«Vstavljajte kartočku» Upotreblenie imperativov 2 lica prodavščicej v knižnom magazine: Konversacionnyj analiz

Julkaisun otsikon käännös: «Laita kortti» Myyjän toisen persoonan imperatiivit kirjakauppavuorovaikutuksessa: Keskustelunanalyyttinen tutkimus

Tutkimustuotos: OpinnäytePro gradu

Kuvaus

Tässä pro gradu -työssä perehdytään myyjän käyttämiin imperatiiveihin vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat myyjän asiakkaalle kohdistamat direktiivisyyttä ilmaisevat 2. pers. myöntömuotoiset imperatiivit tyyppiä katsokaa tuosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Millaisissa vuorovaikutustilanteissa myyjä käyttää em. imperatiiveja? Missä funktioissa imperatiivit näissä tilanteissa ovat? Tutkimusaineisto on videoitu venäläisessä kirjakaupassa Ruslaniassa alkuvuonna 2014 kunkin asiakkaan kirjallisen suostumuksen jälkeen. Se koostuu 58 asiakkaan ja myyjän välisestä lähinnä kassalle sijoittuvasta venäjänkielisestä asiointikeskustelusta, joissa esiintyy neljä myyjää ja 58 asiakasta, sekä 11 suomenkielisen keskustelun verrokkiaineistosta. Venäjänkielisen aineiston pituus on yhteensä 3 h 24 min., ja yksi keskustelu kestää keskimäärin 3 min. 30 sek. Aineistossa on yhteensä 93 toisen persoonan imperatiivia, jotka litteroitiin konteksteineen keskustelunanalyysin käytäntöjen mukaisesti.

Venäjän imperatiiveja tutkineet jakavat käsityksen siitä, että imperatiivin kanoninen muoto on yhdelle henkilölle osoitettu toisen persoonan imperatiivi. Imperatiivin kategorisena merkityksenä pidetään imperatiivin vastaanottajalle suunnattua toimintakehotusta. Käytännön tilanteissa toimintakehotus realisoituu erilaisissa puheaktimerkityksissä, joita tämän työn aineistossa edustavat esim. neuvot ja kehotukset. Keskusteluanalyytikot ovat havainneet, että imperatiivi on vuorovaikutuksessa yleensä osa jo aloitettua toimintajaksoa, jonka toiminnan puhujat kokevat yhteiseksi, jonka tavoitteet he jakavat ja josta he kantavat vastuuta yhdessä. Tässä kehyksessä puhuja voi suoraan olettaa kuulijan toimivan toimintakehotuksen mukaisesti. Tämän työn aineiston analyysi vahvistaa em. käsitystä. Venäjässä verbeillä on aspektikategoria, ja eri aspekteilla ilmaistaan erilaisia imperatiivimerkityksiä. Imperfektiivisen aspektin imperatiivit katsovat toimintaa vaiheittaisena prosessina, ja niillä tuodaan keskusteluun odotuksenmukaisia, tilanteesta nousevia asioita. Perfektiiviset imperatiivit katsovat toimintaa loppuun suoritettuna kokonaisuutena, ja niillä tuodaan keskusteluun uusia asioita. Tämä ilmenee aineistossa erittäin selkeästi.

Aineistoa lähestytään keskustelunanalyyttisellä metodilla. Sen ytimessä on aitojen keskustelun yksityiskohtainen tarkastelu. Keskustelunanalyytikot esittävät, että vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöden järjestäytynyttä sosiaalista toimintaa, ja siksi jokaisen toiminnon kohdalla voidaan kysyä «why that now?» (Schegloff ja Sacks 1973: 299). Miksi se, mitä sanottiin, muotoiltiin juuri tietyllä tavalla ja tuotettiin juuri tietyssä vuorovaikutusasemassa? Tässä työssä imperatiivin suhde kontekstiinsa ymmärretään Laurannon (2014: 83 85) mukaan: Imperatiivilla ilmaistaan uudelleen se toiminta, josta aikaisemmin on ollut puhe, tai viitataan jo käynnissä olevaan toimintaan. Keskiössä on se, mikä keskustelussa on rakennettu yhdessä ja erityisesti se, mitä imperatiivin vastaanottaja on edellä sanonut. Konteksti siis oikeuttaa imperatiivin käytön. Tämä käsitys imperatiivista osana yhteistä toimintaa jaetaan laajasti imperatiiveja elävän vuorovaikutuksen kontekstissa tutkivassa kirjallisuudessa. Oman värinsä keskusteluihin tuo niiden institutionaalisuus; vuorovaikutus kirjakaupassa on monin paikoin erilaista kuin arkivuorovaikutus vaikkapa perheen kesken.

