Yhdessä löytyy toivo

Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995

Helena Ojanperä-Samulin

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

Kuvaus

Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan itsemurhavaarassa olevia. Se oli ensimmäinen organisoitu itsemurhien ehkäisymuoto Suomessa. Tässä väitöskirjassa tutkin, millä tavalla tämä tavoite toteutui Palvelevan puhelimen työssä vuosien 1965-1995 aikana ja mitä mahdollisia muutoksia vuosien varrella tapahtui. Oletuksenani oli, että itsemurhien ehkäisyn tavoitteen tulisi näkyä eri tavoin palvelun käytännön järjestelyissä, tiedottamisessa ja mainonnassa, työntekijöiden koulutuksessa sekä annettavan avun sisällössä. Tutkimus toteutettiin pääosin historiallisella menetelmällä. Palvelevan puhelimen toiminnasta syntyneiden dokumenttien avulla selvitin, ketkä palvelua käyttivät ja miten palvelua ohjattiin ja kehitettiin. Tiedotusmateriaalista tutkin, minkälaista apua tarjottiin ja kenelle palvelu suunnattiin. Koulutuksen sisällöstä selvitin, minkälaisiin keskusteluihin palvelussa varauduttiin ja miten työntekijöitä ohjattiin. Periaate- ja koulutusohjelmista analysoin Palvelevan puhelimen antaman avun sisältöä. Tutkimus osoitti, että Palvelevan puhelimen asiakaskunta muuttui tutkimuskauden aikana. Kun alkuvuosina keskusteluissa olivat useimmin esillä avioliitto- ja alkoholiongelmat, alkoi näiden osuus vähentyä, ja keskeisimmiksi aiheiksi nousivat yksinäisyys, uskonnolliset kysymykset, psyykkiset vaikeudet ja masentuneisuus. Itsemurha-aihetta käsiteltiin tutkimuskauden aikana noin viidessä prosentissa puhelinkeskusteluja. Palvelevan puhelimen toimintakäytännöt pyrittiin järjestämään niin, että yhteydenotto olisi helppoa ja apua olisi tarjolla samassa laajuudessa koko maassa. Koulutuksessa itsemurhateema oli pysyvästi mukana niin perus- kuin jatkokoulutusvaiheessakin. Sen sijaan Palvelevan puhelimen tiedotuksessa aihe ei ollut kovin selvästi esillä. Mainontaa kohdistettiin enemmän yksinäisille, ja esillä pidettiin Palvelevan puhelimen tarjoamaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Voikin kysyä, eivätkö sellaiset ihmiset löytäneet Palvelevaa puhelinta, jotka olisivat halunneet keskustella itsemurhakysymyksestä. Silloin tällöin Palvelevaan puhelimeen soitti akuutissa itsemurhavaarassa olevia ihmisiä, joita Palveleva puhelin pystyi auttamaan hälyttämällä välitöntä apua. Vaikka aiheesta ei keskusteltu puhelimessa kovin usein, sieltä etsivät apua monet sellaiset ihmiset, joiden vaikea elämäntilanne olisi pitkään jatkuessaan saattanut johtaa itsemurhavaaraan.
Alkuperäiskielisuomi
Myöntävä instituutio
  • Helsingin yliopisto
Valvoja/neuvonantaja
  • Knuutila, Jyrki, Valvoja
  • Talonen, Jouko, Valvoja
Myöntöpäivämäärä4 maaliskuuta 2017
JulkaisupaikkaHelsinki
Kustantaja
Painoksen ISBN978-951-51-2953-6
Sähköinen ISBN978-951-51-2954-3
TilaJulkaistu - 4 maaliskuuta 2017
OKM-julkaisutyyppiG4 Tohtorinväitöskirja (monografia)

