology, Luther, platonismi, ontologia, kosmologia, todellisuusk{\"a}sitys, Jumala, luomakunta, n{\"a}kyv{\"a}, n{\"a}kym{\"a}t{\"o}n, antropologia, ruumis, liha, sielu, henki, aistit, usko, intellekti, simul",
author = "Ilmari Karimies",
note = "Licentiate thesis, University of Helsinki, Faculty of Theology. Volume: Proceeding volume:",
year = "2013",
language = "English",

}

The Nature of Martin Luther's Theological Cosmology between 1513 and 1521 : A Re-Examination of the Platonism Thesis. / Karimies, Ilmari.

Helsinki, 2013. 154 s.

Tutkimustuotos: OpinnäyteLisensiaatintutkielmaOpinnäytteet

TY - THES

T1 - The Nature of Martin Luther's Theological Cosmology between 1513 and 1521

T2 - A Re-Examination of the Platonism Thesis

AU - Karimies, Ilmari

N1 - Licentiate thesis, University of Helsinki, Faculty of Theology. Volume: Proceeding volume:

PY - 2013

Y1 - 2013

N2 - Lisensiaattityöni tavoitteena on kuvata Lutherin todellisuuskäsitystä eli teologista kosmologiaa. Tämä tarkoittaa Lutherin käsitystä Jumalan olemuksesta, maailmankaikkeudesta ja ihmisen luonteesta sekä näitä ja niiden keskinäistä riippuvuutta Lutherin teologiassa. Tutkimushistorian osalta liityn työssä erityisesti Hunzingerin 1906 esittämään teesiin Lutherin kosmologian platonistisuudesta. Lähteinäni ovat Lutherin yliopistoluennot vuosilta 1513-1521: 1. Psalmiluento 1513-1515, Roomalaiskirjeen luento 1515-1516, Galatalaiskirjeen luento 1516-1517, Heprealaiskirjeen luento 1517-1518, Galatalaiskirjeen kommentaari 1519 ja 2. Psalmiluento 1519-1521.Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen Lutherin käsitystä Jumalasta, mille on ominaista ajatus levon ja liikkeen yhdistymisestä Jumalan olemuksessa. Luther ilmaisee saman ajatuksen platonistisesti puhumalla Jumalasta korkeimpana hyvänä, joka ehtymättä ulottuu itsensä ulkopuolelle Sanassaan. Platonistisia piirteitä on myös käsityksessä Jumalasta valona, joka itse jumalallisen luonnon ykseydessä on käsittämätöntä ja tavoittamatonta, mutta joka murtautuu Kristuksessa ulos Isästä ja heijastuu koko luomakunnassa, jonka strukturoiva prinsiippi, alku, keskus ja päämäärä Kristus jumalallisena Valona ja Viisautena on. Lutherin tapa puhua Jumalasta pimeytensä sisältää kaksi aspektia: käsityksen Jumalasta käsittämättömänä ja kätkettynä. Käsittämättömyys koskee Jumalan olemusta, kätkettyys läsnäoloa luomakunnassa. Kuitenkin myös kätkettyyden taustalla on ontologien ajatus jumalallisesta luonnosta vastakohtien yhdistäjänä, millä on liittymäkohtia uusplatonistisvaikutteiseen mystiseen teologiaan.Myös Lutherin käsitys luodun todellisuuden luonteesta itsensä ulkopuolelle, Kristukseen, viittaavana merkkinä heijastaa platonistisia teemoja. Keskeistä Lutherin todellisuus-käsitykselle on luomakunnan jakaminen näkyvään ja näkymättömään maailmaan. Edellinen on katoava ja finiittinen, jälkimmäinen katoamaton ja infinitiittinen. Näkyvien ja näkymättömien objektien välillä vallitsee jyrkkä vastakohtaisuus. Platoninen perusmalli yhdistyy Lutherilla kuitenkin pelastushistoriaan: Näkymätön maailma on kirkko, johon luomisen ja vanhan liiton olemuksellisesti tyhjät merkit viittaavat. Taistelevassa kirkossa näkymätön todellisuus on läsnä sakramentaalisina merkkeinä vastakohtien alla. Eskatologisessa kirkkaudessa uskova partisipoi näkymättömään välittömällä tavalla. Todellisuus jakautuukin kronologisessa mielessä kolmeen vaiheeseen: näkyvään luomiseen, kirkkoon ja taivaalliseen kunniaan. Näiden kautta luodut kulkevat kohti välitöntä osallisuutta Jumalasta, aineellisuudesta kohti hengellisyyttä ja moneudesta kohti ykseyttä.Lutherin teologinen antropologia ilmentää samaa kolmiosaista struktuuria: Ruumis/aistit ja sielu/järki suuntautuvat näkyvään todellisuuteen, henki näkymättömään. Lihallisessa ihmisessä kolmas osa, Henki, on kuitenkin kuollut ja tyhjä. Uskon vuodatuksessa uskova tulee osalliseksi Kristuksesta jumalallisena valona, ja tämä tekee hänestä osan näkymätöntä todellisuutta. Infinittiset uskon kohteet tyydyttävät tällöin uskovan tahdon ja tekevät hänet osalliseksi Jumalasta itsensä lahjoittavana hyvänä. Tästä alkaa kuitenkin taistelu hengen ja lihan välillä, sillä jäljelle jääneet luonnolliset kyvyt eivät tavoita näkymättömiä uskonkohteita. Kristityn eksistenssi on siten analoginen kristologialle, jossa vastakohdat yhdistyvät Kristuksen persoonan kautta. Näin myös Lutherin ihmiskäsitys toistaa platonisen ja mystisen teologian teemoja etenkin suhteessa näkyvän ja näkymättömän eroon. Kääntyminen näkymättömiin ei kuitenkaan toteudu ihmisen luonnollisten kykyjen, vaan uskon välityksellä.