Aineiston analyysi osoittaa, että imperatiivi on monikäyttöinen työkalu, jonka avulla myyjä voi hoitaa institutionaalisia tehtäviään, vaikkakin toiset myyjät käyttävät sitä toisia enemmän. Imperatiivi on nimenomaan myyjän työkalu, asiakkaat käyttävät sitä huomattavasti vähemmän. Nähdäksemme tämä liittyy keskustelijoiden erilaisiin institutionaalisiin rooleihin: imperatiiveja käyttää se, jolla jaetun ymmärryksen mukaan on vastuu tilanteen sujuvasta etenemisestä. Myyjä käyttää imperatiiveja neljässä eri pääfunktiossa ja neljässä eri päätilanteessa. Toimintaan ryhtymishetken merkitseviä signaali-imperatiiveja käytetään ostosten maksamissekvenssissä silloin, kun sekvenssin standardikulkuun tulee jonkinlainen poikkeama. Pyyntöimperatiiveja käytetään yleisimmin kirjatilauksentekosekvenssissä aloittamaan päätoiminnossa uusi toimintavaihe. Funktioltaan ne lähenevät kysymyksiä. Asiakkaan käynnin syyn esittämis- ja tämän pyynnön työstösekvenssissä käytetään viidenlaisia imperatiiveja, joiden avulla käsitellään vuorovaikutustilanteessa esiin nousseita ongelmia. Hyvästelysekvenssissä käytetään toisinaan hyvästelyimperatiiveja, paitsi hyvästelemään, sen edistämiseksi, että asiakas tulisi ostoksille toistekin.

Edellä mainitut funktionaaliset imperatiiviluokat ovat siis keskenään hyvin erilaisia, kieliopillisen muodon lisäksi niitä yhdistää oikeastaan vaan em. käyttö osana yhteistä toimintaa sekä niiden asema vierusparin etujäsenenä. Sen sijaan erottavia seikkoja on paljon, mm. Imperatiivin osoittaman toiminnan luonne (kehollinen vai kielellinen), imperatiivin ja sen osoittaman toiminnan toteuttamisen temporaalisen siteen ja sekventiaalisen implikaation tiukkuus, keskustelijoiden kehollisen toiminnan ja fyysisen sijainnin merkityksellisyys toimintakehotuksen lausumishetkellä, esiintymissekvenssin rutinoituneisuuden taso ja imperatiivin vaikutusalan laajuus. Analyysin perusteella näyttää siltä, että venäjän kielen puhekäytännöt sallivat laajemman imperatiivien käytön kuin esimerkiksi suomen. Oletuksemme on, että venäjän verbien aspektijärjestelmä sallii hienojakoisemman merkitysjaottelun, mikä puolestaan lisää imperatiivien käyttömahdollisuuksia. Vastausta voi myös etsiä kielenpuhujien suhteesta toisiinsa ja jokapäiväiseen elämään. Venäjää puhuvat korostavat vuorovaikutuksessa sitä, mikä on keskustelijoille yhteistä ja jaettua ja kohtelevat keskustelukumppania useammin oman viiteryhmänsä jäsenenä. Suhtautuminen jokapäiväiseen elämään yhteisenä on hedelmällinen maaperä imperatiivien käytölle. Tämä voisi selittää venäjän laajaa imperatiivien käyttöä, sillä kuten aineistomme osoittaa, ovat imperatiivit osa nimenomaan yhteisenä pidettyä, jaetun vastuun alaista toimintaa.
Alkuperäiskielivenäjä
TilaJulkaistu - 2015
OKM-julkaisutyyppiG2 Pro gradu, diplomityö, ylempi amk-opinnäytetyö

