Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja: Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana

Otto J J Aura

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Kuvaus

Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suo-messa toisen maailmansodan aikana. Tutkimuskysymyksiin vastataan institutionaalisella makrotasolla ja toimeenpanevalla mikrotasolla. Makrotasolla tutkitaan organisaatioita ja niiden kehitystä, kuten työvelvollisuuslain toimeenpanoa. Mikrotasolla tarkastellaan kahden rakennusalan ammattilaisen, insinööri Matti Janhusen ja rakennusmestari Veikko Mäkisen, toimintaa talvi- ja jatkosodassa.
Työvelvollisuuslaki oli valmistunut kesäkuussa 1939 ja ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 sen soveltaminen aloitettiin. Toimeenpanosta vastasi kansanhuoltoministe-riö. Lain mukaan jokainen 18-59-vuotias oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välillisesti tai välittömästi tarkoittanutta työtä. Suunnitelmissa tämän oli ajateltu tarkoitta-van maatalouden ja sotateollisuuden työtehtäviä. Talvisodan aikana ilmaantui uusi työala, puolustusvoimien linnoitustyöt. Näihin töihin päätyi insinööri Matti Janhunen työnjohtajak-si. Työvelvollisten hankinnasta vastasi kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto tammi-kuuhun 1940 asti. Tämän jälkeen tehtävästä vastasi Päämajan työvoimatoimisto. Linnoitus-töihin velvoitettiin talvisodan aikana noin 50 000 työvelvollista. Talvisodan aikainen työ-voiman sotilaallinen käyttö oli valtaosin improvisoitua. Talvisodan päätyttyä kerättiin ko-kemuksia ja pyrittiin korjaamaan havaittuja ongelmia. Odotushorisontissa oli mahdollisuus uudesta sodasta. Työvelvollisuuslain ylin toimeenpano siirrettiin vuoden 1941 alussa kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Työvelvollisen työvoiman ottamiseksi laadittiin uudet suunnitelmat, jossa uudeksi toimijaksi tuli kotijoukkojen esikuntaan perustettava työ-voimaosasto.
Jatkosodan aikaisen työvoiman hankinnan puolustuslaitoksen linnoitustöihin hoiti kotijouk-kojen esikuntaan sijoitettu työvoimaosasto, jonka henkilöstö oli pääosin kulkulaitosministe-riöstä. Sodankäynti ja yhteiskunta kulkivat käsi kädessä. Linnoitusrakennusjoukot tarvitsivat työvoimaa, joita he tilasivat kotijoukkojen esikunnalta. Kotijoukkojen esikunta sekä kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriö pitivät silmällä koko valtakunnan työvoimatilannetta. Sotilaallisia tarkoituksia varten työvelvollisia