Epäillä-verbin polaarinen kaksihahmotteisuus merkitysmuutoksena

Jutta Maaria Salminen

Tutkimustuotos: ArtikkelijulkaisuArtikkeliTieteellinenvertaisarvioitu

Abstrakti

Verbillä epäillä voidaan ilmaista joko jonkin todennäköisenä tai epätodennäköisenä pitämistä riippuen täydennyksestä ja muista kontekstuaalisista tekijöistä. Verbikonstruktio (epäillä ja sen täydennys) voi siis olla joko myöntö- tai kieltosuuntainen. Artikkelissa selvitetään tämän polaarisen kaksihahmotteisuuden diakronista kehitystä.

epäillä-verbin polaarisen tulkinnan muutoksia tarkastellaan eri täydennyskonstruktioissa diakronisen aineiston avulla. Aineisto on jaettu kolmeen osaan suomen kirjakielen vaiheiden mukaan: vanhan kirjasuomen, varhaisnykysuomen ja nykysuomen aineistoihin. Tutkimus osoittaa, että etenkin että-lauseen ja referatiivirakenteen yhteydessä epäillä-verbin aineistossa hallitseva tulkinta on muuttunut varhaisnykysuomen aikana: aiemmin tulkinta oli yleensä kieltosuuntainen, kun taas nykysuomessa myöntösuuntainen tulkinta hallitsee. Sen sijaan esimerkiksi alisteisen kysymyslauseen yhteydessä kieltosuuntainen tulkinta on säilynyt tyypillisenä sen vuoksi, että kysymysmuoto itsessään implikoi herkästi kieltoa.

Polaarisen tulkinnan muutokseen johtava kaksivaiheinen uudelleentulkinta esitetään tapahtuneeksi että-konstruktiossa. Välittäjänä kielto- ja myöntösuuntaisen tulkinnan välillä on eksplisiittisen kiellon sisältävä että-täydennys, esim. epäilen, ettei teitä hoideta hyvin. Verbin myöntösuuntainen käyttö mahdollistuu, kun kyseenalaistusmerkityksen tulkitaan johtuvan pelkästä täydennyksen kiellosta.

Muutoksen analyysissa otetaan kantaa myös mahdollisiin käännös- ja lainavaikutuksiin: vanhassa kirjasuomessa ja varhaisnykysuomessa dominoinut kieltosuuntainen tulkinta (epäilen, että uskovat tämän merkityksessä ’eivät varmaan usko’) saattaa olla lainaa tai ainakin vahvistunut ruotsin tvivla- ja saksan zweifeln-verbien mallin myötä, sillä nämä verbit ottavat täydennyksensä kiellon vaikutusalaan. Joka tapauksessa epäillä-verbin käytön diakroninen tarkastelu tuo esiin nykysuomen polaarisen kaksihahmotteisuuden juuret: kieltosuuntaiset käytöt ovat olleet aiemmin nykyistä yleisempiä.
Alkuperäiskielisuomi
LehtiVirittäjä
Vuosikerta121
Numero1
Sivut37-66
Sivumäärä30
ISSN0042-6806
TilaJulkaistu - 5 huhtikuuta 2017
OKM-julkaisutyyppiA1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet

Siteeraa tätä