Tieteenalat

  • 6121 Kielitieteet
  • venäjän kieli, keskustelunanalyysi, imperatiivi

Lainaa tätä

@phdthesis{87e8574573534cb88dbea6be2a775600,
title = "«Vstavljajte kartočku» Upotreblenie imperativov 2 lica prodavščicej v knižnom magazine: Konversacionnyj analiz",
abstract = "T{\"a}ss{\"a} pro gradu -ty{\"o}ss{\"a} perehdyt{\"a}{\"a}n myyj{\"a}n k{\"a}ytt{\"a}miin imperatiiveihin vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat myyj{\"a}n asiakkaalle kohdistamat direktiivisyytt{\"a} ilmaisevat 2. pers. my{\"o}nt{\"o}muotoiset imperatiivit tyyppi{\"a} katsokaa tuosta. Tutkimuskysymyksi{\"a} on kaksi: Millaisissa vuorovaikutustilanteissa myyj{\"a} k{\"a}ytt{\"a}{\"a} em. imperatiiveja? Miss{\"a} funktioissa imperatiivit n{\"a}iss{\"a} tilanteissa ovat? Tutkimusaineisto on videoitu ven{\"a}l{\"a}isess{\"a} kirjakaupassa Ruslaniassa alkuvuonna 2014 kunkin asiakkaan kirjallisen suostumuksen j{\"a}lkeen. Se koostuu 58 asiakkaan ja myyj{\"a}n v{\"a}lisest{\"a} l{\"a}hinn{\"a} kassalle sijoittuvasta ven{\"a}j{\"a}nkielisest{\"a} asiointikeskustelusta, joissa esiintyy nelj{\"a} myyj{\"a}{\"a} ja 58 asiakasta, sek{\"a} 11 suomenkielisen keskustelun verrokkiaineistosta. Ven{\"a}j{\"a}nkielisen aineiston pituus on yhteens{\"a} 3 h 24 min., ja yksi keskustelu kest{\"a}{\"a} keskim{\"a}{\"a}rin 3 min. 30 sek. Aineistossa on yhteens{\"a} 93 toisen persoonan imperatiivia, jotka litteroitiin konteksteineen keskustelunanalyysin k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}jen mukaisesti. Ven{\"a}j{\"a}n imperatiiveja tutkineet jakavat k{\"a}sityksen siit{\"a}, ett{\"a} imperatiivin kanoninen muoto on yhdelle henkil{\"o}lle osoitettu toisen persoonan imperatiivi. Imperatiivin kategorisena merkityksen{\"a} pidet{\"a}{\"a}n imperatiivin vastaanottajalle suunnattua toimintakehotusta. K{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n tilanteissa toimintakehotus realisoituu erilaisissa puheaktimerkityksiss{\"a}, joita t{\"a}m{\"a}n ty{\"o}n aineistossa edustavat esim. neuvot ja kehotukset. Keskusteluanalyytikot ovat havainneet, ett{\"a} imperatiivi on vuorovaikutuksessa yleens{\"a} osa jo aloitettua toimintajaksoa, jonka toiminnan puhujat kokevat yhteiseksi, jonka tavoitteet he jakavat ja josta he kantavat vastuuta yhdess{\"a}. T{\"a}ss{\"a} kehyksess{\"a} puhuja voi suoraan olettaa kuulijan toimivan toimintakehotuksen mukaisesti. T{\"a}m{\"a}n ty{\"o}n aineiston analyysi vahvistaa em. k{\"a}sityst{\"a}. Ven{\"a}j{\"a}ss{\"a} verbeill{\"a} on aspektikategoria, ja eri aspekteilla ilmaistaan erilaisia imperatiivimerkityksi{\"a}. Imperfektiivisen aspektin imperatiivit katsovat toimintaa vaiheittaisena prosessina, ja niill{\"a} tuodaan keskusteluun odotuksenmukaisia, tilanteesta nousevia asioita. Perfektiiviset imperatiivit katsovat toimintaa loppuun suoritettuna kokonaisuutena, ja niill{\"a} tuodaan keskusteluun uusia asioita. T{\"a}m{\"a} ilmenee aineistossa eritt{\"a}in selke{\"a}sti. Aineistoa l{\"a}hestyt{\"a}{\"a}n keskustelunanalyyttisell{\"a} metodilla. Sen ytimess{\"a} on aitojen keskustelun yksityiskohtainen tarkastelu. Keskustelunanalyytikot esitt{\"a}v{\"a}t, ett{\"a} vuorovaikutus on yksityiskohtiaan my{\"o}den j{\"a}rjest{\"a}ytynytt{\"a} sosiaalista toimintaa, ja siksi jokaisen toiminnon kohdalla voidaan kysy{\"a} «why that now?» (Schegloff ja Sacks 1973: 299). Miksi se, mit{\"a} sanottiin, muotoiltiin juuri tietyll{\"a} tavalla ja tuotettiin juuri tietyss{\"a} vuorovaikutusasemassa? T{\"a}ss{\"a} ty{\"o}ss{\"a} imperatiivin suhde kontekstiinsa ymm{\"a}rret{\"a}{\"a}n Laurannon (2014: 83 85) mukaan: Imperatiivilla ilmaistaan uudelleen se toiminta, josta aikaisemmin on ollut puhe, tai viitataan jo k{\"a}ynniss{\"a} olevaan toimintaan. Keski{\"o}ss{\"a} on se, mik{\"a} keskustelussa on rakennettu yhdess{\"a} ja erityisesti se, mit{\"a} imperatiivin vastaanottaja on edell{\"a} sanonut. Konteksti siis oikeuttaa imperatiivin k{\"a}yt{\"o}n. T{\"a}m{\"a} k{\"a}sitys imperatiivista