otettiin huomattava määrä Päämajan linnoi-tusosaston alaisiin linnoitusrakennuspataljooniin. Rakennusmestari Mäkinen päätyi tällaisen pataljoonan rakennusjoukkueen johtajaksi. Alaisina oli suomalaisia työvelvollisia, kunnes lokakuussa 1941 työvoimaksi tuli sotavankeja. Sotavangit tekivät fyysistä työtä sotatoimi-alueella sotavankikomppanioissa. Mäkisen osalta tätä jatkui kevääseen 1942, jolloin hän sai siirron. Jatkosodan loppuun Mäkinen oli johtamassa Salpalinjalla tehtyjä kunnostus- ja tar-kastustöitä. Tässä tehtävässä hänen alaisina oli hermotoipilaista muodostettuja erillisiä lin-noitusrakennuskomppanioita.
Sotien aikainen työvoimatilanne oli kireä. Vuonna 1942 työvelvollisuuslakia uudistettiin, jolloin se saatiin entistä kattavammaksi. Työvoiman sotilaallisella käytöllä pyrittiin varmis-tamaan puolustuslaitoksen toimintakykyä vapauttamalla sotilaita työtehtävistä taemmilla alueilla. Työvelvollisille tämä saattoi tarkoittaa jatkosodan mittaista pestiä linnoitusraken-nuspataljoonassa satoja kilometrejä valtakunnanrajan ulkopuolella. Jatkosodan aikana työ-määräyksen puolustuslaitoksen töihin sai kotijoukkojen esikunnan tilausten kautta noin 74 000 työvelvollista, joskaan tästä määrästä jokainen ei päätynyt rakennusmuodostelmiin.
Työvelvollisella työvoimalla, sotavankien työvoimalla ja toipilaiden työvoimalla pyrittiin ratkomaan kysymystä työvoiman käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin, joista linnoitustyöt laaja-alaisuudessaan ovat suurin esimerkki. Työvelvollinen työvoima oli linnoitusrakennus-töiden ja sotilaallisesti käytetyn työvoiman ydin. Sotavankityövoimalla saatiin määrällisesti korvattua kerrallaan noin kymmenen tuhatta työvelvollista. Toipilaat olivat yksi työvoiman muoto, jossa sodanaikaiset kysymykset jokaisesta miehestä omalla paikallaan näkyivät. Ke-nenkään työvoimaa ei nähty voivan olla käyttämättä. Kaikkiaan työn laatu oli useimmiten fyysistä lapiotyötä, mutta erilaisia ammatillista erikoistumista vaatineita tehtäviä oli myös. Kaikkiaan työvoimaresurssien käyttö vaati jatkuvaa tasapainoilua sotilaallisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten ja realiteettien välillä.
Alkuperäiskielisuomi
Valvoja/neuvonantaja
  • Kettunen, Pauli, Valvoja
Myöntöpäivämäärä11 tammikuuta 2019
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-3365-6
Sähköinen ISBN978-951-51-3366-3
TilaJulkaistu - 11 tammikuuta 2019
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 5201 Poliittinen historia