Tieteenalat

  • 614 Teologia

Lainaa tätä

Ojanperä-Samulin, Helena. / Yhdessä löytyy toivo : Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2017. 251 Sivumäärä
@phdthesis{dcc5f5206653470abad6ccae564b9f64,
title = "Yhdess{\"a} l{\"o}ytyy toivo: Itsemurhien ehk{\"a}isyn n{\"a}k{\"o}kulma Palvelevan puhelimen ty{\"o}ss{\"a} vuosina 1965-1995",
abstract = "Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan itsemurhavaarassa olevia. Se oli ensimm{\"a}inen organisoitu itsemurhien ehk{\"a}isymuoto Suomessa. T{\"a}ss{\"a} v{\"a}it{\"o}skirjassa tutkin, mill{\"a} tavalla t{\"a}m{\"a} tavoite toteutui Palvelevan puhelimen ty{\"o}ss{\"a} vuosien 1965-1995 aikana ja mit{\"a} mahdollisia muutoksia vuosien varrella tapahtui. Oletuksenani oli, ett{\"a} itsemurhien ehk{\"a}isyn tavoitteen tulisi n{\"a}ky{\"a} eri tavoin palvelun k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n j{\"a}rjestelyiss{\"a}, tiedottamisessa ja mainonnassa, ty{\"o}ntekij{\"o}iden koulutuksessa sek{\"a} annettavan avun sis{\"a}ll{\"o}ss{\"a}. Tutkimus toteutettiin p{\"a}{\"a}osin historiallisella menetelm{\"a}ll{\"a}. Palvelevan puhelimen toiminnasta syntyneiden dokumenttien avulla selvitin, ketk{\"a} palvelua k{\"a}yttiv{\"a}t ja miten palvelua ohjattiin ja kehitettiin. Tiedotusmateriaalista tutkin, mink{\"a}laista apua tarjottiin ja kenelle palvelu suunnattiin. Koulutuksen sis{\"a}ll{\"o}st{\"a} selvitin, mink{\"a}laisiin keskusteluihin palvelussa varauduttiin ja miten ty{\"o}ntekij{\"o}it{\"a} ohjattiin. Periaate- ja koulutusohjelmista analysoin Palvelevan puhelimen antaman avun sis{\"a}lt{\"o}{\"a}. Tutkimus osoitti, ett{\"a} Palvelevan puhelimen asiakaskunta muuttui tutkimuskauden aikana. Kun alkuvuosina keskusteluissa olivat useimmin esill{\"a} avioliitto- ja alkoholiongelmat, alkoi n{\"a}iden osuus v{\"a}henty{\"a}, ja keskeisimmiksi aiheiksi nousivat yksin{\"a}isyys, uskonnolliset kysymykset, psyykkiset vaikeudet ja masentuneisuus. Itsemurha-aihetta k{\"a}siteltiin tutkimuskauden aikana noin viidess{\"a} prosentissa puhelinkeskusteluja. Palvelevan puhelimen toimintak{\"a}yt{\"a}nn{\"o}t pyrittiin j{\"a}rjest{\"a}m{\"a}{\"a}n niin, ett{\"a} yhteydenotto olisi helppoa ja apua olisi tarjolla samassa laajuudessa koko maassa. Koulutuksessa itsemurhateema oli pysyv{\"a}sti mukana niin perus- kuin jatkokoulutusvaiheessakin. Sen sijaan Palvelevan puhelimen tiedotuksessa aihe ei ollut kovin selv{\"a}sti esill{\"a}. Mainontaa kohdistettiin enemm{\"a}n yksin{\"a}isille, ja esill{\"a} pidettiin Palvelevan puhelimen tarjoamaa yhteytt{\"a} toiseen ihmiseen. Voikin kysy{\"a}, eiv{\"a}tk{\"o} sellaiset ihmiset l{\"o}yt{\"a}neet Palvelevaa puhelinta, jotka olisivat halunneet keskustella itsemurhakysymyksest{\"a}. Silloin t{\"a}ll{\"o}in Palvelevaan puhelimeen soitti akuutissa itsemurhavaarassa olevia ihmisi{\"a}, joita Palveleva puhelin pystyi auttamaan h{\"a}lytt{\"a}m{\"a}ll{\"a} v{\"a}lit{\"o}nt{\"a} apua. Vaikka aiheesta ei keskusteltu puhelimessa kovin usein, sielt{\"a} etsiv{\"a}t apua monet sellaiset ihmiset, joiden vaikea el{\"a}m{\"a}ntilanne olisi pitk{\"a}{\"a}n jatkuessaan saattanut johtaa itsemurhavaaraan.",
keywords = "614 Teologia",
author = "Helena Ojanper{\"a}-Samulin",
year = "2017",
month = "3",
day = "4",
language = "suomi",
isbn = "978-951-51-2953-6",
publisher = "Helsingin yliopisto",
address = "Suomi",
school = "Helsingin yliopisto",