osana yhteist{\"a} toimintaa jaetaan laajasti imperatiiveja el{\"a}v{\"a}n vuorovaikutuksen kontekstissa tutkivassa kirjallisuudessa. Oman v{\"a}rins{\"a} keskusteluihin tuo niiden institutionaalisuus; vuorovaikutus kirjakaupassa on monin paikoin erilaista kuin arkivuorovaikutus vaikkapa perheen kesken. Aineiston analyysi osoittaa, ett{\"a} imperatiivi on monik{\"a}ytt{\"o}inen ty{\"o}kalu, jonka avulla myyj{\"a} voi hoitaa institutionaalisia teht{\"a}vi{\"a}{\"a}n, vaikkakin toiset myyj{\"a}t k{\"a}ytt{\"a}v{\"a}t sit{\"a} toisia enemm{\"a}n. Imperatiivi on nimenomaan myyj{\"a}n ty{\"o}kalu, asiakkaat k{\"a}ytt{\"a}v{\"a}t sit{\"a} huomattavasti v{\"a}hemm{\"a}n. N{\"a}hd{\"a}ksemme t{\"a}m{\"a} liittyy keskustelijoiden erilaisiin institutionaalisiin rooleihin: imperatiiveja k{\"a}ytt{\"a}{\"a} se, jolla jaetun ymm{\"a}rryksen mukaan on vastuu tilanteen sujuvasta etenemisest{\"a}. Myyj{\"a} k{\"a}ytt{\"a}{\"a} imperatiiveja nelj{\"a}ss{\"a} eri p{\"a}{\"a}funktiossa ja nelj{\"a}ss{\"a} eri p{\"a}{\"a}tilanteessa. Toimintaan ryhtymishetken merkitsevi{\"a} signaali-imperatiiveja k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n ostosten maksamissekvenssiss{\"a} silloin, kun sekvenssin standardikulkuun tulee jonkinlainen poikkeama. Pyynt{\"o}imperatiiveja k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n yleisimmin kirjatilauksentekosekvenssiss{\"a} aloittamaan p{\"a}{\"a}toiminnossa uusi toimintavaihe. Funktioltaan ne l{\"a}henev{\"a}t kysymyksi{\"a}. Asiakkaan k{\"a}ynnin syyn esitt{\"a}mis- ja t{\"a}m{\"a}n pyynn{\"o}n ty{\"o}st{\"o}sekvenssiss{\"a} k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n viidenlaisia imperatiiveja, joiden avulla k{\"a}sitell{\"a}{\"a}n vuorovaikutustilanteessa esiin nousseita ongelmia. Hyv{\"a}stelysekvenssiss{\"a} k{\"a}ytet{\"a}{\"a}n toisinaan hyv{\"a}stelyimperatiiveja, paitsi hyv{\"a}stelem{\"a}{\"a}n, sen edist{\"a}miseksi, ett{\"a} asiakas tulisi ostoksille toistekin. Edell{\"a} mainitut funktionaaliset imperatiiviluokat ovat siis kesken{\"a}{\"a}n hyvin erilaisia, kieliopillisen muodon lis{\"a}ksi niit{\"a} yhdist{\"a}{\"a} oikeastaan vaan em. k{\"a}ytt{\"o} osana yhteist{\"a} toimintaa sek{\"a} niiden asema vierusparin etuj{\"a}senen{\"a}. Sen sijaan erottavia seikkoja on paljon, mm. Imperatiivin osoittaman toiminnan luonne (kehollinen vai kielellinen), imperatiivin ja sen osoittaman toiminnan toteuttamisen temporaalisen siteen ja sekventiaalisen implikaation tiukkuus, keskustelijoiden kehollisen toiminnan ja fyysisen sijainnin merkityksellisyys toimintakehotuksen lausumishetkell{\"a}, esiintymissekvenssin rutinoituneisuuden taso ja imperatiivin vaikutusalan laajuus. Analyysin perusteella n{\"a}ytt{\"a}{\"a} silt{\"a}, ett{\"a} ven{\"a}j{\"a}n kielen puhek{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t sallivat laajemman imperatiivien k{\"a}yt{\"o}n kuin esimerkiksi suomen. Oletuksemme on, ett{\"a} ven{\"a}j{\"a}n verbien aspektij{\"a}rjestelm{\"a} sallii hienojakoisemman merkitysjaottelun, mik{\"a} puolestaan lis{\"a}{\"a} imperatiivien k{\"a}ytt{\"o}mahdollisuuksia. Vastausta voi my{\"o}s etsi{\"a} kielenpuhujien suhteesta toisiinsa ja jokap{\"a}iv{\"a}iseen el{\"a}m{\"a}{\"a}n. Ven{\"a}j{\"a}{\"a} puhuvat korostavat vuorovaikutuksessa sit{\"a}, mik{\"a} on keskustelijoille yhteist{\"a} ja jaettua ja kohtelevat keskustelukumppania useammin oman viiteryhm{\"a}ns{\"a} j{\"a}senen{\"a}. Suhtautuminen jokap{\"a}iv{\"a}iseen el{\"a}m{\"a}{\"a}n yhteisen{\"a} on hedelm{\"a}llinen maaper{\"a} imperatiivien k{\"a}yt{\"o}lle. T{\"a}m{\"a} voisi selitt{\"a}{\"a} ven{\"a}j{\"a}n laajaa imperatiivien k{\"a}ytt{\"o}{\"a}, sill{\"a} kuten aineistomme osoittaa, ovat imperatiivit osa nimenomaan yhteisen{\"a} pidetty{\"a}, jaetun vastuun alaista toimintaa.",
keywords = "6121 Spr{\aa}kvetenskaper, ven{\"a}j{\"a}n kieli, keskustelunanalyysi, imperatiivi",
author = "Kaikkonen, {Suvi Tuuli Pauliina}",
year = "2015",
language = "ryska",