Lainaa tätä

@phdthesis{4493e85bd5cc416785e03404f4689128,
title = "Ty{\"o}velvollisia, toipilaita ja sotavankeja: Ty{\"o}voiman sotilaallinen k{\"a}ytt{\"o} Suomessa toisen maailmansodan aikana",
abstract = "T{\"a}ss{\"a} v{\"a}it{\"o}skirjassa tutkitaan, miten ty{\"o}voimaa k{\"a}ytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suo-messa toisen maailmansodan aikana. Tutkimuskysymyksiin vastataan institutionaalisella makrotasolla ja toimeenpanevalla mikrotasolla. Makrotasolla tutkitaan organisaatioita ja niiden kehityst{\"a}, kuten ty{\"o}velvollisuuslain toimeenpanoa. Mikrotasolla tarkastellaan kahden rakennusalan ammattilaisen, insin{\"o}{\"o}ri Matti Janhusen ja rakennusmestari Veikko M{\"a}kisen, toimintaa talvi- ja jatkosodassa. Ty{\"o}velvollisuuslaki oli valmistunut kes{\"a}kuussa 1939 ja ylim{\"a}{\"a}r{\"a}isten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 sen soveltaminen aloitettiin. Toimeenpanosta vastasi kansanhuoltoministe-ri{\"o}. Lain mukaan jokainen 18-59-vuotias oli velvollinen tekem{\"a}{\"a}n maanpuolustuksen etua v{\"a}lillisesti tai v{\"a}litt{\"o}m{\"a}sti tarkoittanutta ty{\"o}t{\"a}. Suunnitelmissa t{\"a}m{\"a}n oli ajateltu tarkoitta-van maatalouden ja sotateollisuuden ty{\"o}teht{\"a}vi{\"a}. Talvisodan aikana ilmaantui uusi ty{\"o}ala, puolustusvoimien linnoitusty{\"o}t. N{\"a}ihin t{\"o}ihin p{\"a}{\"a}tyi insin{\"o}{\"o}ri Matti Janhunen ty{\"o}njohtajak-si. Ty{\"o}velvollisten hankinnasta vastasi kansanhuoltoministeri{\"o}n ty{\"o}voimatoimisto tammi-kuuhun 1940 asti. T{\"a}m{\"a}n j{\"a}lkeen teht{\"a}v{\"a}st{\"a} vastasi P{\"a}{\"a}majan ty{\"o}voimatoimisto. Linnoitus-t{\"o}ihin velvoitettiin talvisodan aikana noin 50 000 ty{\"o}velvollista. Talvisodan aikainen ty{\"o}-voiman sotilaallinen k{\"a}ytt{\"o} oli valtaosin improvisoitua. Talvisodan p{\"a}{\"a}tytty{\"a} ker{\"a}ttiin ko-kemuksia ja pyrittiin korjaamaan havaittuja ongelmia. Odotushorisontissa oli mahdollisuus uudesta sodasta. Ty{\"o}velvollisuuslain ylin toimeenpano siirrettiin vuoden 1941 alussa kulku-laitosten ja yleisten t{\"o}iden ministeri{\"o}lle. Ty{\"o}velvollisen ty{\"o}voiman ottamiseksi laadittiin uudet suunnitelmat, jossa uudeksi toimijaksi tuli kotijoukkojen esikuntaan perustettava ty{\"o}-voimaosasto.Jatkosodan aikaisen ty{\"o}voiman hankinnan puolustuslaitoksen linnoitust{\"o}ihin hoiti kotijouk-kojen esikuntaan sijoitettu ty{\"o}voimaosasto, jonka henkil{\"o}st{\"o} oli p{\"a}{\"a}osin kulkulaitosministe-ri{\"o}st{\"a}. Sodank{\"a}ynti ja yhteiskunta kulkivat k{\"a}si k{\"a}dess{\"a}. Linnoitusrakennusjoukot tarvitsivat ty{\"o}voimaa, joita he tilasivat kotijoukkojen esikunnalta. Kotijoukkojen esikunta sek{\"a} kulku-laitosten ja yleisten t{\"o}iden ministeri{\"o} pitiv{\"a}t silm{\"a}ll{\"a} koko valtakunnan ty{\"o}voimatilannetta. Sotilaallisia tarkoituksia varten ty{\"o}velvollisia