MAANANTAINA julkistettu kirja Jätkät ja jytkyt kertoo marginaalista lähteneen protestipuolueen noususta kansansuosioon ja hallitusvastuuseen. Kirjan päähenkilö on suomalaisen populismin ruumiillistuma Timo Soini, joka luopui puolueen johdosta keväällä. Se johti puolueen hajoamiseen ja vedenpaisumukseen, kuten hän itse on kuvaillut.
”Kesälomat menivät meillä osin uusiksi”, sanoo kirjan toinen toimittaja, dosentti Emilia Palonen ja viittaa tietysti perussuomalaisten kesäkuiseen puoluekokoukseen, jossa rehevän maisterisjätkän perintö siirtyi kertalaakista sarkastisen tohtorin Jussi Halla-ahon huomaan.
ALUN perin kirjassa oli määrä tarkastella lähinnä vuosia 2002–2011 eli aikaa ennen perussuomalaisten eduskuntavaalivoittoa, mutta viime kesän dramaattista vallanvaihtoa ja sen seurauksia ei voinut olla huomioimatta muuten jo liki valmiissa kirjassa.
”Perussuomalaisten jakautuminen kahtia ei ollut yllätys; liittyihän populismille tyypillinen vastakkainasettelu puolueeseen sisäisestikin”, Palonen ja kirjan toinen toimittaja, dosentti Tuija Saresma kirjoittavat.
POPULISTISTEN puolueiden perushaasteita etenkin hallitusvastuussa onkin tutkijoiden mukaan ”yhteisen nimittäjän voiman ylläpitäminen”.
Muutoksen ja hajoamisen merkkejä oli tutkijoiden mukaan näkyvissä pitkin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Etenkin Perussuomalainen-lehdessä ”monikulturismin” ja maahanmuuton arvostelu alkoi lisääntyä ja kieli koventua.
Palonen arvioi, että Soinin olisikin kannattanut alkaa valmistella manttelinsa siirtoa aikaisemmin, koska jakautumisesta oli merkkejä ilmassa. Ja olihan hän itsekin rakentanut puoluetta ensin oppipoikana ja vähitellen kasvanut puolueen ruumiillistumaksi, joka myös vaali puolueen yhtenäisyyttä.
...
Jätkät & Jytkyt book