Antroposeenin lapset. Ympäristökriisin ilmapiirit ja monilajisen yhteistyön uudet muodot

Tutkimme kolmivuotisessa hankkeessa lapsuutta antroposeenin ilmapiirissä. Kysymme, miten ihmisen aiheuttama ympäristökriisi ja Covid-19-pandemia ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten kasvuympäristöihin, ja miten muuttuvat ihmisen ja luonnon väliset suhteet näkyvät ja tuntuvat niissä. Tutkimus pohjautuu posthumanistisiin teorioihin ja monilajiseen tutkimukseen. Erityisesti tukeudumme sommitelmalliseen lähestymistapaan ja ajatukseen raunioista (Tsing, 2020), joissa voi syntyä uutta monikulttuurista ja monilajista elämää. Näissä olosuhteissa kehkeytyvät affektiiviset ilmapiirit voivat olla vaikeasti havaittavia ja ohikiitäviä, mutta myös laittaa liikkeelle politiikkoja tai maailmanlaajuista aktivismia.
Tutkimus toteutetaan epämuodollisen ja muodollisen kasvatuksen rajapinnoilla: harrastuksissa, eläintarhassa, museoissa ja koulujen luonto- ja kulttuuriretkillä. Ensin kartoitamme osallistavan monilajisen etnografian keinoin näissä ympäristöissä esiintyviä luonnon, kulttuurin, ihmisen ja muiden eläinten välisiä suhteita sekä niihin liittyviä tunteita ja ilmapiirejä. Toisessa osassa työstämme näitä ilmapiirejä toteuttamalla työpajoja, taidepajoja ja toiminnallisia kokeiluja. Toteutamme myös pop up -tutkimuksia ja taidenäyttelyitä, joissa hyödynnetään polkupyörällä liikkuvaa tutkimusasemaa. Koko projektin ajan kootaan yhdessä lasten kanssa tarinallista, kuvaa ja digitaalista mediaa sekä käsityötä hyödyntävää arkistoa, joka keskittyy antroposeenin ilmapiireihin seuraavilla ulottuvuuksilla: (1) paikka (2) aika sekä (3) ympäristötunteet.
Tutkimus tuottaa tietoa lasten elämästä tilanteessa, johon tiivistyy useita herkkyyksiä ja haavoittuvuuksia. Ilmapiirin käsitteen kautta käsittelemme ympäristötunteita tavoilla, jotka ovat paikantuneita mutta irtautuvat ihmis- ja yksilökeskeisyydestä. Tavoitteena on vastata antroposeenin ontologiseen haasteeseen, jossa aikuisten tulee osallistua ihmisen aseman uudelleen määrittämiseen yhdessä tämän hetken nuoren sukupolven kanssa. Kertomalla “tositarinoita uusilla tavoilla” (Tsing, 2020) kehitämme monilajisen havaitsemisen taitoja ja luomme uusia, maailmaa rakentavia yhteyksiä.