Utaretulehdus ja antibioottiresistenssi − mikä on kalvovesikkeleiden rooli?

Utaretulehdukset aiheuttavat lehmille kärsimystä, laskevat maidon tuotantomääriä, nostavat kuluja ja edellyttävät usein antibioottihoitoa. Antibioottien laajamittainen käyttö luo puitteet antibiooteille vastustuskykyisten eli resistenttien bakteerikantojen muodostumiselle, mikä on maailmanlaajuinen ongelma.

Bakteeri-infektion synnyssä, leviämisessä, oireiden vakavuudessa ja infektion hoidossa keskeisessä roolissa ovat bakteerin ne proteiinit, jotka pystyvät kontaktiin isännän (lehmän) solujen kanssa. Tällaisia proteiineja ovat bakteerisolun pinnalla olevat proteiinit, bakteerin ulkopuolelleen erittämät proteiinit sekä proteiinit, jotka bakteeri pakkaa kalvon ympäröimiin rakkuloihin eli kalvovesikkeleihin ennen kuin erittää ne ulos solusta.

Tutkimuskohteena ovat suomalaisessa lypsykarjassa utaretulehdusta aiheuttavien koagulaasinegatiivisten stafylokokkien erittämät kalvovesikkelit ja niiden rooli antibioottiresistenssin muodostumisessa. Tutkimushankkeeseen kuuluu mm. vesikkeleiden sisältämien proteiinien tunnistaminen, proteiinikomposition erojen analysointi, keskeisten tulosten varmentaminen fenotyyppisillä ja immunologisilla testeillä, sekä tulosten yhdistäminen todettuun antibioottiressistenssiin.

Vaikka koagulaasinegatiiviset stafylokokit ovat eläinlääketieteellisesti merkittävä utaretulehduksen aiheuttaja, niiden vesikkelierityksestä tai vesikkelierityksen roolista infektioissa, persistoinnissa ja antibioottiresistenssissä ei vielä tiedetä käytännössä mitään.

Antibioottiresistenssin syntymekanismien ymmärtäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia rokotteiden, diagnostiikan ja lääkinnän kehitykselle. Utaretulehduksen ennaltaehkäisy, varhainen diagnosointi sekä uudenlaiset antimikrobiaaliset lääkkeet olisivat merkittäviä edistysaskeleita niin eläinten hyvinvoinnin kuin maidontuotannon ja lypsykarjataloudenkin kannalta.