}

TY - THES

T1 - «Vstavljajte kartočku» Upotreblenie imperativov 2 lica prodavščicej v knižnom magazine

T2 - Konversacionnyj analiz

AU - Kaikkonen, Suvi Tuuli Pauliina

PY - 2015

Y1 - 2015

N2 - Tässä pro gradu -työssä perehdytään myyjän käyttämiin imperatiiveihin vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat myyjän asiakkaalle kohdistamat direktiivisyyttä ilmaisevat 2. pers. myöntömuotoiset imperatiivit tyyppiä katsokaa tuosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Millaisissa vuorovaikutustilanteissa myyjä käyttää em. imperatiiveja? Missä funktioissa imperatiivit näissä tilanteissa ovat? Tutkimusaineisto on videoitu venäläisessä kirjakaupassa Ruslaniassa alkuvuonna 2014 kunkin asiakkaan kirjallisen suostumuksen jälkeen. Se koostuu 58 asiakkaan ja myyjän välisestä lähinnä kassalle sijoittuvasta venäjänkielisestä asiointikeskustelusta, joissa esiintyy neljä myyjää ja 58 asiakasta, sekä 11 suomenkielisen keskustelun verrokkiaineistosta. Venäjänkielisen aineiston pituus on yhteensä 3 h 24 min., ja yksi keskustelu kestää keskimäärin 3 min. 30 sek. Aineistossa on yhteensä 93 toisen persoonan imperatiivia, jotka litteroitiin konteksteineen keskustelunanalyysin käytäntöjen mukaisesti. Venäjän imperatiiveja tutkineet jakavat käsityksen siitä, että imperatiivin kanoninen muoto on yhdelle henkilölle osoitettu toisen persoonan imperatiivi. Imperatiivin kategorisena merkityksenä pidetään imperatiivin vastaanottajalle suunnattua toimintakehotusta. Käytännön tilanteissa toimintakehotus realisoituu erilaisissa puheaktimerkityksissä, joita tämän työn aineistossa edustavat esim. neuvot ja kehotukset. Keskusteluanalyytikot ovat havainneet, että imperatiivi on vuorovaikutuksessa yleensä osa jo aloitettua toimintajaksoa, jonka toiminnan puhujat kokevat yhteiseksi, jonka tavoitteet he jakavat ja josta he kantavat vastuuta yhdessä. Tässä kehyksessä puhuja voi suoraan olettaa kuulijan toimivan toimintakehotuksen mukaisesti. Tämän työn aineiston analyysi vahvistaa em. käsitystä. Venäjässä verbeillä on aspektikategoria, ja eri aspekteilla ilmaistaan erilaisia imperatiivimerkityksiä. Imperfektiivisen aspektin imperatiivit katsovat toimintaa vaiheittaisena prosessina, ja niillä tuodaan keskusteluun odotuksenmukaisia, tilanteesta nousevia asioita. Perfektiiviset imperatiivit katsovat toimintaa loppuun suoritettuna kokonaisuutena, ja niillä tuodaan keskusteluun uusia asioita. Tämä ilmenee aineistossa erittäin selkeästi. Aineistoa lähestytään keskustelunanalyyttisellä metodilla. Sen ytimessä on aitojen keskustelun yksityiskohtainen tarkastelu. Keskustelunanalyytikot esittävät, että vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöden järjestäytynyttä sosiaalista toimintaa, ja siksi jokaisen toiminnon kohdalla voidaan kysyä «why that now?» (Schegloff ja Sacks 1973: 299). Miksi se, mitä sanottiin, muotoiltiin juuri tietyllä tavalla ja tuotettiin juuri tietyssä vuorovaikutusasemassa? Tässä työssä imperatiivin suhde kontekstiinsa ymmärretään Laurannon (2014: 83 85) mukaan: Imperatiivilla ilmaistaan uudelleen se toiminta, josta aikaisemmin on ollut puhe, tai viitataan jo käynnissä olevaan toimintaan. Keskiössä on