}

Yhdessä löytyy toivo : Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995. / Ojanperä-Samulin, Helena.

Helsinki : Helsingin yliopisto, 2017. 251 s.

Tutkimustuotos: OpinnäyteVäitöskirjaMonografia

TY - THES

T1 - Yhdessä löytyy toivo

T2 - Itsemurhien ehkäisyn näkökulma Palvelevan puhelimen työssä vuosina 1965-1995

AU - Ojanperä-Samulin, Helena

PY - 2017/3/4

Y1 - 2017/3/4

N2 - Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan itsemurhavaarassa olevia. Se oli ensimmäinen organisoitu itsemurhien ehkäisymuoto Suomessa. Tässä väitöskirjassa tutkin, millä tavalla tämä tavoite toteutui Palvelevan puhelimen työssä vuosien 1965-1995 aikana ja mitä mahdollisia muutoksia vuosien varrella tapahtui. Oletuksenani oli, että itsemurhien ehkäisyn tavoitteen tulisi näkyä eri tavoin palvelun käytännön järjestelyissä, tiedottamisessa ja mainonnassa, työntekijöiden koulutuksessa sekä annettavan avun sisällössä. Tutkimus toteutettiin pääosin historiallisella menetelmällä. Palvelevan puhelimen toiminnasta syntyneiden dokumenttien avulla selvitin, ketkä palvelua käyttivät ja miten palvelua ohjattiin ja kehitettiin. Tiedotusmateriaalista tutkin, minkälaista apua tarjottiin ja kenelle palvelu suunnattiin. Koulutuksen sisällöstä selvitin, minkälaisiin keskusteluihin palvelussa varauduttiin ja miten työntekijöitä ohjattiin. Periaate- ja koulutusohjelmista analysoin Palvelevan puhelimen antaman avun sisältöä. Tutkimus osoitti, että Palvelevan puhelimen asiakaskunta muuttui tutkimuskauden aikana. Kun alkuvuosina keskusteluissa olivat useimmin esillä avioliitto- ja alkoholiongelmat, alkoi näiden osuus vähentyä, ja keskeisimmiksi aiheiksi nousivat yksinäisyys, uskonnolliset kysymykset, psyykkiset vaikeudet ja masentuneisuus. Itsemurha-aihetta käsiteltiin tutkimuskauden aikana noin viidessä prosentissa puhelinkeskusteluja. Palvelevan puhelimen toimintakäytännöt pyrittiin järjestämään niin, että yhteydenotto olisi helppoa ja apua olisi tarjolla samassa laajuudessa koko maassa. Koulutuksessa itsemurhateema oli pysyvästi mukana niin perus- kuin jatkokoulutusvaiheessakin. Sen sijaan Palvelevan puhelimen tiedotuksessa aihe ei ollut kovin selvästi esillä. Mainontaa kohdistettiin enemmän yksinäisille, ja esillä pidettiin Palvelevan puhelimen tarjoamaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Voikin kysyä, eivätkö sellaiset ihmiset löytäneet Palvelevaa puhelinta, jotka olisivat halunneet keskustella itsemurhakysymyksestä. Silloin tällöin Palvelevaan puhelimeen soitti akuutissa itsemurhavaarassa olevia ihmisiä, joita Palveleva puhelin pystyi auttamaan hälyttämällä välitöntä apua. Vaikka aiheesta ei keskusteltu puhelimessa kovin usein, sieltä etsivät apua monet sellaiset ihmiset, joiden vaikea elämäntilanne olisi pitkään jatkuessaan saattanut johtaa itsemurhavaaraan.

