Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? Oppilaiden saamat arvosanat ja opetushallituksen oppimistulosten seuranta-arviointi koulujen välisten osaamiserojen mittareina

    Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

    Abstrakti

    perusopetus, oppimistulosten arviointi, päättöarvioinnin kriteerit, arvosanat, arviointi, validius, yhteiskuntaoppi, yhteiskunnalliset aineet
    Alkuperäiskielisuomi
    JulkaisupaikkaHelsinki
    Kustantaja
    Painoksen ISBN978-952-13-5579-0
    Sähköinen ISBN978-952-13-5580-6
    TilaJulkaistu - 8 marraskuuta 2013
    OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

    Lisätietoja väitöskirjasta

    Tutkimuksessa on analysoitu oppilaan arvioinnissa ilmenneitä koulujen väli- siä eroja suhteessa oppilaiden arvosanoihin ja Opetushallituksen oppimistulosten seuranta-arvioinnissa osoittamaan osaamiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhtäältä opettajien antamien arvosanojen luotettavuutta osaamisen mittarina ja toisaalta keväällä 2011 Opetushallituksen toteuttaman seuranta-arvioinnin kykyä mitata yhteiskunnallisille aineille perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä osaamisen tavoitteita. Oppilaiden perusopetuksen päättövaiheen arvosanoja ja seuranta-arvioinnissa osoitettua osaamista yhteiskuntaopissa verrattiin oppilaidensaamiin historian päättöarvosanoihin ja oppimistuloksiin. Tutkimuksen taustalla oli tieto siitä, että 2000-luvun alusta lähtien äidinkielen ja matematiikan seuranta-arvioinneissa on toistuvasti ilmennyt koulujen välisiä eroja keskimääräisten arvosanojen ja seuranta-arvioinnissa osoitetun keskimääräisen osaamisen suhteen. Samalla osaamisen tasolla on siten saattanut saada eri arvosanan. Yhteiskuntaopin ja historian oppimistulosten arviointi osoitti, että myös yhteiskun- nallisissa aineissa oli systemaattisia eroja seuranta-arvioinnissa osoitetun osaamisen ja koulujen antamien arvosanojen välillä. Tässä tutkimuksessa on pyritty vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten oppimistulosten seuranta-arviointi ja arvosanat vastaavat toisiaan? 2.Esiintyykö kahden arvioinnin välillä mahdollisia systemaattisia eroja ja jos esiintyy, miten ne ilmenevät? 3. Voidaanko seuranta-arvioinnin perusteella tehdä johtopäätöksiä arvosanojen validiudesta, vai jääkö kahden mittauksen validiusongelma ratkaisematta? 4. Voidaanko kahden oppiaineen samanaikaisella arvioinnilla ratkaista kahden mittauksen eli arvosanojen ja seuranta-arvioinnin validiutta koskeva ongelma? Tutkimuksen lopuksi on pohdittu minkälaisia johtopäätöksiä voi aineiston perus- teella tehdä oppilaiden arvosanoista, arvosanojen antamista ohjaavista normeista ja arvosanojen antamisen käytänteistä. Tutkimuksen otos käsitti 3 613 suomenkielisten ja 545 ruotsinkielisten koulujen oppilasta eli yhteensä 4 158 oppilasta. Tutkimuksen teoriaosassa on verrattu suomalaista koulutusjärjestelmää ranskalaiseen, ruotsalaiseen ja yhdysvaltalaiseen koulutusjärjestelmään. Suomessa oppilaiden päättöarvosanat perustuvat valtakunnallisesti määriteltyihin päättöarvioinnin kriteereihin ja opettajan asema arvioijana on itsenäinen. Oppimistulosten arviointeja tehdään otospohjaisesti ja saatuja tuloksia hyödynnetään arvioitaessa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista. Yhteiskuntaopin ja historian tutkimusaineisto mahdollisti ensimmäistä kertaa kah- den erillisen oppiaineen välisen vertailun samojen oppilaiden ja koulujen tuotta- malla aineistolla ja kahdella rinnakkaismittauksella, arvosanoilla ja seuranta-arvi- oinnissa osoitetulla osaamisella. Kerätty tutkimusaineisto ja kahden oppiaineen, yhteiskuntaopin ja historian, arvosanojen sekä ratkaisuosuuksien vertailu samojen oppilaiden tuloksilla tarjosi mahdollisuuden tutkia lähemmin siitä, kuinka validi osaamisen mitta arvosana on. Validius voidaan määritellä systemaattisten virheiden puuttumiseksi. Mikäli systemaattisia eroja on, ainakin toisen mittauksen validius voidaan kyseenalaistaa. Tässä tutkimuksessa oppilaiden saamien yhteiskuntaopin arvosanojen ja seuranta-arvioinnissa osoittaman osaamisen validiutta koeteltiin tulkinta-argumenttien ja Toulminin (1958) kehittämän argumentointimallin avulla siten, että laadittiin kaksi keskenään kilpailevaa väitettä: 1.Arvosanat mittaavat validisti oppilaiden yhteiskuntaopin osaamista ja 2. Oppilaiden arvosanat eivät ole validi mittari mittaamaan opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä yhteiskuntaopin osaamista. Yhteiskuntaopissa ja historiassa kerätyllä aineistolla kyettiin osoittamaan säännönmukaisuus, joka muodostuu koulujen osaamistason ja oppilasarvioinnin välille: kun koulun osaamistaso osoittautui hyväksi, se osoittautui hyväksi myös keskimääräisiin arvosanoihin nähden. Kahden eri oppiaineen samanaikaisella arvioinnilla, voitiin ratkaista kahden mit- tauksen eli arvosanojen ja seuranta-arvioinnin validiusongelma. Kouluissa, joissa yhteiskuntaopin arvosanat annettiin esimerkiksi tiukemmin perustein kuin seu- ranta-arvioinnissa osoitettu keskimääräinen osaaminen olisi antanut olettaa, annettiin tiukemmin perustein myös historian päättöarvosana. Siksi koulujen välillä tuntuu olevan sellaisia oppiaineesta riippumattomia arviointikäytänteiden eroja, jonka perusteella voidaan tulkita, että arvosanat eivät ole validi mittari mittaamaan koulujen välisiä osaamiseroja Näyttää siltä, että opettajat suhteuttavat antamansa arvosanat valtakunnallisten kriteerien sijasta muiden oppilaidensa osaamistasoon. Kun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt kriteerit eivät koulutasolla toimi arvioinnin perustana, päättöarvioinnin yhdenvertaisuus ei toteudu. Yhdenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi opetussuunnitelman perusteiden olisi tarjottava aiempaa enemmän tukea opettajan arviointityöhön. Tämä toteutuu esimerkiksi määrittelemällä päättöarvioinnin kriteerit tarkemmin ja luomalla opettajille erillistä materiaalia kriteeripohjaisen arvioinnin tueksi.

    Tieteenalat

    • 516 Kasvatustieteet

    Siteeraa tätä