se, mikä keskustelussa on rakennettu yhdessä ja erityisesti se, mitä imperatiivin vastaanottaja on edellä sanonut. Konteksti siis oikeuttaa imperatiivin käytön. Tämä käsitys imperatiivista osana yhteistä toimintaa jaetaan laajasti imperatiiveja elävän vuorovaikutuksen kontekstissa tutkivassa kirjallisuudessa. Oman värinsä keskusteluihin tuo niiden institutionaalisuus; vuorovaikutus kirjakaupassa on monin paikoin erilaista kuin arkivuorovaikutus vaikkapa perheen kesken. Aineiston analyysi osoittaa, että imperatiivi on monikäyttöinen työkalu, jonka avulla myyjä voi hoitaa institutionaalisia tehtäviään, vaikkakin toiset myyjät käyttävät sitä toisia enemmän. Imperatiivi on nimenomaan myyjän työkalu, asiakkaat käyttävät sitä huomattavasti vähemmän. Nähdäksemme tämä liittyy keskustelijoiden erilaisiin institutionaalisiin rooleihin: imperatiiveja käyttää se, jolla jaetun ymmärryksen mukaan on vastuu tilanteen sujuvasta etenemisestä. Myyjä käyttää imperatiiveja neljässä eri pääfunktiossa ja neljässä eri päätilanteessa. Toimintaan ryhtymishetken merkitseviä signaali-imperatiiveja käytetään ostosten maksamissekvenssissä silloin, kun sekvenssin standardikulkuun tulee jonkinlainen poikkeama. Pyyntöimperatiiveja käytetään yleisimmin kirjatilauksentekosekvenssissä aloittamaan päätoiminnossa uusi toimintavaihe. Funktioltaan ne lähenevät kysymyksiä. Asiakkaan käynnin syyn esittämis- ja tämän pyynnön työstösekvenssissä käytetään viidenlaisia imperatiiveja, joiden avulla käsitellään vuorovaikutustilanteessa esiin nousseita ongelmia. Hyvästelysekvenssissä käytetään toisinaan hyvästelyimperatiiveja, paitsi hyvästelemään, sen edistämiseksi, että asiakas tulisi ostoksille toistekin. Edellä mainitut funktionaaliset imperatiiviluokat ovat siis keskenään hyvin erilaisia, kieliopillisen muodon lisäksi niitä yhdistää oikeastaan vaan em. käyttö osana yhteistä toimintaa sekä niiden asema vierusparin etujäsenenä. Sen sijaan erottavia seikkoja on paljon, mm. Imperatiivin osoittaman toiminnan luonne (kehollinen vai kielellinen), imperatiivin ja sen osoittaman toiminnan toteuttamisen temporaalisen siteen ja sekventiaalisen implikaation tiukkuus, keskustelijoiden kehollisen toiminnan ja fyysisen sijainnin merkityksellisyys toimintakehotuksen lausumishetkellä, esiintymissekvenssin rutinoituneisuuden taso ja imperatiivin vaikutusalan laajuus. Analyysin perusteella näyttää siltä, että venäjän kielen puhekäytännöt sallivat laajemman imperatiivien käytön kuin esimerkiksi suomen. Oletuksemme on, että venäjän verbien aspektijärjestelmä sallii hienojakoisemman merkitysjaottelun, mikä puolestaan lisää imperatiivien käyttömahdollisuuksia. Vastausta voi myös etsiä kielenpuhujien suhteesta toisiinsa ja jokapäiväiseen elämään. Venäjää puhuvat korostavat vuorovaikutuksessa sitä, mikä on keskustelijoille yhteistä ja jaettua ja kohtelevat keskustelukumppania useammin oman viiteryhmänsä jäsenenä. Suhtautuminen jokapäiväiseen elämään yhteisenä on hedelmällinen maaperä imperatiivien käytölle. Tämä voisi selittää venäjän laajaa imperatiivien käyttöä, sillä kuten aineistomme osoittaa, ovat imperatiivit osa nimenomaan yhteisenä pidettyä, jaetun vastuun alaista toimintaa.