otettiin huomattava m{\"a}{\"a}r{\"a} P{\"a}{\"a}majan linnoi-tusosaston alaisiin linnoitusrakennuspataljooniin. Rakennusmestari M{\"a}kinen p{\"a}{\"a}tyi t{\"a}llaisen pataljoonan rakennusjoukkueen johtajaksi. Alaisina oli suomalaisia ty{\"o}velvollisia, kunnes lokakuussa 1941 ty{\"o}voimaksi tuli sotavankeja. Sotavangit tekiv{\"a}t fyysist{\"a} ty{\"o}t{\"a} sotatoimi-alueella sotavankikomppanioissa. M{\"a}kisen osalta t{\"a}t{\"a} jatkui kev{\"a}{\"a}seen 1942, jolloin h{\"a}n sai siirron. Jatkosodan loppuun M{\"a}kinen oli johtamassa Salpalinjalla tehtyj{\"a} kunnostus- ja tar-kastust{\"o}it{\"a}. T{\"a}ss{\"a} teht{\"a}v{\"a}ss{\"a} h{\"a}nen alaisina oli hermotoipilaista muodostettuja erillisi{\"a} lin-noitusrakennuskomppanioita.Sotien aikainen ty{\"o}voimatilanne oli kire{\"a}. Vuonna 1942 ty{\"o}velvollisuuslakia uudistettiin, jolloin se saatiin entist{\"a} kattavammaksi. Ty{\"o}voiman sotilaallisella k{\"a}yt{\"o}ll{\"a} pyrittiin varmis-tamaan puolustuslaitoksen toimintakyky{\"a} vapauttamalla sotilaita ty{\"o}teht{\"a}vist{\"a} taemmilla alueilla. Ty{\"o}velvollisille t{\"a}m{\"a} saattoi tarkoittaa jatkosodan mittaista pesti{\"a} linnoitusraken-nuspataljoonassa satoja kilometrej{\"a} valtakunnanrajan ulkopuolella. Jatkosodan aikana ty{\"o}-m{\"a}{\"a}r{\"a}yksen puolustuslaitoksen t{\"o}ihin sai kotijoukkojen esikunnan tilausten kautta noin 74 000 ty{\"o}velvollista, joskaan t{\"a}st{\"a} m{\"a}{\"a}r{\"a}st{\"a} jokainen ei p{\"a}{\"a}tynyt rakennusmuodostelmiin.Ty{\"o}velvollisella ty{\"o}voimalla, sotavankien ty{\"o}voimalla ja toipilaiden ty{\"o}voimalla pyrittiin ratkomaan kysymyst{\"a} ty{\"o}voiman k{\"a}yt{\"o}st{\"a} sotilaallisiin tarkoituksiin, joista linnoitusty{\"o}t laaja-alaisuudessaan ovat suurin esimerkki. Ty{\"o}velvollinen ty{\"o}voima oli linnoitusrakennus-t{\"o}iden ja sotilaallisesti k{\"a}ytetyn ty{\"o}voiman ydin. Sotavankity{\"o}voimalla saatiin m{\"a}{\"a}r{\"a}llisesti korvattua kerrallaan noin kymmenen tuhatta ty{\"o}velvollista. Toipilaat olivat yksi ty{\"o}voiman muoto, jossa sodanaikaiset kysymykset jokaisesta miehest{\"a} omalla paikallaan n{\"a}kyiv{\"a}t. Ke-nenk{\"a}{\"a}n ty{\"o}voimaa ei n{\"a}hty voivan olla k{\"a}ytt{\"a}m{\"a}tt{\"a}. Kaikkiaan ty{\"o}n laatu oli useimmiten fyysist{\"a} lapioty{\"o}t{\"a}, mutta erilaisia ammatillista erikoistumista vaatineita teht{\"a}vi{\"a} oli my{\"o}s. Kaikkiaan ty{\"o}voimaresurssien k{\"a}ytt{\"o} vaati jatkuvaa tasapainoilua sotilaallisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten ja realiteettien v{\"a}lill{\"a}.",
keywords = "5201 Poliittinen historia",
author = "Aura, {Otto J J}",
year = "2019",
month = "1",
day = "11",
language = "suomi",
isbn = "978-951-51-3365-6",
series = "Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja",
publisher = "Helsingin yliopisto",
number = "105",
address = "Suomi",

