La sveda lingvo en Finnlando

Julkaisun otsikon käännös: Ruotsin kieli Suomessa

Melina Bister, Jouko Lindstedt

Tutkimustuotos: Artikkeli kirjassa/raportissa/konferenssijulkaisussaKonferenssiartikkeliTieteellinen

Abstrakti

Ruotsin kieli Suomessa

Suomi-ruotsi-kaksikielisyydessä Suomen yhteiskunnassa on kielisosiologian kannalta mielenkiintoisia piirteitä. Maan arkielämässä ruotsilla on vähemmistökielen rooli, mutta Suomen perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat täysin tasavertaisia kansalliskieliä. Valtion ja osan kunnista on noudatettava tätä periaatetta hallinnossaan. Yksi Suomen alue, itsehallinnollinen Ahvenanmaan saaristo, on virallisesti jopa yksinomaan ruotsinkielinen. Suomen ruotsinkieliset eivät pidä itseään etnisenä vaan pelkästään kielellisenä vähemmistönä, joten he ovat erilainen vähemmistö kuin esimerkiksi saamelaiset. Ja vaikka Suomen ruotsinkielisten osuus väestöstä on pienentynyt viiteen prosenttiin, kaikkien suomenkielisten lasten on opiskeltava koulussa ruotsia, eikä vain ruotsinkielisten lasten suomea. Jotkin poliittiset puolueet vastustavat tätä koulujen ”pakkoruotsia”, mutta se on säilyttänyt suurten poliittisten puolueiden valtaosan tuen. Voidaankin sanoa, että suhteellisen suuri osa suomalaisista pitää yhä ruotsia tärkeämpänä maan identiteetille, kuin voitaisiin päätellä pelkästään ruotsinkielisen väestön koon perusteella.

Nykytilanteen ymmärtämiseksi on luotava katse historiaan. Suurin osa nykyisestä Suomesta kuului Ruotsin kuningaskuntaan aina vuoteen 1809 asti. Aatelisto ja älymystö olivat ruotsinkielisiä. Kaikkialle Suomen rannikolle asettui varhain asumaan ruotsia puhuvaa tavallista kansaa, maanviljelijöitä ja kalastajia; samaan aikaan suomalaisia asettui asumaan maan järvialueelle, joka siihen asti oli ollut suurelta osin saamenkielistä, ja saamelaisten oli vetäydyttävä kohti pohjoista. Myöhemmin, autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakunnassa, Suomi kehitti vähitellen oman kansallisen identiteettinsä, ja tämä kehityskulku kulminoitui vuoden 1917 itsenäisyysjulistuksessa.

1800-luvun kuluessa suomen kieli sai vähitellen lisää oikeuksia, ja siitä tuli lopulta ruotsia tärkeämpi maan julkisessa elämässä, mutta Suomen kansallisen identiteetin rakentajat olivat vielä pääosin ruotsinkielisiä. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (esperantisti Nino Runebergin isoisä) kirjoitti ruotsiksi – Suomen kansallislaulukin on käännös ruotsista. Säveltäjä Jean Sibelius, kansainvälisesti tunnettu suomalaisuuden symboli, kirjoitti laajat päiväkirjansa yksinomaan ruotsiksi.

Osa ruotsinkielistä älymystöä päätti vaihtaa kotikielensä lyhyessä ajassa suomeen – on helppo kuvitella, että aluksi heidän tilanteensa oli hieman samanlainen kuin niillä vanhemmilla, jotka puhuvat lapsilleen esperantoa. Mutta suuri osa ruotsinkielistä väestöä säilytti kielensä, mukaan lukien osa kaikkien kaupunkien älymystöä ja rannikkoseutujen työläis- ja maanviljelijäperheitä. Suomen kansallisen identiteetin rakentaminen ei ollut suunnattu Ruotsia vaan Venäjää vastaan. Esimerkiksi runoilija Runeberg ja prosaisti Zacharias Topelius löysivät Suomen Ruotsin-aikaisesta historiasta sen kunniakkaan menneisyyden, jota kaikki kansakunnan rakentajat tarvitsevat.
Alkuperäiskieliesperanto
OtsikkoInternacia Kongresa Universitato, 72-a sesio : Lahtio, Finnlando, 20–27 julio 2019
ToimittajatAnna Striganova, Dmitrij Ševčenko, Amri Wandel
Sivumäärä11
KustantajaUniversala Esperanto-Asocio
Julkaisupäivä2019
Sivut13–23
ISBN (painettu)978-5-7161-0306-1
TilaJulkaistu - 2019
OKM-julkaisutyyppiB3 Vertaisarvioimaton artikkeli konferenssijulkaisussa
TapahtumaInternacia Kongresa Universitato: (Universala Kongreso de Esperanto) - Lahti, Suomi
Kesto: 20 heinäkuuta 201927 heinäkuuta 2019
Konferenssinumero: 72 (104)

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet

Siteeraa tätä

Bister, M., & Lindstedt, J. (2019). La sveda lingvo en Finnlando. teoksessa A. Striganova, D. Ševčenko, & A. Wandel (Toimittajat), Internacia Kongresa Universitato, 72-a sesio: Lahtio, Finnlando, 20–27 julio 2019 (Sivut 13–23). Universala Esperanto-Asocio.