AB - Lisensiaattityöni tavoitteena on kuvata Lutherin todellisuuskäsitystä eli teologista kosmologiaa. Tämä tarkoittaa Lutherin käsitystä Jumalan olemuksesta, maailmankaikkeudesta ja ihmisen luonteesta sekä näitä ja niiden keskinäistä riippuvuutta Lutherin teologiassa. Tutkimushistorian osalta liityn työssä erityisesti Hunzingerin 1906 esittämään teesiin Lutherin kosmologian platonistisuudesta. Lähteinäni ovat Lutherin yliopistoluennot vuosilta 1513-1521: 1. Psalmiluento 1513-1515, Roomalaiskirjeen luento 1515-1516, Galatalaiskirjeen luento 1516-1517, Heprealaiskirjeen luento 1517-1518, Galatalaiskirjeen kommentaari 1519 ja 2. Psalmiluento 1519-1521.Ensimmäisessä pääluvussa käsittelen Lutherin käsitystä Jumalasta, mille on ominaista ajatus levon ja liikkeen yhdistymisestä Jumalan olemuksessa. Luther ilmaisee saman ajatuksen platonistisesti puhumalla Jumalasta korkeimpana hyvänä, joka ehtymättä ulottuu itsensä ulkopuolelle Sanassaan. Platonistisia piirteitä on myös käsityksessä Jumalasta valona, joka itse jumalallisen luonnon ykseydessä on käsittämätöntä ja tavoittamatonta, mutta joka murtautuu Kristuksessa ulos Isästä ja heijastuu koko luomakunnassa, jonka strukturoiva prinsiippi, alku, keskus ja päämäärä Kristus jumalallisena Valona ja Viisautena on. Lutherin tapa puhua Jumalasta pimeytensä sisältää kaksi aspektia: käsityksen Jumalasta käsittämättömänä ja kätkettynä. Käsittämättömyys koskee Jumalan olemusta, kätkettyys läsnäoloa luomakunnassa. Kuitenkin myös kätkettyyden taustalla on ontologien ajatus jumalallisesta luonnosta vastakohtien yhdistäjänä, millä on liittymäkohtia uusplatonistisvaikutteiseen mystiseen teologiaan.Myös Lutherin käsitys luodun todellisuuden luonteesta itsensä ulkopuolelle, Kristukseen, viittaavana merkkinä heijastaa platonistisia teemoja. Keskeistä Lutherin todellisuus-käsitykselle on luomakunnan jakaminen näkyvään ja näkymättömään maailmaan. Edellinen on katoava ja finiittinen, jälkimmäinen katoamaton ja infinitiittinen. Näkyvien ja näkymättömien objektien välillä vallitsee jyrkkä vastakohtaisuus. Platoninen perusmalli yhdistyy Lutherilla kuitenkin pelastushistoriaan: Näkymätön maailma on kirkko, johon luomisen ja vanhan liiton olemuksellisesti tyhjät merkit viittaavat. Taistelevassa kirkossa näkymätön todellisuus on läsnä sakramentaalisina merkkeinä vastakohtien alla. Eskatologisessa kirkkaudessa uskova partisipoi näkymättömään välittömällä tavalla. Todellisuus jakautuukin kronologisessa mielessä kolmeen vaiheeseen: näkyvään luomiseen, kirkkoon ja taivaalliseen kunniaan. Näiden kautta luodut kulkevat kohti välitöntä osallisuutta Jumalasta, aineellisuudesta kohti hengellisyyttä ja moneudesta kohti ykseyttä.Lutherin teologinen antropologia ilmentää samaa kolmiosaista struktuuria: Ruumis/aistit ja sielu/järki suuntautuvat näkyvään todellisuuteen, henki näkymättömään. Lihallisessa ihmisessä kolmas osa, Henki, on kuitenkin kuollut ja tyhjä. Uskon vuodatuksessa uskova tulee osalliseksi Kristuksesta jumalallisena valona, ja tämä tekee hänestä osan näkymätöntä todellisuutta. Infinittiset uskon kohteet tyydyttävät tällöin uskovan tahdon ja tekevät hänet osalliseksi Jumalasta itsensä lahjoittavana hyvänä. Tästä alkaa kuitenkin taistelu hengen ja lihan välillä, sillä jäljelle jääneet luonnolliset kyvyt eivät tavoita näkymättömiä uskonkohteita. Kristityn eksistenssi on siten analoginen kristologialle, jossa vastakohdat yhdistyvät Kristuksen persoonan kautta. Näin myös Lutherin ihmiskäsitys toistaa platonisen ja mystisen teologian teemoja etenkin suhteessa näkyvän ja näkymättömän eroon. Kääntyminen näkymättömiin ei kuitenkaan toteudu ihmisen luonnollisten kykyjen, vaan uskon välityksellä.

KW - 614 Theology

KW - Luther

KW - platonismi

KW - ontologia

KW - kosmologia

KW - todellisuuskäsitys

KW - Jumala

KW - luomakunta

KW - näkyvä

KW - näkymätön

KW - antropologia

KW - ruumis

KW - liha

KW - sielu

KW - henki

KW - aistit

KW - usko

KW - intellekti

KW - simul

M3 - Licenciate's thesis

CY - Helsinki

ER -