Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja: Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana

Otto J J Aura

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Abstrakti

Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten työvoimaa käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin Suo-messa toisen maailmansodan aikana. Tutkimuskysymyksiin vastataan institutionaalisella makrotasolla ja toimeenpanevalla mikrotasolla. Makrotasolla tutkitaan organisaatioita ja niiden kehitystä, kuten työvelvollisuuslain toimeenpanoa. Mikrotasolla tarkastellaan kahden rakennusalan ammattilaisen, insinööri Matti Janhusen ja rakennusmestari Veikko Mäkisen, toimintaa talvi- ja jatkosodassa.
Työvelvollisuuslaki oli valmistunut kesäkuussa 1939 ja ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 sen soveltaminen aloitettiin. Toimeenpanosta vastasi kansanhuoltoministe-riö. Lain mukaan jokainen 18-59-vuotias oli velvollinen tekemään maanpuolustuksen etua välillisesti tai välittömästi tarkoittanutta työtä. Suunnitelmissa tämän oli ajateltu tarkoitta-van maatalouden ja sotateollisuuden työtehtäviä. Talvisodan aikana ilmaantui uusi työala, puolustusvoimien linnoitustyöt. Näihin töihin päätyi insinööri Matti Janhunen työnjohtajak-si. Työvelvollisten hankinnasta vastasi kansanhuoltoministeriön työvoimatoimisto tammi-kuuhun 1940 asti. Tämän jälkeen tehtävästä vastasi Päämajan työvoimatoimisto. Linnoitus-töihin velvoitettiin talvisodan aikana noin 50 000 työvelvollista. Talvisodan aikainen työ-voiman sotilaallinen käyttö oli valtaosin improvisoitua. Talvisodan päätyttyä kerättiin ko-kemuksia ja pyrittiin korjaamaan havaittuja ongelmia. Odotushorisontissa oli mahdollisuus uudesta sodasta. Työvelvollisuuslain ylin toimeenpano siirrettiin vuoden 1941 alussa kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriölle. Työvelvollisen työvoiman ottamiseksi laadittiin uudet suunnitelmat, jossa uudeksi toimijaksi tuli kotijoukkojen esikuntaan perustettava työ-voimaosasto.
Jatkosodan aikaisen työvoiman hankinnan puolustuslaitoksen linnoitustöihin hoiti kotijouk-kojen esikuntaan sijoitettu työvoimaosasto, jonka henkilöstö oli pääosin kulkulaitosministe-riöstä. Sodankäynti ja yhteiskunta kulkivat käsi kädessä. Linnoitusrakennusjoukot tarvitsivat työvoimaa, joita he tilasivat kotijoukkojen esikunnalta. Kotijoukkojen esikunta sekä kulku-laitosten ja yleisten töiden ministeriö pitivät silmällä koko valtakunnan työvoimatilannetta. Sotilaallisia tarkoituksia varten työvelvollisia otettiin huomattava määrä Päämajan linnoi-tusosaston alaisiin linnoitusrakennuspataljooniin. Rakennusmestari Mäkinen päätyi tällaisen pataljoonan rakennusjoukkueen johtajaksi. Alaisina oli suomalaisia työvelvollisia, kunnes lokakuussa 1941 työvoimaksi tuli sotavankeja. Sotavangit tekivät fyysistä työtä sotatoimi-alueella sotavankikomppanioissa. Mäkisen osalta tätä jatkui kevääseen 1942, jolloin hän sai siirron. Jatkosodan loppuun Mäkinen oli johtamassa Salpalinjalla tehtyjä kunnostus- ja tar-kastustöitä. Tässä tehtävässä hänen alaisina oli hermotoipilaista muodostettuja erillisiä lin-noitusrakennuskomppanioita.
Sotien aikainen työvoimatilanne oli kireä. Vuonna 1942 työvelvollisuuslakia uudistettiin, jolloin se saatiin entistä kattavammaksi. Työvoiman sotilaallisella käytöllä pyrittiin varmis-tamaan puolustuslaitoksen toimintakykyä vapauttamalla sotilaita työtehtävistä taemmilla alueilla. Työvelvollisille tämä saattoi tarkoittaa jatkosodan mittaista pestiä linnoitusraken-nuspataljoonassa satoja kilometrejä valtakunnanrajan ulkopuolella. Jatkosodan aikana työ-määräyksen puolustuslaitoksen töihin sai kotijoukkojen esikunnan tilausten kautta noin 74 000 työvelvollista, joskaan tästä määrästä jokainen ei päätynyt rakennusmuodostelmiin.
Työvelvollisella työvoimalla, sotavankien työvoimalla ja toipilaiden työvoimalla pyrittiin ratkomaan kysymystä työvoiman käytöstä sotilaallisiin tarkoituksiin, joista linnoitustyöt laaja-alaisuudessaan ovat suurin esimerkki. Työvelvollinen työvoima oli linnoitusrakennus-töiden ja sotilaallisesti käytetyn työvoiman ydin. Sotavankityövoimalla saatiin määrällisesti korvattua kerrallaan noin kymmenen tuhatta työvelvollista. Toipilaat olivat yksi työvoiman muoto, jossa sodanaikaiset kysymykset jokaisesta miehestä omalla paikallaan näkyivät. Ke-nenkään työvoimaa ei nähty voivan olla käyttämättä. Kaikkiaan työn laatu oli useimmiten fyysistä lapiotyötä, mutta erilaisia ammatillista erikoistumista vaatineita tehtäviä oli myös. Kaikkiaan työvoimaresurssien käyttö vaati jatkuvaa tasapainoilua sotilaallisten ja yhteis-kunnallisten vaatimusten ja realiteettien välillä.
Alkuperäiskielisuomi
Myöntävä instituutio
  • Helsingin yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Kettunen, Pauli, Valvoja
Myöntöpäivämäärä11 tammikuuta 2019
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-3365-6
Sähköinen ISBN978-951-51-3366-3
TilaJulkaistu - 11 tammikuuta 2019
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 5201 Poliittinen historia

Siteeraa tätä