}

Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja : Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana. / Aura, Otto J J.

Helsinki : Helsingin yliopisto, 2019. 308 s.

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

TY - THES

T1 - Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja

T2 - Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana

AU - Aura, Otto J J

PY - 2019/1/11

Y1 - 2019/1/11

N2 - Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suo-messa toisen maailmansodan aikana. Tutkimuskysymyksiin vastataan institutionaalisella makrotasolla ja toimeenpanevalla mikrotasolla. Makrotasolla tutkitaan organisaatioita ja niiden kehitystä, kuten työvelvollisuuslain toimeenpanoa. Mikrotasolla tarkastellaan kahden rakennusalan ammattilaisen, insinööri Matti Janhusen ja rakennusmestari Veikko Mäkisen, toimintaa talvi- ja jatkosodassa. Työvelvollisuuslaki oli valmistunut kesäkuussa 1939 ja ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 sen soveltaminen aloitettiin. Toimeenpanosta vastasi kansanhuoltoministe-riö. Lain mukaan jokainen 18-59-vuotias oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välillisesti tai välittömästi tarkoittanutta työtä. Suunnitelmissa tämän oli ajateltu tarkoitta-van maatalouden ja sotateollisuuden työtehtäviä. Talvisodan aikana ilmaantui uusi työala, puolustusvoimien linnoitustyöt. Näihin töihin päätyi insinööri Matti Janhunen työnjohtajak-si. Työvelvollisten hankinnasta vastasi kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto tammi-kuuhun 1940 asti. Tämän jälkeen tehtävästä vastasi Päämajan työvoimatoimisto. Linnoitus-töihin velvoitettiin talvisodan aikana noin 50 000 työvelvollista. Talvisodan aikainen työ-voiman sotilaallinen käyttö oli valtaosin improvisoitua. Talvisodan päätyttyä kerättiin ko-kemuksia ja pyrittiin korjaamaan havaittuja ongelmia. Odotushorisontissa oli mahdollisuus uudesta sodasta. Työvelvollisuuslain ylin toimeenpano siirrettiin vuoden 1941 alussa kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Työvelvollisen työvoiman ottamiseksi laadittiin uudet suunnitelmat, jossa uudeksi toimijaksi tuli kotijoukkojen esikuntaan perustettava työ-voimaosasto.Jatkosodan aikaisen työvoiman hankinnan puolustuslaitoksen linnoitustöihin hoiti kotijouk-kojen esikuntaan sijoitettu työvoimaosasto, jonka henkilöstö oli pääosin kulkulaitosministe-riöstä. Sodankäynti ja yhteiskunta kulkivat käsi kädessä. Linnoitusrakennusjoukot tarvitsivat työvoimaa, joita he tilasivat kotijoukkojen esikunnalta. Kotijoukkojen esikunta sekä kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriö pitivät silmällä koko valtakunnan työvoimatilannetta. Sotilaallisia tarkoituksia varten työvelvollisia otettiin huomattava määrä Päämajan linnoi-tusosaston alaisiin linnoitusrakennuspataljooniin. Rakennusmestari Mäkinen päätyi tällaisen pataljoonan rakennusjoukkueen johtajaksi. Alaisina oli suomalaisia työvelvollisia, kunnes lokakuussa 1941 työvoimaksi tuli sotavankeja. Sotavangit tekivät fyysistä työtä sotatoimi-alueella sotavankikomppanioissa. Mäkisen osalta tätä jatkui kevääseen 1942, jolloin hän sai siirron. Jatkosodan loppuun Mäkinen oli johtamassa Salpalinjalla tehtyjä kunnostus- ja tar-kastustöitä. Tässä tehtävässä hänen alaisina oli hermotoipilaista muodostettuja erillisiä lin-noitusrakennuskomppanioita.Sotien aikainen työvoimatilanne oli kireä. Vuonna 1942 työvelvollisuuslakia uudistettiin, jolloin se saatiin entistä kattavammaksi. Työvoiman sotilaallisella käytöllä pyrittiin varmis-tamaan puolustuslaitoksen toimintakykyä vapauttamalla sotilaita työtehtävistä taemmilla alueilla. Työvelvollisille tämä saattoi tarkoittaa jatkosodan mittaista pestiä linnoitusraken-nuspataljoonassa satoja kilometrejä valtakunnanrajan ulkopuolella. Jatkosodan aikana työ-määräyksen puolustuslaitoksen töihin sai kotijoukkojen esikunnan tilausten kautta noin 74 000 työvelvollista, joskaan tästä määrästä jokainen ei päätynyt rakennusmuodostelmiin.Työvelvollisella työvoimalla, sotavankien työvoimalla ja toipilaiden työvoimalla pyrittiin ratkomaan kysymystä työvoiman käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin, joista linnoitustyöt laaja-alaisuudessaan ovat suurin esimerkki. Työvelvollinen työvoima oli linnoitusrakennus-töiden ja sotilaallisesti käytetyn työvoiman ydin. Sotavankityövoimalla saatiin määrällisesti korvattua kerrallaan noin kymmenen tuhatta työvelvollista. Toipilaat olivat yksi työvoiman muoto, jossa sodanaikaiset kysymykset jokaisesta miehestä omalla paikallaan näkyivät. Ke-nenkään työvoimaa ei nähty voivan olla käyttämättä. Kaikkiaan työn laatu oli useimmiten fyysistä lapiotyötä, mutta erilaisia ammatillista erikoistumista vaatineita tehtäviä oli myös. Kaikkiaan työvoimaresurssien käyttö vaati jatkuvaa tasapainoilua sotilaallisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten ja realiteettien välillä.