AB - Tässä pro gradu -työssä perehdytään myyjän käyttämiin imperatiiveihin vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat myyjän asiakkaalle kohdistamat direktiivisyyttä ilmaisevat 2. pers. myöntömuotoiset imperatiivit tyyppiä katsokaa tuosta. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Millaisissa vuorovaikutustilanteissa myyjä käyttää em. imperatiiveja? Missä funktioissa imperatiivit näissä tilanteissa ovat? Tutkimusaineisto on videoitu venäläisessä kirjakaupassa Ruslaniassa alkuvuonna 2014 kunkin asiakkaan kirjallisen suostumuksen jälkeen. Se koostuu 58 asiakkaan ja myyjän välisestä lähinnä kassalle sijoittuvasta venäjänkielisestä asiointikeskustelusta, joissa esiintyy neljä myyjää ja 58 asiakasta, sekä 11 suomenkielisen keskustelun verrokkiaineistosta. Venäjänkielisen aineiston pituus on yhteensä 3 h 24 min., ja yksi keskustelu kestää keskimäärin 3 min. 30 sek. Aineistossa on yhteensä 93 toisen persoonan imperatiivia, jotka litteroitiin konteksteineen keskustelunanalyysin käytäntöjen mukaisesti. Venäjän imperatiiveja tutkineet jakavat käsityksen siitä, että imperatiivin kanoninen muoto on yhdelle henkilölle osoitettu toisen persoonan imperatiivi. Imperatiivin kategorisena merkityksenä pidetään imperatiivin vastaanottajalle suunnattua toimintakehotusta. Käytännön tilanteissa toimintakehotus realisoituu erilaisissa puheaktimerkityksissä, joita tämän työn aineistossa edustavat esim. neuvot ja kehotukset. Keskusteluanalyytikot ovat havainneet, että imperatiivi on vuorovaikutuksessa yleensä osa jo aloitettua toimintajaksoa, jonka toiminnan puhujat kokevat yhteiseksi, jonka tavoitteet he jakavat ja josta he kantavat vastuuta yhdessä. Tässä kehyksessä puhuja voi suoraan olettaa kuulijan toimivan toimintakehotuksen mukaisesti. Tämän työn aineiston analyysi vahvistaa em. käsitystä. Venäjässä verbeillä on aspektikategoria, ja eri aspekteilla ilmaistaan erilaisia imperatiivimerkityksiä. Imperfektiivisen aspektin imperatiivit katsovat toimintaa vaiheittaisena prosessina, ja niillä tuodaan keskusteluun odotuksenmukaisia, tilanteesta nousevia asioita. Perfektiiviset imperatiivit katsovat toimintaa loppuun suoritettuna kokonaisuutena, ja niillä tuodaan keskusteluun uusia asioita. Tämä ilmenee aineistossa erittäin selkeästi. Aineistoa lähestytään keskustelunanalyyttisellä metodilla. Sen ytimessä on aitojen keskustelun yksityiskohtainen tarkastelu. Keskustelunanalyytikot esittävät, että vuorovaikutus on yksityiskohtiaan myöden järjestäytynyttä sosiaalista toimintaa, ja siksi jokaisen toiminnon kohdalla voidaan kysyä «why that now?» (Schegloff ja Sacks 1973: 299). Miksi se, mitä sanottiin, muotoiltiin juuri tietyllä tavalla ja tuotettiin juuri tietyssä vuorovaikutusasemassa? Tässä työssä imperatiivin suhde kontekstiinsa ymmärretään Laurannon (2014: 83 85) mukaan: Imperatiivilla ilmaistaan uudelleen se toiminta, josta aikaisemmin on ollut puhe, tai viitataan jo käynnissä olevaan toimintaan. Keskiössä on se, mikä keskustelussa on rakennettu yhdessä ja erityisesti se, mitä imperatiivin vastaanottaja on edellä sanonut. Konteksti siis oikeuttaa imperatiivin käytön. Tämä