AB - Kirkon Palveleva puhelin perustettiin vuonna 1964 auttamaan itsemurhavaarassa olevia. Se oli ensimmäinen organisoitu itsemurhien ehkäisymuoto Suomessa. Tässä väitöskirjassa tutkin, millä tavalla tämä tavoite toteutui Palvelevan puhelimen työssä vuosien 1965-1995 aikana ja mitä mahdollisia muutoksia vuosien varrella tapahtui. Oletuksenani oli, että itsemurhien ehkäisyn tavoitteen tulisi näkyä eri tavoin palvelun käytännön järjestelyissä, tiedottamisessa ja mainonnassa, työntekijöiden koulutuksessa sekä annettavan avun sisällössä. Tutkimus toteutettiin pääosin historiallisella menetelmällä. Palvelevan puhelimen toiminnasta syntyneiden dokumenttien avulla selvitin, ketkä palvelua käyttivät ja miten palvelua ohjattiin ja kehitettiin. Tiedotusmateriaalista tutkin, minkälaista apua tarjottiin ja kenelle palvelu suunnattiin. Koulutuksen sisällöstä selvitin, minkälaisiin keskusteluihin palvelussa varauduttiin ja miten työntekijöitä ohjattiin. Periaate- ja koulutusohjelmista analysoin Palvelevan puhelimen antaman avun sisältöä. Tutkimus osoitti, että Palvelevan puhelimen asiakaskunta muuttui tutkimuskauden aikana. Kun alkuvuosina keskusteluissa olivat useimmin esillä avioliitto- ja alkoholiongelmat, alkoi näiden osuus vähentyä, ja keskeisimmiksi aiheiksi nousivat yksinäisyys, uskonnolliset kysymykset, psyykkiset vaikeudet ja masentuneisuus. Itsemurha-aihetta käsiteltiin tutkimuskauden aikana noin viidessä prosentissa puhelinkeskusteluja. Palvelevan puhelimen toimintakäytännöt pyrittiin järjestämään niin, että yhteydenotto olisi helppoa ja apua olisi tarjolla samassa laajuudessa koko maassa. Koulutuksessa itsemurhateema oli pysyvästi mukana niin perus- kuin jatkokoulutusvaiheessakin. Sen sijaan Palvelevan puhelimen tiedotuksessa aihe ei ollut kovin selvästi esillä. Mainontaa kohdistettiin enemmän yksinäisille, ja esillä pidettiin Palvelevan puhelimen tarjoamaa yhteyttä toiseen ihmiseen. Voikin kysyä, eivätkö sellaiset ihmiset löytäneet Palvelevaa puhelinta, jotka olisivat halunneet keskustella itsemurhakysymyksestä. Silloin tällöin Palvelevaan puhelimeen soitti akuutissa itsemurhavaarassa olevia ihmisiä, joita Palveleva puhelin pystyi auttamaan hälyttämällä välitöntä apua. Vaikka aiheesta ei keskusteltu puhelimessa kovin usein, sieltä etsivät apua monet sellaiset ihmiset, joiden vaikea elämäntilanne olisi pitkään jatkuessaan saattanut johtaa itsemurhavaaraan.

KW - 614 Teologia

M3 - Väitöskirja

SN - 978-951-51-2953-6

PB - Helsingin yliopisto

CY - Helsinki

ER -