AB - Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suo-messa toisen maailmansodan aikana. Tutkimuskysymyksiin vastataan institutionaalisella makrotasolla ja toimeenpanevalla mikrotasolla. Makrotasolla tutkitaan organisaatioita ja niiden kehitystä, kuten työvelvollisuuslain toimeenpanoa. Mikrotasolla tarkastellaan kahden rakennusalan ammattilaisen, insinööri Matti Janhusen ja rakennusmestari Veikko Mäkisen, toimintaa talvi- ja jatkosodassa. Työvelvollisuuslaki oli valmistunut kesäkuussa 1939 ja ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 sen soveltaminen aloitettiin. Toimeenpanosta vastasi kansanhuoltoministe-riö. Lain mukaan jokainen 18-59-vuotias oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välillisesti tai välittömästi tarkoittanutta työtä. Suunnitelmissa tämän oli ajateltu tarkoitta-van maatalouden ja sotateollisuuden työtehtäviä. Talvisodan aikana ilmaantui uusi työala, puolustusvoimien linnoitustyöt. Näihin töihin päätyi insinööri Matti Janhunen työnjohtajak-si. Työvelvollisten hankinnasta vastasi kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto tammi-kuuhun 1940 asti. Tämän jälkeen tehtävästä vastasi Päämajan työvoimatoimisto. Linnoitus-töihin velvoitettiin talvisodan aikana noin 50 000 työvelvollista. Talvisodan aikainen työ-voiman sotilaallinen käyttö oli valtaosin improvisoitua. Talvisodan päätyttyä kerättiin ko-kemuksia ja pyrittiin korjaamaan havaittuja ongelmia. Odotushorisontissa oli mahdollisuus uudesta sodasta. Työvelvollisuuslain ylin toimeenpano siirrettiin vuoden 1941 alussa kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Työvelvollisen työvoiman ottamiseksi laadittiin uudet suunnitelmat, jossa uudeksi toimijaksi tuli kotijoukkojen esikuntaan perustettava työ-voimaosasto.Jatkosodan aikaisen työvoiman hankinnan puolustuslaitoksen linnoitustöihin hoiti kotijouk-kojen esikuntaan sijoitettu työvoimaosasto, jonka henkilöstö oli pääosin kulkulaitosministe-riöstä. Sodankäynti ja yhteiskunta kulkivat käsi kädessä. Linnoitusrakennusjoukot tarvitsivat työvoimaa, joita he tilasivat kotijoukkojen esikunnalta. Kotijoukkojen esikunta sekä kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriö pitivät silmällä koko valtakunnan työvoimatilannetta. Sotilaallisia tarkoituksia varten työvelvollisia otettiin huomattava määrä Päämajan linnoi-tusosaston alaisiin linnoitusrakennuspataljooniin. Rakennusmestari Mäkinen päätyi tällaisen pataljoonan rakennusjoukkueen johtajaksi. Alaisina oli suomalaisia työvelvollisia, kunnes lokakuussa 1941 työvoimaksi tuli sotavankeja. Sotavangit tekivät fyysistä työtä sotatoimi-alueella sotavankikomppanioissa. Mäkisen osalta tätä jatkui kevääseen 1942, jolloin hän sai siirron. Jatkosodan loppuun Mäkinen oli johtamassa Salpalinjalla tehtyjä kunnostus- ja tar-kastustöitä. Tässä tehtävässä hänen alaisina oli hermotoipilaista muodostettuja erillisiä lin-noitusrakennuskomppanioita.Sotien aikainen työvoimatilanne oli kireä. Vuonna 1942 työvelvollisuuslakia uudistettiin, jolloin se saatiin entistä kattavammaksi. Työvoiman sotilaallisella käytöllä pyrittiin varmis-tamaan puolustuslaitoksen toimintakykyä vapauttamalla sotilaita työtehtävistä taemmilla alueilla. Työvelvollisille tämä saattoi tarkoittaa jatkosodan mittaista pestiä linnoitusraken-nuspataljoonassa satoja kilometrejä valtakunnanrajan ulkopuolella. Jatkosodan aikana työ-määräyksen puolustuslaitoksen töihin sai kotijoukkojen esikunnan tilausten kautta noin 74 000 työvelvollista, joskaan tästä määrästä jokainen ei päätynyt rakennusmuodostelmiin.Työvelvollisella työvoimalla, sotavankien työvoimalla ja toipilaiden työvoimalla pyrittiin ratkomaan kysymystä työvoiman käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin, joista linnoitustyöt laaja-alaisuudessaan ovat suurin esimerkki. Työvelvollinen työvoima oli linnoitusrakennus-töiden ja sotilaallisesti käytetyn työvoiman ydin. Sotavankityövoimalla saatiin määrällisesti korvattua kerrallaan noin kymmenen tuhatta työvelvollista. Toipilaat olivat yksi työvoiman muoto, jossa sodanaikaiset kysymykset jokaisesta miehestä omalla paikallaan näkyivät. Ke-nenkään työvoimaa ei nähty voivan olla käyttämättä. Kaikkiaan työn laatu oli useimmiten fyysistä lapiotyötä, mutta erilaisia ammatillista erikoistumista vaatineita tehtäviä oli myös. Kaikkiaan työvoimaresurssien käyttö vaati jatkuvaa tasapainoilua sotilaallisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten ja realiteettien välillä.

KW - 5201 Poliittinen historia

M3 - Väitöskirja

SN - 978-951-51-3365-6

T3 - Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja

PB - Helsingin yliopisto

CY - Helsinki

ER -

Aura OJJ. Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja: Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2019. 308 s. (Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja; 105).