Syntyvyyden politiikka, seksuaalisuuden asiantuntijat ja inhimilliset kokemukset sotien jälkeisessä Suomessa

Hankkeessa tutkitaan yhteiskunnallisen avioliittonormin poliittista muotoutumista ja sen kyseenalaistamista osana modernisoituvan yhteiskunnan moraalinormien murrosta. Kysymme miten väestöpoliittiset tavoitteet ja uhkakuvat vaikuttivat suomalaisen hyvinvointivaltion muotoutumiseen, miten avioliittoneuvonta tulkitsi perheiden ongelmia, miten lapsettomuus stigmatisoitui ja mitä seurauksia laittomilla aborteilla oli. Lisäksi pureudumme siihen, miten positiivisena näyttäytyvä universaalin avioliittonormin murtaminen ja seksuaalimurros on johtanut uudenlaisiin sokeisiin pisteisiin tiedon tuotannossa: suomalainen seksitutkimus on täysin sivuuttanut aineistonsa seksuaalisen väkivallan, toisaalta sen pitkittäistutkimukset ovat pysähtyneet historialliseen alkupisteeseensä: ne eivät tunnista homoseksuaalisuuden muuttunutta asemaa yhteiskunnassa.

Lineaarisuuden sijaan tarkastelemme aikaa moniulotteisena. Lähestymme 1960-luvulle ajoitettua nk. seksuaalista vallankumousta paikantamalla muutoksia, jotka tapahtuivat jo huomattavasti aiemmin ja toisia, jotka tapahtuivat vasta paljon myöhemmin. Eritysesti huomioidaan erilaiset yhteiskunnalliset eronteot: kieli, luokka, alueellisuus sekä erilaiset tavat elää seksuaalisuutta ja perhettä.

Tieteellisen tutkimuksen lisäksi hankkeessa kokeillaan taiteellisen esitystavan mahdollisuuksia käsitellä affektiivisia tutkimusteemoja. Mukana on kaksi ansioitunutta sarjakuvataiteilijaa, jotka työstävät tutkimustuloksia kuvalliseen muotoon.

Tutkimuksen aihepiiri on hyvin sensitiivinen ja tunnepitoinen: pronatalistista tasapäistämistä, laittomia abortteja, lapsettomuutta, seksuaalista väkivaltaa ja sokeutta homoseksuaaliselle halulle. Aineistosta välittyvää tunnekokemusten syvyyttä ja kirjoa on vaikea tavoittaa analyyttisin keinoin. Moneen taipuvan sarjakuvataiteen avulla on mahdollista välittää ja käsitellä voimakkaan affektiivisia teemoja, joita tieteellinen esitystapa ei tavoita.