käsitys imperatiivista osana yhteistä toimintaa jaetaan laajasti imperatiiveja elävän vuorovaikutuksen kontekstissa tutkivassa kirjallisuudessa. Oman värinsä keskusteluihin tuo niiden institutionaalisuus; vuorovaikutus kirjakaupassa on monin paikoin erilaista kuin arkivuorovaikutus vaikkapa perheen kesken. Aineiston analyysi osoittaa, että imperatiivi on monikäyttöinen työkalu, jonka avulla myyjä voi hoitaa institutionaalisia tehtäviään, vaikkakin toiset myyjät käyttävät sitä toisia enemmän. Imperatiivi on nimenomaan myyjän työkalu, asiakkaat käyttävät sitä huomattavasti vähemmän. Nähdäksemme tämä liittyy keskustelijoiden erilaisiin institutionaalisiin rooleihin: imperatiiveja käyttää se, jolla jaetun ymmärryksen mukaan on vastuu tilanteen sujuvasta etenemisestä. Myyjä käyttää imperatiiveja neljässä eri pääfunktiossa ja neljässä eri päätilanteessa. Toimintaan ryhtymishetken merkitseviä signaali-imperatiiveja käytetään ostosten maksamissekvenssissä silloin, kun sekvenssin standardikulkuun tulee jonkinlainen poikkeama. Pyyntöimperatiiveja käytetään yleisimmin kirjatilauksentekosekvenssissä aloittamaan päätoiminnossa uusi toimintavaihe. Funktioltaan ne lähenevät kysymyksiä. Asiakkaan käynnin syyn esittämis- ja tämän pyynnön työstösekvenssissä käytetään viidenlaisia imperatiiveja, joiden avulla käsitellään vuorovaikutustilanteessa esiin nousseita ongelmia. Hyvästelysekvenssissä käytetään toisinaan hyvästelyimperatiiveja, paitsi hyvästelemään, sen edistämiseksi, että asiakas tulisi ostoksille toistekin. Edellä mainitut funktionaaliset imperatiiviluokat ovat siis keskenään hyvin erilaisia, kieliopillisen muodon lisäksi niitä yhdistää oikeastaan vaan em. käyttö osana yhteistä toimintaa sekä niiden asema vierusparin etujäsenenä. Sen sijaan erottavia seikkoja on paljon, mm. Imperatiivin osoittaman toiminnan luonne (kehollinen vai kielellinen), imperatiivin ja sen osoittaman toiminnan toteuttamisen temporaalisen siteen ja sekventiaalisen implikaation tiukkuus, keskustelijoiden kehollisen toiminnan ja fyysisen sijainnin merkityksellisyys toimintakehotuksen lausumishetkellä, esiintymissekvenssin rutinoituneisuuden taso ja imperatiivin vaikutusalan laajuus. Analyysin perusteella näyttää siltä, että venäjän kielen puhekäytännöt sallivat laajemman imperatiivien käytön kuin esimerkiksi suomen. Oletuksemme on, että venäjän verbien aspektijärjestelmä sallii hienojakoisemman merkitysjaottelun, mikä puolestaan lisää imperatiivien käyttömahdollisuuksia. Vastausta voi myös etsiä kielenpuhujien suhteesta toisiinsa ja jokapäiväiseen elämään. Venäjää puhuvat korostavat vuorovaikutuksessa sitä, mikä on keskustelijoille yhteistä ja jaettua ja kohtelevat keskustelukumppania useammin oman viiteryhmänsä jäsenenä. Suhtautuminen jokapäiväiseen elämään yhteisenä on hedelmällinen maaperä imperatiivien käytölle. Tämä voisi selittää venäjän laajaa imperatiivien käyttöä, sillä kuten aineistomme osoittaa, ovat imperatiivit osa nimenomaan yhteisenä pidettyä, jaetun vastuun alaista toimintaa.

KW - 6121 Språkvetenskaper

KW - venäjän kieli, keskustelunanalyysi, imperatiivi

M3 - Magisteruppsats

ER -