Actor perceptions and network characteristics around climate-wise housing and construction in Finland

Kestävään kehitykseen siirtymässä olevien toimijoiden välinen vuorovaikutus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tuottaa tietoa siitä, mikä on oikeudenmukainen, tasapuolinen ja kestävä yhteiskunta. Tässä asiakirjassa keskitytään suomalaiseen asunto- ja rakennusalaan sosioteknisenä järjestelmänä, jonka osuus energiankulutuksesta on tällä hetkellä noin 40 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöistä 35 prosenttia. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi tehtiin laadullinen haastattelututkimus, johon osallistui 18 organisaatiota, ja laajempi verkostotutkimus, johon osallistui 35 toimijaa: Miten toimijat muodostavat verkoston ja määrittelevät ilmastoviisaan asumisen ja rakentamisen? Mitä erityisiä painopistealueita voidaan tunnistaa ilmastotoimien ympärillä? Mitkä asiat tukevat tai estävät ilmastoviisasta asumista ja rakentamista? Vaikka verkosto vaikutti suhteellisen tiiviiltä ja osallistavalta, tarkemmassa tarkastelussa ilmeni epäyhtenäisyyttä. Toimijat olivat yhtenäisesti sitoutuneet energiaan liittyviin aiheisiin, mutta painottivat eri tavoin kotitalouksien valintoja, vähähiilisiä materiaaleja ja kiertotaloutta. Tukevia ja estäviä tekijöitä tunnistettiin kolmessa laajassa kategoriassa: tavoitteiden yhdenmukaistaminen, verkoston ominaisuudet ja muutoshalukkuus. Tulokset viittaavat siihen, että ilmastotoimet ovat yleistymässä asumisen ja rakentamisen alalla, mutta institutionaalinen hitaus, tarve nopeuttaa välitystukea ja tarve valjastaa organisaatioresurssit ja yksilölliset valmiudet kestävään kehitykseen siirtymiseksi on ilmeistä.